Vieraskynä

Vieraskynä: Työ muuttui jo – tulisiko politiikka perässä?


Vuoden 2016 nuorisobarometri julkaistiin maaliskuun alussa ja siinä on jälleen kartoitettu muun muassa nuorten luottamusta tulevaisuuteen, toisiin ihmisiin ja omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Tulokset ovat monin paikoin varsin karua luettavaa.

Jo 70 prosenttia nuorista esimerkiksi arvioi, että pysyvästi työelämän ulkopuolelle jäävien osuus tulee kasvamaan tulevina vuosina. Taantumaa edeltäneessä barometrissä vuonna 2007 samalla tavalla ajatteli vain puolet vastanneista. Suomen tulevaisuuden näkee valoisana vain 55 prosenttia ja maailman tulevaisuuden 25 prosenttia. Selkeä trendi on siis se, että nuoret ovat jatkuvasti epävarmempia siitä, tuleeko heille riittämään töitä ja onko heillä mitään realistisia mahdollisuuksia edes haaveilla eläkkeistä.

 

HEIKKO USKO tulevaan ei ole ihme kun ottaa huomioon, että kyselyn kohteena olevien nuorisoikäluokkien työttömyysaste on 21 prosenttia. Joissakin laskelmissa on nähty vielä tätäkin korkeampia lukuja. Joka tapauksessa on täysin kestämätöntä, että useampi kuin joka viides nuori on ilman mielekästä tekemistä ja roolia yhteiskunnassa. Suomella ei ole varaa menettää kokonaisia sukupolvia työttömyyden kuiluun – ei inhimillisessä eikä taloudellisessa mielessä.

Nuoria itseään on kuitenkin turha osoitella syyttävällä sormella, sillä oikeilla politiikkatoimilla tilanteeseen olisi löydettävissä ratkaisuja. Yksi vaikuttava toimenpide olisi se, että työehtosopimusten mukaisia vähimmäispalkkoja olisi jatkossa mahdollista alentaa heikomman taitotason työntekijöiden, kuten työuraansa vasta aloittavien nuorten, osalta. Nuoren ensimmäisessä työpaikassa maksettava määräaikainen matalampi palkka helpottaisi huomattavasti etenkin vaikeammin työllistyvien nuorten tilannetta.

Työhön kiinni pääseminen on paras tapa pysyä kokonaisvaltaisesti kiinni yhteiskunnassa. Määräaikainen matalampi palkka auttaisi kiistatta nuoria saamaan jalkaa työelämän oven väliin. Aikana, jolloin nuorisotyöttömyys on hälyttävän korkealla, yhtään keinoa ei tule jättää käyttämättä.

 

MONISSA TUTKIMUKSISSA on todettu, että nuorilla itsellään olisi tällaisiin toimiin valmiutta. Muun muassa Turun yliopistossa viime syksynä tehdyssä väitöstutkimuksessa todetaan, että työ on suomalaisille kunnia-asia ja että myös palkanalennuksiin ollaan tietyissä tilanteissa valmiita. Vaikka työ on luonnollisesti keskeinen toimeentulon lähde, niin vielä tärkeämmäksi tekijäksi ihmiset kokevat työn antaman merkityksellisyyden tunteen. Työ on siis jo arvo itsessään.

Rajattu palkanalennusmahdollisuus on laastaritoimi, jolla vain paikattaisiin työmarkkinoiden joustamattomuutta. Päättäjien on korkea aika ymmärtää, ettei työmarkkinoiden pelisääntöjä voi enää pikkutarkasti neuvotella mystisissä työmarkkinapöydissä siten, että ne pätisivät kaikkien työntekijöiden elämäntilanteisiin. Lähes neljä viidestä suomalaisesta ajattelee, että työehdoista riiteleminen on tällä hetkellä tulppana talouskasvulle. Ei siis ole ihme, että kansa olisi valmis valmiita laajentamaan työpaikkasopimsien mahdollisuuksia huomattavasti.

Kysymys kuuluukin: riittääkö päättäjien pokka tehdä tarvittavat muutokset?

DanielSazonov
Daniel Sazonov – @Dansazo

Daniel Sazonov on kokoomusnuorten puheenjohtaja ja oikeustieteen sekä tuotantotalouden opiskelija.

Lue kirjoittajan muut artikkelit täältä.

Vieraskynä
Vieraskynä: Mahdollisuus, jota ei ole varaa mokata
Vieraskynä
Vieraskynä: State of Juncker – EU yhdellä nopeudella eteenpäin
Vieraskynä
Vieraskynä: Pilalle hemmoteltu enemmistö on vihan ja pelon vallassa – ja äänestää sen mukaan