Vieraskynä

Vieraskynä: Standaareja ja startup-henkeä – eli miten kansalaisjärjestöt pelastetaan


Harvassa ovat ne savupiipputeollisuuden aikakaudella alkunsa saaneet puolueet tai järjestöt, joiden hallinto ei tällä hetkellä alleviivaisi tarvetta uudistua. Kun vielä jokin aika sitten nämä kansalaisyhteiskunnan titaanit paaluttivat suurenmoisella tarmolla yhteiskuntamme rakenteita, näyttävät ne nyt häkeltyneiltä, osin jopa lamaantuneilta, valtiorajojen yli pyyhkivien muutosvoimien edessä.

Aiemmin tepsineet toimintatavat ovat menettäneet teränsä. Suuret tarinat ovat kuolleet. Henkilökohtainen on poliittista. Joukossa on voimaa vain ravintolapäivänä. Liittoon tai liikkeeseen ei enää kuuluta vain periaatteesta.

Miten meidän käy? kuiskaillaan öljyvärimuotokuvien varjostamilla toimistokäytävillä.

Yksilöllisyys, ennakoimattomuus ja yllätyksellisyys ovat lisääntyessään muodostuneet kansalaisyhteiskunnan vakiintuneille instituutioille todellisiksi koetinkiviksi. Miten viitoittaa reittiä kohti parempaa, kun kartta ja kompassi kertovat milloin mitäkin?

Ydinarvojen ja vision kirkastaminenkaan, siis perinteinen strategiatyö, ei enää riitä. Päinvastoin se voi jopa jäykästi toteutettuna pahentaa tilannetta. Pelikentän jatkuvasti muuttuessa on myös pelaajien pystyttävä omaksumaan joustavasti uusia pelipaikkoja ja -kuvioita. Äärimmäinen epävarmuus vaatii kokonaan uutta, ketterää toimintakulttuuria.

Tottakai, nyökkäilee vanha politrukki selvästi ymmällään. Mutta mitä se tarkoittaa?

Yhteiskuntatieteilijän vaistoni ohjaavat perehtymään yhteisöihin, jotka ovat löytäneet tapoja luoda uutta ja arvokasta äärimmäisen epävarmuuden olosuhteissa. Katse kääntyy tällöin startup-yrittäjiin ja ennen kaikkea -kulttuuriin, jota Antti Hyrkäs on ansiokkaasti eritellyt sosiologian ala väitöskirjassaan Startup Complexity (2016).

Epävarmuuden sietäjät ja tuottajat

Startup-kulttuuri on rakentunut palvelemaan yhtä asiaa: lievittämään startup-yrittäjän ja tämän työntekijöiden kokemaa alituista epävarmuutta, joka kumpuaa yrityksen epäonnistumisen korkeasta todennäköisyydestä. Vain ani harvasta startupista kuoriutuu jymymenestys.

Suhtautuminen epäonnistumiseen onkin yksi keskeinen ero perinteisen- ja startup-yrityskulttuurin välillä. Startup-yrittäjä sietää paljon enemmän takapakkeja kuin moni tavanomaisemmalla yrityskentällä operoiva. Startup-yrittäjän identiteetti on laadultaan joustavampi ja kartuttaa statusta epäonnistumisten ja niitä seuranneiden uusien alkujen ja lopullisten menestysten muodossa.

Lisäksi startupien liiketoiminnan fokus on olennaisella tavalla erilainen. Siinä missä perinteisempi yritys pyrkii menestymään olemassa olevilla markkinoilla ja päihittämään kilpailijat varsin totunnaisessa pelissä, pyrkii startup-yritys tyypillisesti luomaan kokonaan uuden markkinan tai vähintäänkin määrittelemään uudelleen vallitsevan kilpailun pelisäännöt.

Uutta teknologiaa luovat startupit ovat talouden ja kulutustottumustemme muutosagentteja. Niiden liikkeelle laskemien trendien kanssa kipuilevat suuryritysten lisäksi myös kansalaisyhteiskunnan mammutit.

Startupit vieroksuvat jäykkiä liiketoimintasuunnitelmia ja kokevat ne visionsa kehittelyä rajoittavina. Sen sijaan ne suosivat varioitavissa olevia liiketoimintamalleja, jotka perustuvat tulevaisuudesta tehdyille oletuksille. Tyypillinen startup-tuote on kehitysvaiheessaan kulkenut useamman iteraatiokierroksen, mikä myös yleensä jatkuu markkinoille julkaisun jälkeen. Jyrkemmissä tilanteissa koko tuote on vaihdettu vastakaiun puutteessa.

