Linja-raportti

Ruotsissa yliopistoon pääsee todistuksella, mutta takaportti on jätetty auki


Suomalaisten lukiolaisten kiinnostus ulkomaisia korkeakouluopintoja kohtaan on lisääntynyt. Haluja ulkomaille on erityisesti lukiossa parhaiten menestyvien parissa.

Tausta: Opiskelijavalintojen uudistaminen (klikkaa auki)

* Opetus- ja kulttuuriministeriö ja korkeakoulujen ovat sopineet korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistamisesta.

* Sopimusten myötä yliopistot ja ammattikorkeakoulut ottavat vuoteen 2018 mennessä käyttöön opiskelijavalinnan, joka ei edellytä hakijalta pitkää valmentautumista.

* Korkeakoulut uudistavat lisäksi opiskelijavalintojaan vuoteen 2020 mennessä siten, että kulttuuri- ja taidealoja lukuun ottamatta nykyistä merkittävästi suurempi osa opiskelijoista valitaan todistusvalinnalla.  

* Uudistuksen myötä ylioppilastutkinnon hyväksyttyjen kokeiden uusimismahdollisuuksia lisätään. Tällä hetkellä kokeen saa uusia vain kerran.

* Ministeriön mukaan tarve osallistua valmennuskursseille poistuu uudistuksen myötä.

* Korkeakoulut päättävät itse, valitsevatko ne vuodesta 2020 alkaen todistusvalinnassa opiskelijoita ylioppilastutkintotodistuksen ja ammatillisen perustutkinnon todistuksen perusteella, vai vain ylioppilastutkinnon perusteella.

* Korkeakoulut kertovat vuonna 2020 soveltamistaan valintaperusteista viimeistään syksyllä 2018, jolloin tuleville hakijoille jää aikaa sopeutua muutokseen.

Lähde: Opetus- ja kulttuuriministeriö

Suomalaisten nuorten kiinnostus ulkomailla opiskelua kohtaan on kasvanut nopeasti, kertoo keväällä julkaistu Taloudellisen tiedotustoimisto TAT:n Kun koulu loppuu -tutkimus. Tutkimukseen vastanneista lukiolaisista 28 prosenttia ilmoittaa pyrkivänsä ulkomaiseen korkeakouluun, kun vuonna 2011 vastaava osuus oli vain 21 prosenttia.

TAT:n selvityksestä käy ilmi, että kiinnostus ulkomailla opiskelua kohtaan nousee opintomenestyksen myötä. Kaikkein innokkaimpia ulkomaille lähtijöitä ovat ne lukiolaiset, joiden arvosanojen keskiarvo on yli 9. Tällaisen koulumenestyksen siivittämänä korkeakoulupaikka ulkomailta on käytännössä varma, kun Suomessa edessä olisi pääsykoerumba muun hakijajoukon jatkeena.

Vaikka TAT:n selvityksessä on kyse vasta lukiolaisten itsensä ilmoittamasta aikomuksesta hakea ulkomaille, ovat monet asian kanssa töitä tekevät puhuneet ilmiöstä jo pitkään.

Toistaiseksi Suomi on korkeakouluopiskelijoiden liikkuvuudessa vielä muuttovoittoaluetta, eli Suomeen tulee opiskelemaan enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita kuin täältä lähtee suomalaisia ulkomaille. Osa asiantuntijoista kuitenkin pelkää, että Suomen raskaat valintamenettelyt johtavat “aivovuotoon”, jossa juuri lahjakkaimmat opiskelijat lähtevät lukion jälkeen ulkomaille, eivätkä enää palaa takaisin Suomeen.

Etelä-Tapiolan lukion rehtorin Harri Rinta-ahon mukaan hyvin menestyvien opiskelijoiden kasvava kiinnostus ulkomaisia korkeakouluja kohtaan näkyy lukion arjessa. Rinta-ahon mukaan ulkomaille lähtevien määrä kasvoi useita vuosia peräjälkeen, mutta nyt ensimmäiset muutokset suomalaisten korkeakoulujen valintamenettelyissä ovat hieman hidastaneet kehityskulkua.

