Henkilö

Yrittäjyysjärjestön Joonas Mikkilä ei ole perinteinen broileri


Joonas Mikkilän mielestä yrittäjähenkisyys tarkoittaa itsenäisyyttä, aloitekyvykkyyttä ja luovuutta. Hän kokee täyttävänsä nämä kriteerit, mutta ei silti ole yrittäjä.

”Tämä on tylsä vastaus, mutta sanon sen silti: oppimaan oppiminen.”

Se on Joonas Mikkilän mielestä tärkein taito, joka kannattaa hankkia työelämää varten.

Opettajamainen vastaus. Se ei yllätä, sillä Mikkilän molemmat vanhemmat ovat opettajia. Hänestä itsestään olisi myös voinut tulla opettaja, mutta niin ei lopulta käynyt.

Elinikäisen oppimisen periaate on Mikkilälle kuitenkin tuttu. Hän uskoo sen olevan avain menestykseen tulevaisuuden työelämässä, sillä kukaan ei tiedä, millaista osaamista tarvitaan.

Nyt Mikkilä työskentelee digi- ja koulutusasioiden päällikkönä Suomen Yrittäjissä, joka on pienten ja keskisuurten yritysten etujärjestö. Työ on hänelle mieluinen.

”Minulle on aina ollut hirveän tärkeää, että duunillani on vahva yhteiskunnallinen missio. Se on myös yksi syy, miksi hakeuduin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä. Koin sen mielenkiintoisemmaksi kuin monet luonnontieteisiin tai insinööritieteisiin liittyvät ilmiöt.”

**

TYÖSSÄÄN Mikkilä seuraa työelämän muutoksia läheltä ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hän on vaikuttaja, vaikka ei omien sanojensa mukaan ole käynyt perinteisestä polkua yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi.

Mikkilä kuvailee itseään tarkkailijaksi – sivustakatsojaksi – joka analysoi hiljaisesti, mitä ympärillä tapahtuu.

”Olen aina ollut tarkkailija, ja reittini yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi ei ole ollut ihan perinteinen ’nyt lähdetään nuorisojärjestöön’. Vielä yliopistossakin olin tarkkailija, ja vähitellen asenteeni muuttui työtehtävieni kautta.”

Nuorempana Mikkilä harkitsi huolellisesti, mihin lähtee mukaan.

”Monet lähtevät hyvin nuorena mukaan järjestöihin ja poliittisiin järjestöihin esimerkiksi siksi, että kaveritkin lähtevät. Kaikki mihin liittyy poliittinen tai yhteiskunnallinen toiminta, minun pitää pystyä perustelemaan hyvin, miksi lähden mukaan. Olen skipannut perinteisen broilerivaiheen, sillä en ole osallistunut klassiseen nuoriso- ja opiskelijajärjestötoimintaan.”

Haastattelussa syntyneen vaikutelman perusteella Mikkilän voi helposti kuvitella olleen nuorisojärjestöaktiivi. Hän pukeutuu siististi, puhuu paljon, kuuntelee kohteliaasti ja on ulospäinsuuntautunut.

Aina näin ei ole ollut.

Käänne tapahtui Mikkilälle vuonna 2006, jolloin hän asui ja opiskeli Yhdysvalloissa. Siellä ollessaan hän paransi sosiaalisia taitojaan.

”Nautin yhdysvaltalaisesta sosiaalisesta aktiivisuudesta. Amerikkalaiset, erityisesti etelävaltiolaiset ovat hyvin sosiaalisia, mikä pakotti osittain introvertin suomalaisen avautumaan”, Mikkilä kertoo.

Vuoden jälkeen hän palasi Suomeen ja historian pääaine vaihtui yhteiskuntatieteisiin.

**

MIKKILÄ on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri, ja hän on valmistunut Tampereen yliopistosta. Hän on lukenut historiaa, valtio-oppia, kansainvälistä politiikkaa ja sosiologiaa, sillä politiikka ja ihmiset ovat aina kiinnostaneet.