Yllättävä sukulaissuhde

Jahas, murahtelee järjestökaaderi epäileväisesti. Onhan nyt kuitenkin niin, että voittoa tavoittelevan yhteisön ominaisluonne on vallan toinen kuin yleishyödyllisellä tai poliittisella kansalaisyhteisökentällä toimivan. Ei näitä kahta sovi samalle viivalle asettaa. Eihän?

Sopii toki. Startupeilla on Hyrkkään mukaan vieläpä yllättävän paljon yhteistä varsinkin uudemman aallon kansalaisliikkeiden kanssa.

Sekä startup että kansalaisliike pyrkivät haastamaan vallitsevan järjestelmän ja korvaamaan sen osin tai kokonaan uusilla poliittisen tai kaupallisen toiminnan periaatteilla. Startup-kulttuuri ei merkitse pakoa taloudesta tai markkinoilta, vaan enemmänkin vastarintaa niitä kohtaan. Tässä mielessä se on tyypillinen toimintaorientoitunut vastarintaliike, ei arkitodellisuutta pakeneva lahko.

Kansalaisliikkeiden toiminnassa korostuu vallitsevien epäkohtien alleviivaaminen, nykyjärjestelmän vastustaminen ja uhkaavan dystopian maalaaminen. Ne piirtävät kulloisenkin ideologiansa mukaista rajaa oikean ja väärän välille. Ne omaavat moraalisen maailmankuvan. Startupien toiminta pohjautuu teknologiseen ja sitä kautta pragmaattiseen maailmankuvaan. Ne tuovat ongelmien sijaan esiin ratkaisuja ja maalaavat kielenkäytössään utopistisempaa tulevaisuuskuvaa.

Vaikka uudet kansalaisliikkeet ja startupit ovat sisällöllisesti erilaisia, on niiden toimintamuodoissa paljon yhtäläisyyksiä. Kumpikin haastaa omasta asemastaan käsin vallitsevaa status quoa, oli kyse sitten politiikasta tai markkinoista, ja tuottaa kuvaa tulevaisuudesta, yhtäällä ideologisena varoituksena, toisaalla teknologisena mahdollisuutena.

Kansalaisyhteiskunnan uudet idut

Eli huppari niskaan, nyhtökauraa mutustamaan ja koodausta opettelemaan, ivaillaan kulmahuoneesta. Villitykset tulevat ja menevät. Turvallisinta on tehdä säntillistä ehostusta siellä täällä ja jättää vallankumouksellinen intoilu marginaaliryhmille.

Ja juuri tämä on se virheistä suurin: tyydytään optimoimaan vanhoja toimintamalleja, kun pitäisi rohkeasti kokeilla kokonaan uusia. Vaihdetaan standaareihin uudet logot, kun tarvitsisi tavoittaa seuraava polvi Snapchatista.

Vakiintunut kansalaisyhteiskunta, puolueet ja vaikuttajajärjestöt etunenässä, eivät ole vielä menettäneet peliä. Kelottuminen on kuitenkin alkanut. Vanhan rungon kantokyky alkaa heiketä. Onkin korkea aika istuttaa kokonaan uusia ituja.

Keskeisessä kylväjän roolissa ovat puolue- ja järjestöorganisaatioiden sisäiset startup-yrittäjät (intrapreneurs), nuo ketterien kokeilujen puolustajat, epäonnistumista kaihtamattomat muutosagentit ja jatkuvan oppimisen tarpeen ymmärtäjät. Siispä te yrittäjäsielut, olkaa rohkeita ja uskaltakaa innostua. Nähkää epävarmuus avoimuutena, muutos mahdollisuutena.

JoonasMikkilä
Joonas Mikkilä – @JoonasMikkila

Joonas Mikkilä on Suomen Yrittäjien järjestöpäällikkö, joka vastaa järjestön Nuorten Yrittäjien toiminnan kehittämisestä ja koordinoinnista.

Lue kirjoittajan muut artikkelit täältä.

Vieraskynä
Vieraskynä: Työ muuttui jo – tulisiko politiikka perässä?
Vieraskynä
Vieraskynä: EU:sta pitää tehdä jälleen tylsä ja vakaa – se on pienen maan etu
Vieraskynä
Vieraskynä: Liittovaltiokehitys on Suomen etu