Kyse ei ole pelkästään rehtorin mutu-tuntumasta, vaan ulkomaille lähdetään myös tilastojen mukaan aiempaa hanakammin. Tänä vuonna Opetushallitukseen yhdistyneen Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen CIMO:n selvityksen mukaan ulkomailla korkeakouluopinnot aloittaneiden opiskelijoiden määrä on kasvanut tasaisesti lukuvuodesta 2006-2007 lähtien. Suomessa korkeakouluopinnot aloittaneiden määrä on vastaavasti hieman pienentynyt. Kun vuonna 2006 korkeakouluopinnot aloitti ulkomailla yhteensä 1115 opiskelijaa, oli luku kivunnut jo 2586 opiskelijaan vuoteen 2015 mennessä. Selvitys perustuu Kelan opintotukitilastoihin.

“Yliopistojen pitäisi ymmärtää, että suomalainen nykynuoriso on kansainvälistä nuorisoa. Heillä on kaikki eväät menestyä ulkomailla – kielitaito ja perusosaaminen ovat aivan loistavia – ja suomalainen ylioppilastutkinto on maailmalla todella arvostettu, mitä me ei aina Suomessa ymmärretä”, Rinta-aho sanoo.

Hän nostaa esiin ulkomaisten huippuyliopistojen vierailut Etelä-Tapiolassa ja muissa suomalaislukioissa houkuttelemassa täkäläisiä opiskelijoita kokeilemaan siipiään ulkomailla.

“Suomalaiset yliopistot haluavat laittaa byrokraattisia esteitä, kun muut yliopistot markkinoivat itseään ja haluavat opiskelijoiksi maailman parasta kermaa”, Rinta-aho sanoo.

 

SUOMALAINEN pääsykoejärjestelmä on kansainvälisesti poikkeuksellinen, sillä ylioppilastodistus avaa ovet lähes kaikkien Euroopan maiden korkeakouluihin ilman valintakokeita.

CIMO:n tilastojen mukaan Suomesta ulkomaille tutkinto-opiskelijoiksi lähtevien suosituimpia kohdemaita ovat Ruotsi, Iso-Britannia, Viro, Alankomaat ja Yhdysvallat. Yhteistä maille on se, että missään niissä ei käytetä laajamittaisesti valintakokeita, vaan korkeakouluvalinnat tehdään pääosin lukio- ja ylioppilaskirjoitusarvosanojen perusteella. Osa erityisesti brittiläisistä ja yhdysvaltalaisista yliopistoista käyttää valinnan tukena vielä motivaatiokirjettä, jossa hakija joutuu perustelemaan kiinnostuksena hakukohdettaan kohtaan.

Esimerkiksi Ruotsista korkeakoulupaikka on kuitenkin aiempina vuosina auennut ilman pääsykokeita tai motivaatiokirjeitä keskinkertaisellakin suomalaisella ylioppilastodistuksella. CIMO:n tilastoissa Ruotsin vetovoima näkyy erityisesti koulutusaloilla, jonne Suomessa on vaikea päästä hyvilläkään ylioppilaskirjoitustuloksilla. Vuoden 2015 syksyllä opintonsa Ruotsissa aloittaneista 622 suomalaisesta jopa 22 prosenttia opiskeli lääke- ja hoitotieteitä.

Jyväskylän yliopiston strategiajohtajan, professori Kari Pitkäsen mukaan Ruotsin tapa valita korkeakouluopiskelijansa ei ole täydellinen, mutta huomattavasti suomalaista vastinettaan selkeämpi ja järkevämpi.

