Henkilö

Sijoittajaguru Jukka Oksaharjua kyllästyttää politiikka, ja hän kannattaa viikkorahaa sylivauvoille


Jukka Oksaharju on 30-vuotias sijoittaja, miljonääri ja suurperheen isä. Hän uskoo, että suora puhe on paras tapa muuttaa omistajuuteen liittyviä harhaluuloja.

”Minulla menee hermot politiikkaan”, Oksaharju täräyttää.

Perusteluja ei tarvitse erikseen pyytää

”Politiikassa noudatetaan liian harvoin sitä, mikä olisi taloudellisesti järkevää, vaan päätöksenteko noudattaa liian usein sitä, mikä on poliittisesti järkevää. Taloudellisesti järkevät päätökset ovat harvoin yleisesti suosittuja. Esimerkiksi kustannuskilpailukyvyn pitkän aikavälin parantaminen kirpaisee lyhyellä aikavälillä, mutta pidemmän päälle se luo työpaikkoja ja lisää investointeja.”

Kaikki haluavat lisää työpaikkoja, mutta kukaan ei halua käyttää ikäviä keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi.

”Harvoin kukaan vapaaehtoisesti haluaa luopua saavutetuista eduista tai tulotasostaan prosenttia tai kahta. Pitkän aikavälin hyötyjä ei nähdä.”

Poliittinen päätöksenteko ei Oksaharjua kiinnosta, mutta ideoita hänellä riittää. Hän haluaisi muun muassa tasapuolistaa eri sijoitusmuotojen verotusta. Esimerkiksi rahastot saavat sijoittaa osingot verovapaasti, mutta yksityishenkilöt maksavat osingoista verot, vaikka he sijoittaisivat kaikki osinkotuotot.

”Osinkojen uudelleensijoittaminen verovapaasti kasvattaisi pitkän aikavälin omistajuutta. Myös valtion pitkäaikainen pääomatulopotti kasvaisi todennäköisesti, sillä nykyisten sijoittajien omistusosuudet kasvaisivat ja se saattaisi houkutella uusia sijoittajia. Menetetty osingoista maksettava vero tulee takaisin myöhemmin, kun suurempien salkkujen pääomavoitoista maksetaan verot.”

Lisäksi Oksaharjun mielestä yli kymmenvuotisten omistusten myyntivoittoja pitäisi verottaa kevyesti. Myös lisätyön tekemisestä voisi maksaa nykyistä vähemmän veroja.

Vaikka Oksaharju suhtautuu positiivisesti suomalaisten talousosaamiseen, hänen mielestään asenneilmapiirissä on parannettavaa.

”Suhtautumisessa omistajuuteen on tarpeetonta vastakkainasettelua, joista ilmeisin on ’omistajat vastaan työntekijät’ -asetelma. Omistajien pääomaa ei nähdä työpaikkojen luojana, vaan työpaikkojen riistäjänä.”

Kenellä tahansa on mahdollisuus ryhtyä osakesijoittajaksi ja vaurastua. Ainakin teoriassa.

 

PÄÄOMAN kasvuun vaikuttaa kolme tekijää, Oksaharju selostaa. Ensimmäinen on se, paljonko säästää tietyssä ajassa, esimerkiksi vuodessa. Toinen tekijä on se, paljonko valittu sijoituskohde tuottaa vuosittain. Sijoitusajan pituus on kolmas, jopa merkittävin, tekijä. Yksinkertaistettuna sijoitus on sitä riskittömämpi, mitä pidemmäksi aikaa pääoma on siihen sidottu.

Myös Oksaharju pitää suurimpana onnistumisenaan sitä, että hän kiinnostui rahoitusalasta varhain – jo teini-ikäisenä.

”Aika on ollut suurempi menestystekijä kuin ylivertainen älykkyyteni”, hän naurahtaa.

”Voisin myös provosoida enemmistöä kansasta ja puhua ”viikkorahaa vauvalle” -periaatteestani”, Oksaharju jatkaa.

Siis mistä?

”Kun vanhemmat palaavat vauva kapaloituna Naistenklinikalta kotiin, lapselle pitäisi avata arvo-osuustili jo matkalla. Näin pienistä puroista voi kerryttää suuren virran 20 vuodessa. Varallisuuden kasvattamisessa ei ole kyse siitä, että annetaan kultakauhalla suuret alkupääomat, vaan siitä, että annetaan pieniä summia järjestelmällisesti erittäin pitkällä aikavälillä.”

