Linja-raportti (1/16)

Yliopistokeskus nosti Porin pinnalle


Näkökulma: ALUEKEHITYS

Kun yliopistoja 1960-luvulla jaettiin maakuntiin, Pori jäi ilman. Se johti pitkään jatkuneeseen muuttotappioon, joka kääntyi vasta 2000-luvulla, kun kaupunkiin perustettu yliopistokeskus alkoi liimaamaan korkeakoulutettuja Poriin.

Omaa yliopistokeskusta pidetään Porissa tärkeänä koko maakunnan kehitykselle, eikä siitä haluta luopua.

Jos historia olisi kulkenut vaihtoehtoisia polkuja, olisi Pori nyt yliopistokaupunki. Siitä, miksi länsirannikon kasvukeskukseen ei 1960-luvun alueellistamisten yhteydessä saatu omaa yliopistoa, on Porissa kiistelty pitkään. Osa tarjoaa syylliseksi kaupungin silloista johtoa ja Porin paikallispolitiikkaa pitkään hallinneita demareita, osa Rauman ja Porin ikiaikaista kilpailua, jonka myötä korkeakouluja jakaneessa ministeriössä ei oikein edes tiedetty, kumpaan satakuntalaiskaupunkiin yliopisto pitäisi sijoittaa.

Epäonnistuneen yliopistohankkeen myötä Porin kaupunkiseudusta muodostui yksi Suomen merkittävimmistä muuttotappioalueista. Myös koulutus- ja osaamistaso laahasi kaupungissa ja koko Satakunnassa muuta maata perässä.

“Pori on aika tyypillinen kaupunkiseutu, joka aikoinaan jäi korkeakoulujen alueellistamisen ulkopuolelle”, arvioi muuttoliikkeitä tutkinut ja Porin kehittämispäällikkönä nykyisin työskentelevä Timo Aro.

Vaikka omaa yliopistoa Porilla ei vieläkään ole, vilkkuvat opiskelijahaalarit säännöllisesti kaupungin katukuvassa. Syynä siihen on vuonna 2004 toimintansa aloittanut Porin yliopistokeskus.

 

OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN linjauksen mukaan yliopistokeskusten tehtävä on täydentää Suomen yliopistokenttää niillä alueilla, joilla ei ole omaa yliopistoa. Käytännössä keskukset yleensä kokoavat saman katon alle useiden eri yliopistojen tutkimusta ja koulutusta. Tälle hetkellä keskuksia on Kajaanissa, Kokkolassa, Lahdessa, Mikkelissä, Seinäjoella ja Porissa.

Kun korkeakouluverkkoa vaaditaan karsittavaksi, ovat yliopistokeskukset ja pienet etäyksiköt usein ensimmäisenä liipaisimella. Kriittisiä ääniä on jo pitkään kuulunut myös keskusten tuottaman tutkimuksen ja koulutuksen laadusta sekä tehokkuudesta.

Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksen johtaja Osmo Kivisen mukaan yliopistokeskusten kaltaiset pienet etäyksiköt ovat resurssisyöppöjä. Hän ei kuitenkaan suoraan tyrmää etäyksiköiden mielekkyyttä.

“Ovathan ne vähän sellaisia käenpoikasia olleet, mutta esimerkiksi se, että Turun yliopistolla on toimintaa Porissa, on Porille tärkeää. Mutta ei se ole Turun yliopistolle tärkeää. Ei se ole tehokkain tapa toimia, mutta kuitenkin ihan käytännöllinen tapa, joka palvelee sitä seutua”, Kivinen sanoo.

“Ei meidän tarvitsisi yhdistämisiä tehdä ihan hirveästi fyysisesti eikä ainakaan rakentaa uusia  taloja ja seiniä, vaan toimia pikemminkin kehittyneiden tietojärjestelmien tasolla.”

Myös Timo Aro ymmärtää yliopistokeskuksia kohtaan esitettyä kritiikkiä. Hän pitää keskusten alueellista tehtävää silti usein niin tärkeänä, että toiminta on perusteltua.

“Kansallisen koulutuspolitiikan näkökulmasta ymmärrän täysin sen logiikan, joka liittyy keskittämiseen, profiloimiseen ja resurssien yhteen kokoamiseen”, Aro sanoo.

“Toisaalta Porin yliopistokeskus ei kuitenkaan kilpaile emoyliopistojen tutkinto-ohjelmien kanssa, vaan lähtökohtaisesti hakee sellaisia osaamis- ja vahvuusalueita ja profiilia, jotka jäävät emoyliopiston peruskoulutuksen ja tutkintojen ulkopuolelle.”

Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koulutuksia räätälöidään jo työelämässä olevien tarpeisiin ja tarjontaa painotetaan erityisesti yliopistotasoiseen täydennyskoulutukseen. Täydennyskouluttautuminen työssäkäynnin ohella kun harvemmin onnistuu, jos opintoja ei ole tarjolla kotipaikkakunnalla.

“Jos taas puhutaan aluekehityksestä ja alueellisesta vaikuttavuudesta, niin kyllä Porin yliopistokeskuksen taipaleellakin on kertynyt aika paljon näyttöä hyödyistä tälle alueelle.”

 

YLIOPISTOKESKUKSIA koskevan väännön keskeinen kiista tuntuu syntyvän siitä, että keskustelijat puhuvat usein eri asioista. Kun monet professorit ja tutkijat tarkastelevat yliopistokenttää puhtaasti tutkimuksen ja tieteen näkökulmasta, painotetaan maakunnissa usein pienten yksiköiden vaikutusta alueen kehitykseen. Niin myös Porissa.

Porin yliopistokeskuksen rungon muodostavat Turun ja Tampereen yliopistot sekä Tampereen teknillinen yliopisto. Ne tarjoavat Porissa myös perustutkintokoulutusta, eli kandidaatin ja maisterin tutkintoihin johtavia koulutusohjelmia. Lisäksi yliopistokeskuksella toimii Aalto-yliopisto, joka ylläpitää kaupungissa pientä tutkimusalustaa.

Timo Aron mukaan yliopistokeskuksen näkyvin hyöty Porille ja Satakunnalle ovat juuri perustutkinto-opiskelijat. Yksikkö tuo kaupunkiin yli 2500 opiskelijaa ja parisataa tutkijaa. Se on yhdessä Satakunnan ammattikorkeakoulun kanssa kääntänyt alueen pitkään jatkuneen muuttotappion päälaelleen. Eniten tulijoita on 15-24-vuotiaiden ikäryhmässä ja suuri osa heistä jää alueelle myös valmistumisensa jälkeen.

“Perustutkintojen volyymit ovat niin suuria, että niillä on merkitystä alueen väestönkehitykseen, muuttotaseeseen ja koulutustason nousuun”, Aro tiivistää.

Aron mukaan muuttovirrat tuskin olisivat kääntyneet ilman yliopistokeskusta ja ammattikorkeakoulua.

“Panostukset ammattikorkeakouluun ja yliopistokeskukseen sekä laajemmin osaamisrakenteen kehittämiseen ovat keskeisin syy, miksi Porin väestökehitys on kääntynyt positiiviseksi. Se on kaikkein isoin yksittäinen tekijä tämän taustalla. Muutos näkyy nimenomaan niissä ikäryhmissä, joista aiemmin tuli krooniset muuttotappiot tälle alueelle, eli nuorten kohdalla”, hän arvioi.

“Noin 40 prosenttia uusista opiskelijoista on Satakunnasta, mutta yli puolet yksiköstä valmistuneista jää maakuntaan töihin valmistumisensa jälkeen. Se kertoo, että näille tutkinnoille on alueella kysyntää.”

 

MUUTTOVOITON lisäksi yliopistokeskuksen tulo Poriin näkyy kaupungin koulutustason nousuna. Satakunnan koulutustasoa seuraavan Satamittari-tietopalvelun mukaan vuosituhannen vaihteessa vain runsas kolme prosenttia Porin asukkaista oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Nyt sama luku on kuusi.

Kaikkea yliopistokeskuksen vaikutusta Porille ja Satakunnalle ei Timo Aron mukaan kuitenkaan voi mitata tilastoilla. Se tekee toiminnan perustelemisen paikoin hankalaksi.

“Viime kädessä ne kaikkein merkittävimmät vaikutukset liittyvät siihen, miten alueen ilmapiiri on muuttunut ja kuinka paljon on tullut uusia avauksia ja ääniä, joita ei aiemmin ole ollut tällä alueella. Kyse on alueen tulevaisuususkosta ja kehittämisestä. Siitä, minkälaisena paikkana Pori ja maakunta näyttäytyvät”, Aro luettelee.

“Niitä ei pysty muuttamaan numeroiksi, mutta ne ovat kuitenkin valtavan olennaisia. Jos yliopistokeskus nyt vietäisiin tuosta pois, niin kyllä sillä iso vaikutus olisi.”