Järjestöuralle Mikkilä ajautui sattumalta heti valmistumisen jälkeen: hän työskenteli Suomen Lukiolaisten Liitossa.

”Se oli todellinen työelämän korkeakoulu, ja tein siellä monipuolisia juttuja. Aloitin järjestötoiminnan puolella ja päätin urani pääsihteerinä eli pääsin tekemään johtamistyötä. Ne olivat tosi opettavaiset neljä vuotta ja antoivat paljon ymmärrystä järjestökentästä ja kansalaisyhteiskunnan toiminnasta. Se antoi myös käsityksen siitä, mihin itse pystyn.”

Mikkilä kehottaa miettimään jo opiskeluaikana, mitä osaa ja missä täytyy vielä kehittyä. Hänen mielestään yliopistokoulutus Suomessa on hyvin teoreettista, erityisesti yhteiskuntatieteissä, ja vasta työelämässä yleensä havaitsee omat vahvuutensa.

Omien vahvuuksien tunnistamisen lisäksi kannattaa myös pohtia, miten tuo ne esille.

”On tärkeää pystyä selittämään itselleen ja sitä kautta muille, mitä osaa. Kun ymmärtää oman osaamisensa, voi viestiä siitä, mutta osaa myös vahvistaa sitä. Oman osaamisen vahvistaminen vahvistaa myös asemaa työmarkkinoilla”, Mikkilä pohtii.

Jos ajassa voisi matkustaa taaksepäin, yhden asian Mikkilä tekisi toisin opiskeluaikanaan.

”Hakeutuisin ehdottomasti opiskelijayhteisötoimintaan. Verkostojen merkitystä tai sosiaalisen pääoman merkitystä, jota ne verkostot tuottavat, ei voi aliarvioida. Olen vasta nyt oppinut arvostamaan niitä taitoja, jotka järjestötoiminnasta saa.”

**

TYÖ järjestöissä on opettanut Mikkilää ajattelemaan avoimesti. Aiemmin hän luuli voivansa tehdä yleishyödyllistä työtä ainoastaan järjestösektorilla, mutta nykyään hän uskoo, että mielenkiintoisia työtehtäviä on julkisella ja jopa yksityisellä puolella.

”Voisi luulla, että järjestötyössä dogmatisoituu ja alkaa nähdä maailman tietynlaisena, osin näin onkin, mutta toisaalta tässä tekee töitä monen eri sidosryhmän kanssa. Minulle sidosryhmiä ovat tietenkin yritykset ja yrittäjät, joita palvelemme, mutta sen lisäksi koko joukko erilaisia järjestöjä, puolueita ja virkamiehiä. Jokaista sidosryhmää on ymmärrettävä, jotta pääsee omassa työssään ja koko yhteiskunnan kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.”

Työ erilaisten ihmisten ja organisaatioiden kanssa opettanut Mikkilälle sen, että mitään mahdollisuuksia ei kannata sulkea pois.

”On selvä juttu, että missio-orientoitunut henkilö löytää helpommin töitä etu- ja kansalaisjärjestöistä kuin yksityiseltä sektorilta. Tämä ei ole mitään yksityistä sektoria vastaan, mutta onhan se faktaa, että yksityisen sektorin yhteiskunnallinen funktio on erilainen, koska yritysten missio on pääsääntöisesti kaupallinen, ja näin pitääkin olla. Minulle yksityinen sektori on kauempana yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kuin järjestömaailma. Toisaalta voisin hyvin työskennellä tulevaisuudessa yksityisellä sektorilla tai jopa yrittäjänä.”

**

MIKKILÄ kuvaa itseään yrittäjähenkiseksi. Hänen mielestään yrittäjähenkisyys tarkoittaa itsenäisyyttä, aloitekyvykkyyttä ja luovuutta. Mikkilä kokee myös täyttävänsä nämä kriteerit.

Miksi hän ei siis ole yrittäjä?