Sijoittaja elää kuten opettaa: hänen neljällä biologisella lapsellaan ja yhdellä tukilapsellaan on sijoitussalkut.

Monien ihmisten ongelma on Oksaharjun mielestä juuri se, että heidän on vaikea ymmärtää korkoa korolle -ilmiötä. Se tarkoittaa sitä, että alkuperäisen pääoman lisäksi sijoitusten tuotot kasvavat korkoa. Ilmiöstä huolimatta moni tarkkailee salkkuaan ja toivoo kurssien nousevan. Pitkäjänteinen sijoittaja toimii kuitenkin päinvastoin.

”Osakkaiden kokonaistuotto muodostuu kahdesta komponentista: kurssinoususta ja osinkotuotoista. Moni tavoittelee kurssinousua, vaikka pitäisi tavoitella asteittain nousevaa osingonmaksua ja sijoittaa saadut osinkotuotot uudestaan. Sijoittajan kannattaa siis toivoa kurssien laskua, jolloin osinkojen ostovoima kasvaa”, Oksaharju opastaa.

IHAN kaikki eivät voi ryhtyä osakesijoitusmiljonääreiksi. Oksaharju tiedostaa, että kaikkia ei kotona tueta yhtä paljon kuin häntä aikoinaan. Oksaharju ei puhu taloudellisesta tuesta, vaan siitä, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa tulevaisuudesta.

”Vanhempiani on aina kiinnostanut se, että käyn koulua ja se, että en syrjäydy. Uskon, että se vaaditaan, jos haluaa menestyä sijoittajana – mutta mitään alkupääomaa ei tarvita. Olen aina itse omalla työllä kerännyt alkupääomani. Kävin lukiota neljä vuotta, jotta pystyin tekemään muuttomiehen hommia saadakseni rahaa osakesijoituksia varten.”

Koulunkäynti ei innostanut Oksaharjua vielä lukioiässä, ja hän kiittää vanhempiaan, jotka auttoivat hänet ylioppilaaksi. Lukion neljännen vuoden keväällä Oksaharjun äiti kävi koulun opinto-ohjaajalle ilmoittamassa poikansa ylioppilaskirjoituksiin.

Kirjoitusten jälkeen opiskelu on sujunut. Oksaharju suoritti Aalto-yliopistossa kauppatieteiden maisterin tutkinnon kolmessa vuodessa, ja tällä hetkellä hän työstää väitöskirjaansa Vaasan yliopistossa. Tohtorin hatun hän saa todennäköisesti tänä vuonna, ”ennen kuin joulupukki tulee”.

Akateeminen ura ei kuitenkaan ole hänen tavoitteenaan.

”Akateemikoksi minusta ei kokopäiväisesti ole, mutta en aio valmistumisen jälkeen hylätä Vaasan yliopistoa. Aion ylläpitää tätä sivuraidetta elämässäni, ja aion osallistua tutkimukseen ja opetukseen jossain määrin. En tee tätä tutkinnon takia, sillä en saa siitä välitöntä hyötyä, mutta tämä on minulle tärkeä välietappi.”

Oksaharju haaveilee taloudellisesta riippumattomuudesta ja siitä, että hän hallitsisi itse oman kalenterinsa. Aikatauluistaan hän päättääkin melko vapaasti, sillä hän on rahoitusalan yrittäjä.

Oksaharju on paitsi sijoittaja ja väitöskirjatutkija, hän on myös Nordnetin osakestrategi. Hän toimii yritysjohdon konsulttina ja on julkaissut neljä rahoitusalan kirjaa. Lisäksi hänellä on luottamustoimi John Hartwallin perheyhtiön sijoituskomiteassa, ja hän kirjoittaa talousaiheisia kolumneja useille eri medioille.

Kaikkeen tähän pystyyn, jos on motivaatiota, hän väittää.

 

JUKKA Oksaharju ei valitse työprojektejaan vain taloudellisin perustein.  Hän miettii esimerkiksi sitä, kenen kanssa haluaa tehdä töitä.

”Mielestäni elämässä kannattaa lähteä vain sellaisiin projekteihin, joihin uskoo itse. Tämä koskee paitsi yrittäjyyttä myös työn tekemistä. Totta kai tiukassa paikassa peruselanto on saatava ottamalla vastaan mikä tahansa työ, mutta jos on tilanteessa, jossa voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteen, ei kannata viipyä sellaisissa projekteissa, jotka ovat itselleen huonoja.”