Ihmisten muuttopäätöksiin vaikuttavat Aron mukaan yhä enemmän alueiden imago. Vaikka työ- ja opiskelumahdollisuuksia harkitaan usein päätöksen osana, voi lopullinen valintakriteeri olla se, minkälaisena paikkana muuttokohde ulospäin näyttäytyy. Aron mukaan se tarkoittaa, että akateemiset riitit katukuvassa ja kaupungin ilmapiiri ovat muuttopäätösten osalta jopa tärkeämpiä, kuin työllisyys- ja elinkeinotilastot.
“Tämä on totta varsinkin nuorempien ihmisten kohdalla. Näillä pehmeillä tekijöillä on valtavan suuri merkitys”, Aro sanoo.

Kaikki eivät kuitenkaan ole yksimielisiä yliopistokeskusten ja pienten etäyksiköiden alueellisista vaikutuksista – tai oikeammin niiden suuruusluokasta.

Pellervon taloustutkimuksen viime keväänä tekemän analyysin mukaan esimerkiksi Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen lakkauttamisen vaikutukset jäävät vähäisiksi. Selvityksen tilasi pääministeri Juha Sipilä (kesk), kun yliopiston hallituksen tekemä lakkauttamispäätös oli johtanut pitkittyneisiin vaatimuksiin Savonlinnan opettajankoulutuksen pelastamisesta.

Selvityksessä lakkauttamisen suurimpien vaikutusten arvioidaan kohdistuvan kuntatalouteen, joka menettää päätöksen myötä veronmaksajia, sekä Savonlinnan vuokra-asuntomarkkinoihin.

Aron mainitsemia pehmeitä tekijöitä selvityksessä ei tarkasteltu, eikä niiden erottelu muutenkaan ole helppoa.

 

VAIKKA SUOMEN kuutta yliopistokeskusta ohjaa lähtökohtaisesti sama toiminta-ajatus, on niiden välillä isoja eroja. Porissa on jo pitkään tarjottu myös tutkintoon johtavaa koulutusta ja kaupungissa voi edelleen opiskella esimerkiksi koko kauppatieteiden maisterin tutkinnon peruskursseista lähtien. Kauppatieteiden koulutuksen opiskelijamäärät ovat viime vuosina myös kasvaneet edelleen, mutta muuten suunta on ollut kohti maisteriohjelmia, ja kandidaattikoulutus on jäänyt sivummalle.

Muista yliopistokeskuksista esimerkiksi Seinäjoella panostetaan lähes yksinomaan tutkimukseen, aikuiskoulutukseen ja kehittämishankkeisiin. Tutkintoonkin voi yliopistokeskuksesta valmistua, mutta ohjelma räätälöidään aina opiskelijakohtaisesti, eli määrät ovat pieniä.

Seinäjoen mallissa alueellinen muuttovoitto jää tekemättä, mutta hyötyjä valuu erityisesti elinkeinoelämän suuntaan.

“Seinäjoen malli on myös osoittautunut toimivaksi, sillä se on hyvin elinkeinoelämälähtöinen. Yliopistokeskuksella tehtävä tutkimus sekä siellä työskentelevät osaajat ja heidän verkostonsa hyödyttävät suoraan alueen kärkiyrityksiä”, Aro arvioi.

“Se, kumpi tapa on alueen kannalta parempi, riippuu näkökulmasta, josta asiaa tarkastellaan. Molemmat valinnat ovat omalla tavallaan perusteltuja. Todennäköisesti on kuitenkin juurikin niin, että toinen painotus täytyy yliopistokeskuksen käytännössä valita.”

Vaikka yliopistokeskusten hyödyt omille alueilleen ovat keskimäärin melko kiistattomia, eivät keskukset pyöri ilmaiseksi. Esimerkiksi Porissa toimintaa rahoittavat valtion lisäksi Porin kaupunki ja Satakuntaliitto. Kaupungin rahoitusosuus on mittava, lähes 20 prosenttia yliopistokeskuksen budjetista.

Tänä vuonna se tarkoittaa kahden miljoonan euron laskua. Hinta aiheuttaa välillä kipuilua kaupungissa, joka on tänäkin vuonna joutunut leikkaus- ja lomautuspäätösten eteen.

“Kaikki yliopistokeskukset joutuvat panostamaan ulkoisen rahoituksen hankkimiseen. Olemassaolo pitää oikeuttaa ja jatkuvasti todistaa, miten yliopistokeskus tuo lisäarvoa ja täydentää emoyliopiston koulutustarjontaa”, Aro sanoo.

Artikkeli on osa korkeakouluverkon uudistamista käsittelevää Linja-raporttia (1/16)

Linja-raportti (1/16)
Kirje käynnisti alojen uusjaon
Linja-raportti (1/16)
Elinkeinoelämä kaipaa huippututkimusta ja alueellista yhteistyötä
Linja-raportti (1/16)
Erinomainen tutkimus ei takaa hyvää koulutusta