Linja-raportti (1/17)

Yrittäjät karsisivat työehtosopimusten yleissitovuutta


Näkökulma: YLEISSITOVUUS

Suomalainen työehtosopimusjärjestelmän sulkee nuoria työmarkkinoiden ulkopuolelle, sanoo Suomen Yrittäjien lainopillinen asiamies Atte Rytkönen.

“Jos meidän työmarkkinajärjestelmä joustaa, niin se joustaa työttömyyteen.”

Näin arvioi Suomen Yrittäjien lainopillinen asiamies Atte Rytkönen. Hänen mukaansa koko suomalainen työehtosopimusjärjestelmä kaipaisi uudistamista. Rytkönen ja Suomen Yrittäjät haluaisivat esimerkiksi karsia työehtosopimusten yleissitovuutta sekä helpottaa työntekijöiden irtisanomista, eli keventää palkkaamisen riskejä. Rytkösen mukaan toimenpiteillä olisi positiivisia vaikutuksia erityisesti nuorten työnhakijoiden asemaan.

“Mitä tiukempia normeja me teemme, sitä vähemmän yrityksillä on liikkumatilaa, ja sen korkeammalle työllistämisen kynnys nousee”, hän sanoo.

Yksinkertaistettuna yleissitovuus-keskustelussa on kyse siitä, mitä työsuhteita työehtosopimusten pitäisi koskea. Nykyisessä järjestelmässä työnantajaliitto ja ammattiyhdistysliike neuvottelevat työehtosopimuksia, jotka voivat koskea yleissitovuuden kautta myös työnantajajärjestöihin kuulumattomia yrityksiä.

Tilanne on edessä, jos työnantajaliittoon kuuluvat yritykset työllistävät vähintään noin puolet alan työntekijöistä. Tällöin sopimus voidaan vahvistaa yleissitovaksi, jolloin muidenkin alan yritysten pitää noudattaa sen kirjauksia.

Puhtaasti työnantajayritysten määrää katsottaessa huomattava vähemmistö yrityksistä on sidottuja työehtosopimuksiin niiden normaalisitovuuden perusteella, eli työnantajaliiton jäsenyytensä kautta. Suomen hieman alle 90 000 työnantajayrityksestä Elinkeinoelämän Keskusliiton jäseniä on vain noin 16 000. Nämä yritykset työllistävät kuitenkin noin 950 000 palkansaajaa. Rytkösen mukaan noin 50 000 yritystä on tällä hetkellä yleissitovuuden piirissä.

Yleissitovuus-järjestelmä perustuu lainsäädäntöön, jota Suomen Yrittäjät haluaisi nyt muuttaa.

“Yksi vaihtoehto on, että yleissitovuusjärjestelmä rajattaisiin koskemaan vain palkan vähimmäisehtoja”, Rytkönen sanoo.

“Toinen vaihtoehto on se, että loisimme lakiin perustuva mahdollisuuden poiketa työehtosopimuksen määräyksistä, kun paikallisesti niin sovitaan. Eli olisi mahdollisuus sopia paikallisesti työehtosopimuksen ehdoista poikkeamisesta, oli sitten yritys yleissitovuuden tai normaalisitovuuden piirissä. Jos sopimukseen ei päästäisi, työehtosopimus toimisi ikään kuin perälautana.”

Ay-liike on vastustanut molempia ajatuksia. Rytkönen pitää todennäköisempänä, että lainsäädäntöön saataisiin keinoja, joilla työehtosopimuksen säännöksistä voidaan poiketa.

“Silloin jää edelleen mahdollisuus, että työehtosopimusta noudatetaan niiltä osin kun sopimukseen ei päästä. Se on tavallaan kevyempi versio näistä kahdesta”, Rytkönen pohtii.

“Yksi äärimmäisen keskeinen kysymys on se, että sopimisen pitää tapahtua yhdenvertaisesti siten, että niin järjestäytyneissä kuin järjestäytymättömissä yrityksissä on siihen mahdollisuudet.”

Tällä hetkellä järjestäytymätön, eli työnantajaliittoon kuulumaton, työnantaja voi paikallisella sopimisella poiketa työehtosopimuksen määräyksistä vain hyvin rajoitetusti

 

TODENNÄKÖISTEN posiitivisten työllisyysvaikutusten lisäksi yrittäjien yleissitovuus-vaatimusten taustalla on järjestön näkemys siitä, että yleissitovuusjärjestelmä on ristiriidassa perusoikeuksien kanssa. Suomen Yrittäjien julkaisemassa Suomen yleissitovuusjärjestelmä ja perusoikeudet -raportissa todetaan, että työehtosopimusten nykymuotoinen yleissitovuus rajoittaa elinkeino- ja sopimusvapautta sekä loukkaa yhdistymisvapautta ja yhdenvertaisuutta “perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten vastaisesti”.

