Henkilö

Juhana Vartiainen haluaa tehdä muutoksen – Ruotsin lääkkein


Kovimman nousukauden aikaan Suomi oli lähes Ruotsin veroinen maa. Tänä päivänä länsinaapurissa tahkotaan neljän prosentin talouskasvua, kun meillä kituutetaan nollan tuntumassa. Juhana Vartiainen haluaa tehdä muutoksen – Ruotsin lääkkein. Ja hän on oppinut, ettei hallitusneuvottelujen jälkeen kannata huokaista helpotuksesta.

Kun kokoomukselle vuonna 2014 valittiin puheenjohtajaa, Alexander Stubb ilmoitti unelmakseen, että kolmen vuoden päästä Suomi olisi maailman paras maa syntyä, elää ja kuolla.

Kun kansanedustaja Juhana Vartiaisen kanssa keskustelee, voi todeta, ettei tavoite onneksi ole enää kovin kaukana. Ruotsiin on lyhyt matka.

Maaliskuun ensimmäisellä viikolla eduskunnassa on jälleen pitänyt kiirettä. Työmarkkinajärjestöjen esitys kilpailukykysopimukseksi julkaistiin alkuviikosta. Vartiainen saapuu perjantai-iltapäivällä haastatteluun miltei tyytyväisen oloisena, vaikka lounas on jälleen jäänyt kiireessä syömättä.

”Ei sopimus ihan mitätön ole. Siitä on hyötyä työllisyydelle, kun saadaan tällainen vajaan neljän prosentin alennus työvoimakustannuksiin”, Vartiainen toteaa.

Toivottu työllisyysvaikutus on 20 000–30 000 työpaikan luokkaa. Melkoinen saavutus siis.

Samaan hengenvetoon sopimuksen kehumisen kanssa on kuitenkin varauduttava siihen, että työvoimakustannusten alennusta kritisoidaan samoin sanankääntein kuin yhteisöverokannan alennusta tai työnantajien Kela-maksun poistoa. Vasemmisto jaksaa muistuttaa, että paljon kaivattuja lisätyöpaikkoja ei näistä uudistuksista nähty.

”Ihmisten on hankala ymmärtää, etteivät toimet välttämättä tarkoita, että työllisyydessä näkyy juuri lasketun suuruinen kasvu, sillä työllisyyteen vaikuttavat myös monet muut asiat”, Vartiainen toteaa.

”Työllisyys olisi voinut heikentyä vielä enemmän, jos yhteisöveroa ei olisi laskettu. Tätä populistiset poliitikot ja ei-taloustieteilijät eivät aina tuo esiin tai tiedosta.”

 

ONNEKSI YKSI ASIA Suomessa tiedostetaan hyvin: naapurimaa Ruotsilla menee paljon paremmin. Siksi vertailujen tekeminen Ruotsiin on Vartiaisen mielestä hyödyllistä. Siitäkin huolimatta, että maiden väestörakenne ja teollinen rakenne eroavat toisistaan merkittävästi.

”Suomessa on sellainen viha–rakkaus-suhde Ruotsiin. Vaikka Ruotsin menestyksestä purnataan, niin ei menestystekijöitä voida olla katsomatta.”

Mutta sitä suomalaiset eivät Vartiaisen mielestä tiedosta, miten suuri matka ajattelutavoissa maiden välillä on. Ruotsissa markkinatalouteen suhtaudutaan paljon suopeammin, eikä valtio ole aktiivisella elinkeinopolitiikallaan pelastamassa kannattamatonta liiketoimintaa.

”Jos Ruotsin hallitus kuulee, että autoteollisuus on menossa konkurssiin, niin ne sanovat että hohhoijaa, olisiko meillä jotain kiinnostavampaa keskusteltavaa”, Vartiainen toteaa.

”Tämä on tietysti liioittelua, mutta ero on ilmeinen.”

Erilainen ajattelu kumpuaa maiden historiasta. Ruotsi teollistui pitkän ajan kuluessa ja vähemmän valtiojohtoisin menetelmin kuin Suomi. Vartiaisen mielestä Ruotsi on ilmapiiriltään markkinaliberaalimpi maa läpi poliittisen kentän. Siellä valtio ei samalla tavoin joudu neuvottelemaan uudistuksista työmarkkinajärjestöjen kanssa. Järjestöt hoitavat palkanmuodostuksen, hallitus uudistukset.

”Olen kokolailla turhautunut suomalaiseen korporatismiin [työmarkkinajärjestöjen poliittiseen vaikutusvaltaan]. Ammattiliittojen on vaikea jäsenilleen perustella työvoiman tarjontaa lisääviä uudistuksia, vaikka asiantuntijat ja liittojen johto niiden tarpeen ymmärtäisivätkin”, Vartiainen sanoo.

