Vieraskynä

Vieraskynä: EU:sta pitää tehdä jälleen tylsä ja vakaa – se on pienen maan etu


Suomi on vientivetoinen talous. Työ, elintaso ja leipä pöytääsi tulevat tässä maassa avoimuudesta ja kaupankäynnistä muiden kanssa.

Keskiajalla Ruotsiin ja sieltä eteenpäin viety terva toi monelle vaurautta. Suomen teollistuessa 1800-luvun lopulla tukkijätkät uittivat puuta vietäväksi ja lopulta paperikoneet jylläsivät maahamme hyvinvointia. Kun maailmankauppa on vapautunut ja avautunut, on Suomi aina ollut tässä hyötyjänä.

 

TÄTÄ SUOMEN hyvinvointia rakentanutta ajatusta ollaan nyt haastamassa sekä ulkoa että sisältä. Perussuomalaisten nuorten Fixit-kampanjan lakialoite ei kerännyt riittävästi nimiä Suomen EU-eroa ajavan kansanäänestyksen toteuttamiseen. Sen sijaan mm. Eurobarometrin kyselyt osoittavat, että 82 % suomalaisista pysyy oikein mielellään myös EU:n kansalaisina. Ajatus Suomen ajamisesta ulos rakenteesta, joka on kansainvälisen asemamme pääasiallinen takuu, kuitenkin elää.

Mitään vastausta ydinkysymykseen siitä, miten taloutemme, turvallisuutemme ja pääsy sisämarkkinoille hoidettaisiin tämän eron jälkeen, ei ole esitetty. ”Ulos EU:sta” tai ”ulos mistävaan” kun ei ole oikea vaihtoehto, vaikka se siltä voikin äkillisesti kuulostaa. On harmillisen tehokasta ja muodikasta haukkua nykyistä olotilaa, vaikka mitään korvaavaa ei esitettäisi tilalle.

“Ulos EU:sta” ei ole todellinen vaihtoehto, koska se ei tarjoa ratkaisuja EU:n tällä hetkellä ylläpitämiin rakenteisiin. Niitä ovat muun muassa Suomelle elintärkeät sisämarkkinat ja kauppasopimukset. Usein kuultu perustelu abstraktista “yhteistyöstä itsenäisten valtioiden välillä” on omiaan korostamaan tämän väitteen ongelmia. Historiassa edellä kuvattu ajatus on nimittäin surullisen usein tarkoittanut vahvemman valtion oikeutta ja etupyrkimyksiä. On epäisänmaallista vaatia Suomen irtautumista läntisestä viitekehyksestään tarjoamatta oikeita ja realistisia ratkaisuja.

 

KANSAINVÄLINEN yhteistyö on lopulta sopimuksia ja niiden säätelemää tai säätelemätöntä vallankäyttöä. Sopimuspohjainen maailmanjärjestys on pienten maiden etu: muuten olemme yksin tuuliajolla maailman myrskyissä.

Otetaan ajatussimulaatio:

Eurooppalaiset valtiot päättävät hajottaa EU:n. Ne haluavat kuitenkin käydä kauppaa keskenään. Yhteistyö alkaisi hiljalleen luoda itselleen sääntöjä ja sopimuksia kaupan edistämiseksi. Lopulta tarvittaisiin joku myös valvomaan näitä sääntöjä ja sopimuksia ja kehittämään niitä eteenpäin. Sen nimi voisi olla vaikkapa YK, WTO, EU, EY, “Euroopan Liitto” tai miksi tahansa. Ja kas, uusi yhteistyöelin on syntynyt.

Korjataksemme EU:n, on se ensin pelastettava. Kokonaiskuvassa globaali painopiste on siirtymässä Euro-Atlantilta kohti Aasiaa, ja ilman vahvaa toimijaa tämän maailmankolkan elintaso tulee laskemaan. EU on luotu vastaamaan tähän haasteeseen.

Euroopan unionissa on kyse valtaosin sisämarkkinoista, kaupankäynnistä, yhteisestä ilmastopolitiikasta ja yhteisten standardien laatimesta. Nämä tylsinä pidetyt asiat ovat vahvimpia – ja pettämättömiä – perusteita EU:n puitteissa tehtävälle yhteistyölle. Sen kaiken haastajat luovat epävarmuutta toimintaympäristöömme.

Epävarmuus ei ole etumme, ja vakaa kansainvälinen asema on elinehtomme. “Ei enää koskaa yksin”, lausahti usein Adolf Ehrnrooth.

TuomasTikkanen
Tuomas Tikkanen – @tuomastikkanen

Tuomas Tikkanen on viestinnän tekijä viestintätoimisto Ellun kanoilla ja Eurooppanuorten puheenjohtaja. 

Lue kirjoittajan muut artikkelit täältä.

Kuva: Thijs ter Haar (CC)

Vieraskynä
Vieraskynä: Lukuvuosimaksusta uusi pulma?
Vieraskynä
Vieraskynä: Kasvua syntyy, kun riskejä kannattaa ottaa
Vieraskynä
Vieraskynä: Maksuton ehkäisy nuorille olisi kaikkien etu