“Tästä ei ole käyty riittävän laajasti keskustelua, että miten meidän yleissitovuus sopii yhteen perusoikeuksien kanssa”, Rytkönen sanoo.

“Meidän näkemyksen mukaan on hyvinkin kyseenalaista, että Suomessa on tällainen järjestelmä olemassa.”

Rytkösen mukaan sopimusvapauden osalta ongelmana on se, että yleissitovuus asettaa velvoitteita myös niille yrityksille, jotka eivät kuulu työnantajajärjestöön. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa neuvotteluihin, mutta yritykset joutuvat silti noudattamaan sopimusta. Toisaalta sopimukset rajoittavat Rytkösen mukaan liikaa elinkeinovapautta. Kritiikin ytimessä on myös yhdistymisvapaus, johon kuuluvat sekä oikeus kuulua yhdistykseen että olla kuulumatta sellaiseen. Jälkimmäisestä puhutaan negatiivisena yhdistymisvapautena.

“Nyt mahdollistetaan järjestäytyneille yrityksille mahdollisuus sopia tietyistä joustoista, mutta ne, jotka ovat käyttäneet negatiivista yhdistymisvapauttaan, jäävät mahdollisuuden ulkopuolelle”, Rytkönen sanoo.

“Se asettaa ihmisiä ja yrityksiä suoraan epäyhdenvertaiseen asemaan.”

Yleissitovuutta on perusoikeusnäkökulmasta kritisoinut aiemmin myös Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen, mutta kovin laajaa keskustelua asiasta ei ole käyty. Perustuslakivaliokunta arvioi järjestelmän perustuslainmukaisuutta 2000-luvun alussa, jolloin osa järjestelmälle myönteisen lausunnon perusteluista liittyi sen pitkään historiaan. Nykymallinen laaja yleissitovuus syntyi 1970-luvulla eduskuntakäsittelyssä ja ilman perustuslakivaliokunnan tekemää arviointia, eli järjestelmää ei tällöin tarkasteltu perusoikeuksien näkökulmasta. Sittemmin perusoikeuksien merkitys on korostunut ja Suomi on liittynyt myös Euroopan unioniin, jonka oikeus asettaa kotimaiselle lainsäädännölle omia rajojaan.  

Koskinen sanoi loppukesästä Elinkeinoelämän valtuuskunnan haastattelussa, että aiemmin työvoiman suojelulle on ollut korostunut tarve, mutta nykyisin oikeus olla järjestäytymättä ja kilpailunäkökulma ovat niin merkittäviä, että yleissitovuutta ei pitäisi enää hyväksyä. Koskisen mukaan minimipalkka voisi olla vaihtoehto yleissitovuudelle. Hänen mukaansa työntekijän suojelu toteutuu parhaiten, jos yritykset pystyvät kilpailemaan vapaasti.

Työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetoja taas katsoi helmikuun lopulla Ammattiliitto Pron tilaamassa lausunnossaan, että yleissitovuusjärjestelmän perustuslainmukaisuus arvioitiin perusteellisesti voimassa olevaa työsopimuslakia säädettäessä, eikä järjestelmälle ole esteitä.

Yleissitovuuden karsiminen on Suomen Yrittäjien tavoitelistalla verraten korkealla. Rytkönen antaa siten kritiikkiä myös rakennusalalla tehtävälle kokeilulle, vaikka pitääkin sitä ajatukseltaan hyvänä ja tarkoituksenmukaisena. Kokeilussa ilman kokemusta ja tutkintoa olevalle työntekijälle maksetaan alan normaaleja minipalkkoja pienempää korvausta, mutta se perustuu vahvasti työehtosopimusten yleissitovuuteen.

Rytkösen mukaan hyvää kokeilussa on kuitenkin alan herääminen siihen, että nykyiset minimipalkat sulkevat tiettyjä ryhmiä työn ulkopuolelle. Työn tuottavuus ei heillä ole riittävän korkea, jotta työnantajan kannattaisi maksaa nykyisten minimipalkkojen mukaisia korvauksia. Rytkönen pitää rakennusalan kokeilua osoituksena siitä, että myös työmarkkinajärjestelmän sisällä ollaan pikkuhiljaa ymmärtämässä, että järjestelmä nykymuodossaan ei toimi.

“Sinänsä tämä on yksittäisenä ajatuksena ihan hyvä, että toimialat itse kehittävät mahdollisia ratkaisuita. Se ei silti poista sitä ongelmaa, että koko järjestelmää pitää kehittää ja yksinkertaistaa”, Rytkönen sanoo.