”Ruotsissa ei ole kolmikantaa ja siksi se maa toimii paremmin. Tästä Lauri Ihalainen on varmasti eri mieltä, mutta kehotan katsomaan työllisyys- ja työttömyysasteita.”

 

SE, MITÄ VARTIAISEN mielestä Ruotsissa on Suomeen verrattuna onnistuttu tekemään paremmin, tiivistyy yhteen sanaan: työlinja. Sillä tarkoitetaan maltillisen kokoomuksen (Moderata samlingspartiet, moderaatit) vuosina 2006–2014 toteuttamia uudistuksia, joilla lisättiin työn tarjontaa. Uudistuksiin kuului muun muassa pienituloisten verotuksen keventämistä ja ihmisten patistamista työmarkkinoille monin eri keinoin.

Suomen hallituksen toimet eivät ole Ruotsin työlinjan kopio, vaikka työn tarjonnan lisäämiseen on kiinnitetty huomiota. ”Hallitus- ohjelmassa on hyvää yritystä”, Vartiainen sanoo. Mitä Ruotsin toimista hän siis vielä haluaisi tuoda Suomeen?

Ensinnäkin Vartiainen poistaisi kotihoidon tuen. Naisten työmarkkina-asemaa huonontavasta järjestelmästä on Ruotsissa luovuttu kokonaan.

Toiseksi työperäinen maahanmuutto pitäisi vapauttaa sääntelystä.

Kolmanneksi työttömyysturvan niin sanottu työttömyyseläkeputki pitäisi poistaa, ansiosidonnaista työttömyysturvaa lyhentää enemmän kuin hallitusohjelmassa sovitut sata päivää ja työmarkkinajärjestöjen tulisi sopia vain minimipalkoista, ei pakollisista korotuksista kaikille.

Ja matalapalkkatyön verotusta pitäisi keventää huomattavasti.

”Nämä ovat tällaista tiukkaa linjaa. Kyllä meillä on tekemistä”, Vartiainen toteaa.

Työn tarjontatoimien erinomaisuutta eivät kuitenkaan kaikki allekirjoita. Esimerkiksi Helsingin yliopiston ja VATT:n julkistalouden professori Markus Jäntin mielestä Ruotsin työlinjan toimivuudesta on vain heikkoa näyttöä, ja ihmisten eriarvoisuus on lisääntynyt erityisesti kasvaneiden tuloerojen muodossa.

”Juhana on tässä väärässä”, Jäntti kommentoi työlinjan toimivuutta aikoinaan Helsingin Sanomille.

Vartiainen taas sanoo, että on paljon näyttöä siitä, että moderaattien uudistuksilla on ollut suotuisia vaikutuksia.

”Ruotsissa työllisyys on kasvanut reippaasti viime vuosina koko ajan lukuun ottamatta vuoden 2008 pudotusta sen takia, että työn tarjonta on kasvanut. Työttömyys on Ruotsissa myös korkealla, noin 7,5 prosentissa, mutta kun koko ajan sekä maahanmuuton että työlinjan avulla patistetaan ihmisiä työmarkkinoille, se näkyy hyvänä työllisyyden kasvuna”, Vartiainen toteaa.

”Täytyy olla aika voimakkaat ennakkoluulot työn tarjontapolitiikkaan, jos haluaa uskoa, että näillä toimilla ei ole ollut vaikutusta.”

 

RUOTSIN MENESTYS ei niinkään kiteydy yksittäisiin toimiin, vaan pitkäjänteiseen politiikkaan. Ruotsissa sitä osataan tehdä ksummin kuin Suomessa.

Kun Vartiainen vuonna 2005 aloitti virkamiehenä Ruotsissa, ekonomisteille annettiin tehtäväksi miettiä työn tarjonnan kasvattamisen keinoja. Muuten 2010-luvun lopulla väestön ikääntymisen vaikutukset alkaisivat olla paha ongelma.

”Se oli 15 vuotta ennen kuin ongelma kärjistyi. Suomessa ongelma alkoi kärjistyä vuonna 2009 ja vielä vuonna 2005 eläkeikää alennettiin”, Vartiainen sanoo.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana Suomessakin on alettu ainakin suunnitella kovia päätöksiä. Keväällä hallitusneuvottelujen päätyttyä Vartiainen uskoi, että politiikan hankalin vaihe olisi ohi. Smolnassa saatiin päätettyä isoista asioista.

”Huokaisin helpotuksesta, että nyt tämä on ratkaistu. Mutta nyt ymmärrän, että hallitusohjelmaa pitää vartioida vainohullun natsin lailla että se toteutuu. Vastustus on kovaa joidenkin virkamiesten ja työmarkkinajärjestöjen parissa.”

