Reportaasi

Synnytystalkoot on tolkuton sanavalinta, mutta Antti Rinteen huoli on todellinen


SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne esitti eilen suomalaisten kannustamista “synnytystalkoisiin”. Some ja lehdistö repesivät riemuun Rinteen pölyttyneestä termistä, mutta onnettoman sanavalinnan taustalla on huoli, joka tunnistetaan poliittisen kentän jokaisella laidalla. Heikkevän huoltosuhteen aiheuttamista haasteista pitäisi nyt käydä laajaa poliittista keskustelua.

SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen mukaan suomalaisten heikot syntyvyysluvut ovat ongelma ja kansakunnan tulisi suunnata “synnytystalkoisiin”.

“SDP tulee tämän kesäkokouksen yhteydessä esittämään joukon konkreettisia keinoja, joilla suomalaiset saadaan uudelleen synnytystalkoisiin. On sanomattakin selvää, että puolueet eivät päätä ihmisten perhesuunnitelmista. Me emme siis mene kenenkään makuuhuoneeseen tässäkään asiassa, mutta me voimme poistaa ihmisten huolia perheen perustamiseen liittyen. Suurten ikäluokkien syntymän aikoihin perheitä kannustettiin sloganilla ”neljäs isänmaalle”. Hyvä kiteytys. Nyky-Suomessa jo puoletkin tuosta määrästä olisi huomattava parannus”, Rinne linjasi kesäkokouksen yhteydessä pitämässään puheessa.

Rinteen päätökseen kommentoida puheessaan juuri perhepolitiikkaa vaikutti hänen mukaansa Suomen matalasta syntyvyydestä viime aikoina käyty keskustelu. Esimerkiksi Yle uutisoi kesällä, että syntyvyys on laskenut huomattavasti alkuvuoden aikana. Syntyneiden lasten määrä laski Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan tammikuun ja toukokuun välillä seitsemän prosenttia verrattuna edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan. Ylen haastatteleman Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimusprofessorin Mika Gisslerin mukaan emme voi tietää, onko syntyvyyden laskussa kyse pysyvästä ilmiöstä vai onko se tilapäinen seuraus pitkästä talouden laskukaudesta.

Rinne itse muistutti, että Suomessa syntyy tänä vuonna alle 50 000 lasta ensimmäisen kerran sitten 1860-luvun nälkävuosien, jos alkuvuoden syntyvyyskehitys jatkuu loppuvuonna. Rinne pitää matalaa syntyvyyttä vakavana ongelmana.

“Tämä on hyvin vakava asia. Mikään kansakunta ei voi menestyä ja kehittyä paremmaksi, ellei sen tulevaisuutta turvaa uudet sukupolvet”, hän sanoi.

Rinteen synnytystalkoot-termin synnyttämää kohua kommentoi myös tuore perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk). Saarikon mukaan kohu osoittaa, että syntyvyys on aiheena edelleen “supervaikea puitavaksi”. Itse asiassa, siis matalan syntyvyyden ongelmallisuudessa ja siihen tarvittavissa ratkaisuissa, Rinne on Saarikon mukaan oikeassa.

Puhutaanko väestöstä vai syntyvyydestä?

Rinteen ja Saarikon lausunnoissa mielenkiintoista on se, että niissä keskitytään nimenomaan syntyvyyteen, koska sen matalan tason katsotaan uhkaavan hyvinvointivaltion rahoitusta.

Todellisuudessa hyvinvointivaltion rahoitusta ei kuitenkaan uhkaa suoraan matala syntyvyys, vaan väestöllisen huoltosuhteen heikkeneminen. Väestöllinen huoltosuhteella tarkoitetaan sitä, kuinka monta lasta ja eläkeläistä – eli niin sanottua huollettavaa – on sataa työikäistä kohden. Vuonna 2014 väestöllinen huoltosuhde oli 57,1. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan 60 huollettavan raja ylittyy tänä vuonna ja 70 huollettavan raja vuoteen 2032 mennessä. Vuonna 2060 väestöllinen huoltosuhde olisi jo 76.

Tämä on hyvinvointivaltion rahoitukselle ja palveluiden ylläpitämiselle todellinen haaste. Monen asiantuntijan mielestä jopa niin suuri, että nykytasoisen hyvinvointivaltion ylläpitäminen ei tulevaisuudessa ole mahdollista. Esimerkiksi THL on laskenut, että terveyden- ja vanhustenhuollon vuosittaiset menot tulevat kasvamaan jo pelkän väestön ikääntymisen johdosta noin 4,5 miljardilla eurolla vuoteen 2030 mennessä. Vuoteen 2040 mennessä kasvu on THL:n mukaan jopa 7,4 miljardia euroa, jos palvelujen laajuus ja määrä säilytetään nykyisellä tasolla. Luvut ovat niin suuria, että palveluiden tehokkuuden pitäisi joko radikaalisti kehittyä, tai niiden laajuutta joudutaan karsimaan. Osaltaan ongelmia aiheuttaa tulevaisuudessa myös se, että esimerkiksi hoiva-aloille ei löydy Suomesta riittävästi työvoimaa. Rahan lisäksi pulaa on siis myös käsipareista.

Mediassa kritiikki Rinteen eilisiä lausuntoja on jakautunut karkeasti kahteen päälinjaan. SDP:n sisällä on  arvosteltu laajasti synnytystalkoot-termiä. Arvostelijoihin lukeutuu muun muassa europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (sd), jonka mukaan Rinteen sanavalinta tuo mieleen kolmannen valtakunnan ja kansallissosialismiin. Termiä pitävät huonona myös demarinuoret ja sosialidemokraattiset opiskelijat, jotka irtisanoutuivat synnytystalkoista pikavauhtia.