Rytkösen mukaan työehtosopimusjärjestelmän ja sosiaaliturvan uudistamisella saataisiin parempia tuloksia kuin jokaista erityisryhmää varten luotavilla poikkeuksilla.

“Ei ole oikea tie, että meillä on tällainen järjestelmä, ja sitten me yritetään puhkoa sinne yksittäisiä reikiä ja ratkaista aina uusia yksittäisiä ongelmia, kun me sellaisia havaitaan.”

 

YLEISSITOVUUDEN karsimisen lisäksi Suomen Yrittäjät haluaisi helpottaa irtisanomista henkilöstä johtuvista syistä. Tällä tarkoitetaan irtisanomisperusteita, joiden taustalla ei ole yrityksen taloudellisia syitä tai työn vähentymistä, vaan työntekijän oma toiminta työsuhteessa. Tällä hetkellä henkilöstä johtuvien irtisanomisperusteiden edellytetään olevan “painavia ja asiallisia”. Rytkönen edellyttäisi irtisanomisperusteilta vain asiallisuutta ja syrjimättömyyttä.

“Painavan syyn edellyttäminen on se, joka aiheuttaa ongelmia ja tuo irtisanomiskynnyksen hyvin korkealle.”

“Tavoitteena tässä on luoda enemmän kannusteita työllistää, kun työllistämisen riski pienenee. Se parantaisi esimerkiksi niiden nuorten asemaa, joilla ei ole vielä kovinkaan paljoa kokemusta, samoin kuin monen muun ryhmän”, Rytkönen selostaa.

Eikö lain muuttaminen samalla heikentäisi merkittävästi työntekijöiden asemaa?

“Meillä on pitkään ollut sellainen ajatus, että jos me kiristetään työlainsäädäntöä ja työsuhdeturvaa, niin se turvaa työntekijöiden asemaa. Kyllä, se on ihan totta, että se turvaa niiden asemaa, jotka ovat tällä hetkellä vakituisessa työsuhteessa. Samalla se heikentää niiden asemaa, jotka ovat työmarkkinoiden ulkopuolella”, Rytkönen sanoo.

“Kukaan yrittäjä ei palkkaa työntekijää sen takia että hän voi antaa työntekijälle potkut.”

Painavan syyn vaatimuksesta luopumisen lisäksi Rytkönen ehdottaa kaikkein pienimpien yritysten huomioimista erityisratkaisulla. Hänen mukaansa ensimmäisten työntekijöiden palkkaaminen on yrittäjälle aina suurempi riski kuin esimerkiksi sadannen työntekijän. Iso osa uusista työpaikoista syntyy kuitenkin juuri pienimpiin yrityksiin. Niiden syntymistä Rytkönen haluaisi helpottaa.

“Saksassa esimerkiksi alle 10 hengen yrityksissä ei vaadita minkäänlaista perustetta irtisanomiselle. Eli yksi vaihtoehto on, että sinne aivan pienimpiin yrityksiin räätälöidään ratkaisuja ja kynnystä madalletaan erityisesti siellä, minne työpaikkoja tällä hetkellä syntyy ja voisi syntyä lisää.”

Rytkönen ei kuitenkaan varauksetta kannata erityisratkaisuja työlainsäädännössä. Hänen mukaansa lainsäädännön uudistamista pitäisi lähestyä kokonaisuutena.

“Katsoa, miltä osin tällaiselle täysin pakottavalle lainsäädännölle on vielä nykypäivänä tarvetta, eli miten saadaan turvattua työntekijän vähimmäissuoja joka totta kai pitää olla, ja miten voimme sitten muuten luoda sellaista puitenormistoa, joka jättää tilaa paikalliselle, työpaikkakohtaiselle ja työntekijäkohtaiselle sopimiselle”, hän selostaa.

“Nykyinen järjestelmä auttamatta sulkee ihmisiä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Siihen meillä ei oikein millään olisi varaa, vaan kyllä meidän pitäisi löytää ne ratkaisut, joilla me saamme lisää ihmisiä töihin.”

Artikkeli on osa nuorten työmarkkina-asemaa ja nuorisotyöttömyyttä käsittelevää Linja-raporttia (1/17)

Kuva: Volker von Bonin / Museoviraston kuvakokoelmat (CC)

Reportaasi
Nuorten yrittäjähenkisyys kasvaa nopeasti. Pelastaako se Suomen?
Vieraskynä
Vieraskynä: Voittajia yhdistää tahto menestyä
Henkilö
”Yhteiskunnassa pärjätään hyvin, kun mahdollisimman moni tekee asioita, joissa he ovat parhaimmillaan”