”Minulta on toistaiseksi puuttunut rohkeus lähteä etenemään omalla idealla tai ajatuksella. Olen ehkä luonteeltani turhan varovainen, vaikka koen olevani muuten yrittäjähenkinen.”

Mikkilä sanoo arvostavansa yrittäjyydessä vapautta, mahdollisuutta itsensä toteuttamiseen ja asioiden tekemiseen omilla ehdoillaan. Hän kertoo, että samat asiat nousevat esiin myös yrittäjille tehdyissä kyselyissä.

Yrittäjyys kiinnostaa myös korkeakouluopiskelijoita ja nuoria aikuisia enemmän kuin vuosituhannen vaihteessa, mitä Mikkilä pitää positiivisena kehityksenä.

Suomen Yrittäjien muutaman vuoden takaisessa tutkimuksessa noin viidennes korkeakouluopiskelijoista piti yrittäjäksi ryhtymistä todennäköisenä tai erittäin todennäköisenä uravaihtoehtona. Tutkimuksen perusteella myös perhetausta vaikuttaa yrittäjyysintoon: opiskelija arvelee ryhtyvänsä yrittäjäksi vähän todennäköisemmin, jos tämän isä on yrittäjä.

Mikkilän perheessä ei ole yrittäjäperinnettä, mikä saattaa selittää varovaista suhtautumista. Toisaalta opettajaperheen kotona on arvostettu ”porvarillisia hyveitä” kuten aktiivisuutta, ahkeruutta ja koulutusta, mistä on hyötyä myös yrittäjyydessä.

Mikkilä uskoo, että osa-aikainen yrittäjyys on hänelle realistisin vaihtoehto päätyä yrittäjäksi. Nykyään puhutaankin paljon kevytyrittäjyydestä ja sivutoimisesta yrittäjyydestä. Jotkut myyvät omaa osaamistaan ja asiantuntijuuttaan esimerkiksi opintojen tai päivätyön ohella, ainakin jossain vaiheessa työelämää.

”Toinen vaihtoehto on se, että joku tarjoaa minulle niin hyvää diiliä, että sitä ei voi jättää käyttämättä”, Mikkilä pohtii.

Mikkilä kehottaa kaikkia ajattelemaan yrittäjyyttä mahdollisuutena. Hänen mukaansa yrittäjyyttä harkitsevien ei kannata liikaa miettiä teknisiä asioita kuten yritysmuodon valintaa tai yrityksen rekisteröintiä.

”Verrattuna moneen muuhun maahan, Suomessa ei voi valittaa yrityksen perustamiseen liittyvästä byrokratiasta. Vaikka hyvä yrittäjyysneuvoja kehottaa tekemään kannattavuuslaskelmat ja liiketoimintasuunnitelmat kuntoon, tärkeintä on tunnistaa itsessään vahvuudet ja intohimon lähteet. Ne kantavat vaikeiden aikojen yli, sillä niitä tulee eteen varmasti.”

Lisäksi Mikkilä toivoo korkeakouluihin lisää yrittäjämäisiä, työelämälähtöisiä projektitöitä.

”En tarkoita, että kaikki tarvitsisi patistaa yrittäjäksi heti valmistuttuaan, mutta yrittäjyysopinnoista olisi hyötyä työelämässä sekä palkansaajille että yrittäjille. Jos jossain vaiheessa tulee tarve tai halu ryhtyä

          Joonas Mikkilä

  • 33-vuotias Suomen Yrittäjien digi- ja koulutusasioiden päällikkö
  • Asuu Helsingissä puolisonsa kanssa
  • Koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri
  • Harrastaa politiikkaa, juoksemista ja lukemista
Henkilö
Luigi Di Maio on 30-vuotias populisti, josta voi tulla Italian seuraava pääministeri
Henkilö
Sijoittajaguru Jukka Oksaharjua kyllästyttää politiikka, ja hän kannattaa viikkorahaa sylivauvoille
Henkilö
Aura Salla ei halua katsoa hiljaa vierestä, kun Eurooppa natisee liitoksistaan