 

VAIKKA SUOMEN politiikassa poukkoillaan, on Ruotsissakin vaihdettu välillä kurssia rajusti. Ruotsin poliittinen kehitys on historiassa kulkenut sosialidemokraattiselle perustalle rakennetusta hyvinvointivaltiosta 1990-luvulla alkaneisiin ja vuonna 2006 vahvistuneisiin markkinaliberaaleihin uudistuksiin.

Ja muutoksesta tulee aivan mieleen eräs suomalainen poliitikko.

”Minä? Kyllä, se on juuri näin”, Vartiainen virnistää. Juuri Ruotsin maltillisen kokoomuksen politiikka sai hänet vaihtamaan puoluetta sosialidemokraateista kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaaksi viime vuonna.

”Hienous on siinä, että Ruotsin moderaatit ovat käyttäneet markkinamyönteistä talouspolitiikkaa Ruotsin sosialidemokraattisen hyvinvointijärjestelmän rahoittamiseen.”

Vartiainen alkoi Ruotsissa ajatella, että moderaatit ovat parempi hoitaja sosiaalidemokraattiselle hyvinvointivaltiolle kuin sosialidemokraatit itse.

”Moderaattien uusi poliittinen menestys perustui siihen, että he olivat hyväksyneet hyvinvointivaltion. Se vanha monokkelioikeisto, joka halusi vain kaikki verot alas ja piste, oli syrjäytetty”, Vartiainen sanoo.

Kysymykseen siitä, onko tällaista ”monokkelioikeistoa” Suomen kokoomuksessa Vartiainen vastaa toteamalla, että ”eikös kokoomus ole Suomessa hyväksynyt peruskoulun, terveyskeskuksen ja sosiaaliturvan”.

”Minusta kokoomuksella on poliittisessa keskustelussa turhankin huono maine. Meitä yritetään työntää semmoiseen oikeistonurkkaan ihan niin kuin me muka olisimme riisumassa hyvinvointijärjestelmää.”

Ja sitä ainakaan Vartiainen ei ole tullut politiikkaan tekemään. Hän on hyvinvointivaltion vankka kannattaja.

”Haluan tehdä vasemmistolaista politiikkaa oikeistolaisin keinoin, voisiko niin sanoa. Tarvitsemme markkinaehtoisia uudistuksia, jotta voimme rahoittaa laajan hyvinvointilupauksen. Sen takia olen politiikassa.”

Tuen saaminen tällaiselle politiikalle ei aina ole helppoa. Vartiainen sanoo “trianguloivansa”, eli tasapainoilevansa poliittisella kentällä eri suuntausten välillä.

”Välillä ajattelen, löytyykö tällaiselle riittävästi tukea. Monet poliitikot, jotka oikeasti haluavat tukea pohjoismaista hyvinvointipalvelua ja sosiaaliturvaa eivät ymmärrä sitä, että ne voidaan rahoittaa vain vahvalla markkinataloudella. Ja toisaalta oikeistolaiseen ajatteluun on vanhastaan kuulunut markkinatalousmyönteisyys mutta ei samassa mitassa hyväksyntää hyvinvointipalveluille”, Vartiainen pohtii.

Vartiaisen manifesti on tullut julistetuksi. Vielä on tarpeen yksi kysymys: mihin Vartiaisen ja kokoomuksen politiikalla pyritään? Tiedetäänkö, millaista yhteiskuntaa näillä toimilla halutaan rakentaa?

Vastaus löytyy kovin läheltä.

”Ei tiedetä, mihin ollaan menossa, mutta minä tiedän kyllä täsmälleen minne haluaisin olla menossa. Ja se on varmasti aika lähellä ruotsalaista ajattelua.”

Kuvat: Kristian Tervo

JUHANA VARTIAINEN

  • Kokoomuksen ensimmäisen kauden kansanedustaja, ekonomisti, valtiotieteiden tohtori.
  • Työskennellyt mm. tutkijana Palkansaajien tutkimuslaitoksessa, Ruotsin valtiollisen Suhdanneinstituutin tutkimusjohtajana 2005–2012 ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajana 2012–2015.
  • Puoliso professori Johanna Mäkelä.
Henkilö
”Yhteiskunnassa pärjätään hyvin, kun mahdollisimman moni tekee asioita, joissa he ovat parhaimmillaan”
Henkilö
“Mikään asia ei kehity, jos ollaan hiljaa” – huippukiekkoilija Teemu Ramstedt ei pelkää puhua avoimesti ja ottaa kantaa
Vieraskynä
Vieraskynä: Mahdollisuus, jota ei ole varaa mokata