Ruotsissa huomattava enemmistö opiskelijoista valitaan suoraan lukiotodistuksen perusteella, mutta valintajärjestelmää täydentää erityinen högskoleprovet, jonka avulla korkeakoulun ovet voivat aueta myös aiemmissa opinnoissaan heikosti menestyneelle hakijalle. Lisäksi tietyillä aloilla käytössä voi olla esimerkiksi haastatteluita ja muita kokeita.

Högskoleprovet-valinnan kautta täytetään noin 30 prosenttia Ruotsin korkeakoulupaikoista. Kyseessä ei ole Suomen-mallinen pääsykoe, joka perustuu materiaalin ulkoaopetteluun, vaan niin sanottua korkeakouluvalmiutta mittaava koe. Se järjestetään kahdesti vuodessa ja omaa tulostaan on mahdollista käydä korottamassa. Koe koostuu matemaattisia ja loogisia valmiuksia mittaavasta osasta sekä kielellisiä valmiuksia mittaavasta osasta. Koetuloksen perusteella voi hakea kaikkiin hakukohteisiin, mutta eri alat voivat painottaa eri osioita tarpeidensa mukaan. Haussa saa lisäpisteitä myös esimerkiksi työkokemuksesta.

Helsingissä ja Vaasassa toimiva ruotsinkielinen kauppakorkeakoulu Svenska Handelshögskolan kertoi elokuun lopulla ensimmäisenä suomalaisena korkeakouluna hyväksyvänsä jatkossa opiskelijoita myös ruotsalaisen högskoleprovet-kokeen pohjalta.

Ruotsissa yksi peruste högskoleprovet-valinnan käytölle on sukupuolten välisten erojen tasapainottaminen. Kuten Suomessa, myös Ruotsissa tytöt menestyvät peruskoulussa ja lukiossa poikia paremmin, ja heitä valitaan suoraan todistusvalinnalla korkeakouluihin poikia enemmän.  Högskoleprovet-kokeessa pojat taas menestyvät hieman paremmin, mikä osaltaan tasaa yliopistojen sukupuolijakaumaa.

“Tämäntyyppinen ikään kuin toinen mahdollisuus on hyvä antaa, mutta siitä huolimatta ruotsalainen järjestelmä on kohtuullisen yksinkertainen verrattuna suomalaiseen järjestelmään”, Kari Pitkänen arvioi.

Yksinkertaisuus näkyy myös resurssitehokkuutena. Kun Suomessa yliopistot järjestävät joka kevät uusia omia pääsykokeitaan, on Ruotsissa järjestelmä keskitetty. Kari Pitkäsen mukaan yliopiston hallinnollisten resurssien säästyminen ei kuitenkaan ole suomalaisen opiskelijavalintauudistuksen tärkeimpiä näkökulmia.

“Ei se toki ole yhtään pahitteeksi, että ei käytetä resursseja sellaiseen toimintaan, joka ei näytä ihan kauhean välttämättömältä tai hyödylliseltä. Se on yksi puoli, mutta se ei missään tapauksessa tärkein.”

Ruotsalainen järjestelmä säästää suomalaiseen vastineeseensa verrattuna kuitenkin myös hakijoiden resursseja, kun samalla kokeella on mahdollista hakea useaan paikkaan. Se osaltaan laskee niin sanottujen ei-toivottujen välivuosien mahdollisuutta. Ruotsissa opiskelemaan haluavat pääsevät sinne siis todennäköisemmin, jos he hakevat mieluisimman opiskelupaikan lisäksi myös kohteisiin, jonne pääseminen on astetta helpompaa. Se on mahdollista, kun kaikkea energiaa ei tarvitse keskittää yhden alan pääsykokeisiin valmistautumiseen.

Toisaalta velvoitetta opiskelupaikan vastaanottamiseen ei ole länsinaapurissakaan, vaan omaa koetulosta voi halutessaan lähteä korottamaan välivuoden kautta. Kari Pitkäsen mukaan Ruotsin hakujärjestelmä högskoleprovet-kokeineen antaa kuitenkin hakijalle suomalaisia pääsykokeita realistisempaa tietoa siitä, mitkä ovat hänen mahdollisuutensa saada tietty opiskelupaikka.