Vaikka Oksaharju on itse yrittäjä, kaikille hän ei sitä suosittele.

”Ei kannata yrittää, jos siihen ei usko täysillä. Miten asiakas voi uskoa siihen, jos yrittäjä ei usko? Toisaalta uskon siihen, että omalla innollaan voi saada muutkin innostumaan. Minä olen esimerkilläni saanut muitakin ihmisiä innostumaan sijoittamisesta, sillä olen ollut nuoresta asti siitä niin kiinnostunut.”

Oksaharju uskoo esimerkin voimaan. Vähentääkseen omistajuuteen liittyviä harhaluuloja hän puhuu niistä itse aktiivisesti.

Rahoitusalan asiantuntijana hän uskaltaa esimerkiksi väittää, että yrityksen henkilöstöä ei irtisanota, jotta omistajille voitaisiin maksaa paremmat osingot. Oksaharjun mukaan irtisanomiset johtuvat kilpailuympäristön muutoksista ja yritysten tavoitteesta sopeutua niihin. Liiketoimintamallit ovat muuttuneet kaikilla aloilla: esimerkiksi perusteollisuudessa keskitytään tuotteiden valmistuksen sijaan huoltopalveluihin ja teknologiaan.

Vaikka osinkotuotto on sijoittajalle tärkeää, Oksaharju muistuttaa, että se ei saa olla liian suuri suhteessa yrityksen tulokseen.

”Jos yritys tekee voittoa, toivon omistajana, että firman johto keksii sille pääomalle investointikohteita, niin että raha kasvaisi yrityksessä. Jos saan koko tuloksen osinkoina itselleni, niin silloin yritysjohto ulkoistaa minulle pääoman uudelleensijoittamistehtävän. Kysymys kuuluu silloin, mistä maksan johtajalle. Miksi sijoittaisin firmaan, jonka johto pitää minua itseään parempana henkilönä löytämään uudelleensijoituskohteita pääomalle?”

 

JOS tulevaisuuden työelämässä haluaa menestyä, Oksaharju suosittelee kehittämään omaa erityisosaamistaan.

”Ainoastaan erikoistujat säilyvät esimerkiksi finanssialalla. Ihmistä ei tarvita siihen, minkä robotti voi tehdä. Huoltamista sekä asiakkaan ymmärtämistä ja palvelemista tarvitaan aina, ja erikoistujat pärjäävät siinä.”

Kysymykseen omasta erityisosaamistaan Oksaharju joutuu hetken miettimään vastausta.

”Minun erityisosaamiseni on siinä, että olen teorian ja käytännön rajapinnalla. Pystyn vaihtamaan itselleni yliopiston tutkijan roolin päälle ja heti sen jälkeen puhumaan piensijoittajien kanssa arkisesti ilman tieteellisiä termejä. En ole matemaattinen lahjakkuus tai minulla ei ole erityisen hyvää onnea, mutta pystyn toimimaan nopeasti vaihtuvissa ympäristöissä”, hän sanoo.

”Jos olisin vain tutkija, minulla olisi asiaosaamista ilman näkyvää omaa mielipidettä. Jos olisin vain käytännön ihminen, mielipiteeni olisivat samoja nyt ja viiden vuoden kuluttua, kun en osaisi kyseenalaistaa omaa tekemistäni ja kehittää osaamistani.”

Oksaharju painottaa, että kaikki tekeminen vaatii kiinnostuksen ja motivaation. Hän muistaa sen myös lastensa kasvatuksessa.

”Kannustan kaikkia lapsiani löytämään oman juttunsa ja motivaation siihen, eikä sitä saa rahalla.”

 

JUKKA OKSAHARJU

* 30-vuotias finanssialan yrittäjä

* Sijoitussalkun arvo seitsemännumeroinen

* Naimisissa, viisi lasta

* Koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri, väitöskirja työn alla

 

Kuvat: Rasmus Arikka

Henkilö
Yrittäjyysjärjestön Joonas Mikkilä ei ole perinteinen broileri
Henkilö
“Mikään asia ei kehity, jos ollaan hiljaa” – huippukiekkoilija Teemu Ramstedt ei pelkää puhua avoimesti ja ottaa kantaa
Henkilö
Luigi Di Maio on 30-vuotias populisti, josta voi tulla Italian seuraava pääministeri