Suomessa tämän kevään yhteishaussa korkeakouluihin haki 151 440 hakijaa, joista opiskelupaikan sai vain 31 prosenttia. Vuonna 2016 luvut olivat vastaavat, mutta silti joka vuosi suuri joukko opiskelupaikkoja jää myös täyttämättä.

“Ehkä tässä enemmänkin henkilökohtaisesti joudun puhumaan, mutta mietin niitä yksilöitä, jotka tässä meidän järjestelmässä ovat, eli näitä hakijoita. Miten me heidän osaltaan voitaisiin tehdä tätä järjestelmää mielekkäämmäksi ja läpinäkyvämmäksi? Se on sellainen asia, jota itse mielellään korostaisin”, Pitkänen sanoo.

“Vaikka ruotsalaiset eivät pidäkään omaa järjestelmäänsä täydellisenä, eikä se sitä varmaan olekaan, niin siellä on aika tasapainoinen ja hyvä järjestelmä kuitenkin.”

 

KANSAINVÄLISESTÄ vertailusta on hankala löytää perusteita Suomen pääsykoeperinteelle. Kari Pitkänen löytää niitä muutenkin melko vähän.

“En kyllä näe, että suomalaisen monimutkaisen järjestelmän perustelut ovat kovin hyviä. Siinä on osittain luuduttu sellaisiin vanhoihin uskomuksiin ja asenteisiin, joita eri yksiköissä on: ajatellaan, että juuri se heidän oma monimutkainen järjestelmänsä tuottaa paremman lopputuloksen. Itse en usko tähän tai allekirjoita tätä näkemystä”, Pitkänen sanoo.

Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan professorin Katariina Salmela-Aron mukaan Suomessa ei ole ymmärretty, että myös yliopistot joutuvat kilpailemaan opiskelijoista.

“Tällaista järjestelmää, joka Suomessa on, ei ole missään muualla. Tämä on erittäin poikkeuksellinen”, Salmela-Aro sanoo.

“Suomi ei ole mikään saareke, vaan me toimitaan globaalissa maailmassa. Jos meidän järjestelmä ei toimi ollenkaan, niin opiskelijat lähtevät muualle. Olisi tärkeää, että me saamme pidettyä hyviä opiskelijoita myös Suomessa ja houkuteltua heitä tänne ulkomailta.”

Salmela-Aron mielestä opiskelijavalintoja tulisi uudistaa pikavauhtia, mutta nyt työn alla olevan uudistuksen lopullisia vaikutuksia on vielä vaikea arvioida. Hän pitää kuitenkin hyvänä sitä, että uudistuksessa on edetty keskustellen ja eri toimijoiden yhteistyössä.

“Vielä ei oikein voi sanoa, onko suunta oikea. Puheet ennakkoon ja todellisuus eivät aina kohtaa”, Salmela-Aro sanoo.

“Kompetentit nuoret kyllä löytävät paikkansa. Jos tämä meidän järjestelmä ei heitä palvele, niin sitten he löytävät paikkansa jostain muualta.”

Artikkeli on osa opiskelijavalintoja käsittelevää Linja-raporttia. Lue raportin muut artikkelit täältä.

Kuva: Berit Wallenberg / Riksantikvarieämbetet (CC)

Reportaasi
”Yksilöllisyyttä ja joustavuutta lisätään” – Ammatillisen koulutuksen reformi kerää laajasti kiitosta
Reportaasi
Ammattiliitot haluavat pakolliset soveltuvuuskokeet osalle ammattikoulujen aloista – kokeista luovuttu viime vuosina
Linja-raportti
Rehtorit tukevat opiskelijavalintojen uudistamista