Toista päälinjaa ovat edustaneet lausunnot siitä, että lapsien hankkimisen tai hankkimatta jättämisen ei pitäisi kuulua lainkaan valtiolle, eikä siitä saisi edes keskustella. Esimerkiksi vihreiden kansanedustaja Emma Kari twiittasi, että “synnyttäminen ei ole naisen isänmaallinen talkootehtävä suoritettavaksi valtiolle”.

Kansainvälisesti syntyvyyteen puuttuminen valtion taholta ei ole poikkeuksellista. Samankaltaista huolta heikkenevästä huoltosuhteesta kannetaan lähes kaikkialla Euroopassa sekä muissa korkean elintason valtioissa. Myös esimerkiksi Singaporessa ja Japanissa on ryhdytty radikaaleihin toimiin syntyvyyden kääntämiseksi kasvuun. Tavoitteena on estää väestöllisen huoltosuhteen heikkeneminen katastrofaaliselle tasolle. Japanissa työkalupakkiin kuuluu muun muassa valtion kustantamia treffipalveluita, Singaporessa taas maksetaan vanhemmille jopa 4000 euron palkkio ensimmäisestä lapsesta ja 5300 euron palkkio toisesta. Molemmissa maissa väestöllisen huoltosuhteen heikkeneminen on vielä huomattavasti Suomeakin suurempi ongelma. Meillä väestö on kasvanut erityisesti maahanmuuton seurauksena, vaikka syntyvyys on ollut jo pitkään matalaa.

Tästä näkökulmasta kiinnostavaa on se, että kun Rinne ja SDP kantavat huolta väestöllisestä huoltosuhteesta ja hyvinvointivaltion tulevaisuudesta, on ratkaisuna nimenomaan “synnytystalkoot” ja “neljäs isänmaalle”. Työkalupakkiin ei ainakaan linjapuheen perusteella kuulu esimerkiksi ulkomaisen työvoiman tarveharkinnan poistaminen, eli väestölliseen huoltosuhteeseen sekä työvoimapulaan puuttuminen työperäistä maahanmuuttoa helpottamalla. Rinne on suhtautunut työperäistä maahanmuuttoa koskevan sääntelyn purkamiseen aiemminkin nihkeästi. Hän esimerkiksi kommentoi viime vuoden alussa Ylelle, että työperäiseen maahanmuuttoon tarvitaan yhä tarveharkintaa eikä asiaa koskevia linjauksia tule muuttaa.

Maailman väkiluku kasvaa nopeasti

Koko maailman perspektiivissä Euroopan ja eräiden Aasian maiden huoli väestöllisestä huoltosuhteesta on poikkeuksellinen. YK:n tämänvuotisen ennusteen mukaan maailman väkiluku on 8,6 miljardia vuonna 2030 ja 9,8 miljardia vuonna 2050. Tällä hetkellä ihmisiä arvioidaan olevan noin 7,6 miljardia. Väestönkasvuennusteet ovat saaneet osan poliitikoista ja akateemikoista vaatimaan syntyvyyshuolien sivuuttamista ja keskittymistä maahanmuuton lisäämiseen. Logiikka on, että maapallon kantokyvyn näkökulmasta ei tulisi ainakaan lisätä toimia, joilla perheitä kannustetaan lasten hankkimiseen.

Väestönkasvuun perehtynyt taloustieteen yliopistonlehtori Ulla Lehmijoki Helsingin yliopistosta arvioi kuitenkin Helsingin Sanomille, että suomalaisilla ei ole aihetta onneen alhaisen syntyvyyden vuoksi.

”Suomen väestömäärän vaikutus koko maailman tilanteeseen on marginaalinen, vaikka toki pienestäkin olisi apua maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi”, Lehmijoki sanoo.

Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professorin Teivo Teivaisen mukaan syntyvyyskeskustelussa globaali näkökulma on jäänyt vähäiselle huomiolle. Keskusteluissa vähäinen syntyvyys nähdään Teivaisen mukaan ensisijaisesti kansantaloudellisena ongelmana, johon täytyy löytää ratkaisu.

”Tässä on kysymys kansakunnan selviytymisen korostamisesta tavalla, joka voi uhata ihmiskunnan selviytymistä”, Teivainen sanoo HS:lle.

Helsingin Sanomien haastattelemien – nimenomaan väestökysymyksiin perehtyneiden – asiantuntijoiden mukaan maahanmuutolla ei kuitenkaan itsessään ratkaista heikkenevän väestöllisen huoltosuhteen ongelmaa.

”Väestötieteelliset tutkimukset eivät osoita, että maahanmuutolla voitaisiin ratkaista väestön ikääntymistä”, väestötieteen professori Pekka Martikainen Helsingin yliopiston sosiologian laitokselta sanoo HS:lle.

Martikaisen mukaan maahanmuutto ei ole ratkaisevasti vaikuttanut huoltosuhteeseen edes suurten maahanmuuttovirtojen maissa. Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikentyminen johtuvat ennen kaikkea siitä, että perheisiin syntyy yhä vähemmän lapsia ja ihmiset elävät yhä vanhemmiksi.

Politiikkatoimien näkökulmasta kiinnostava on myös Väestöliiton vuoden 2015 perhebarometrin havainto, jonka mukaan joka toinen suomalainen lapsi syntyy perheeseen, jossa on tai tulee olemaan vähintään kolme lasta. Toisin sanoen kolmen tai useampien lasten vanhemmat vastaavat isosta osasta koko maan syntyvyydestä. Perhebarometri huomauttaa, että mikäli olemme huolestuneita työvoimassa olevan ja muun väestön välisestä huoltosuhteesta, myös suurperheet ja isommasta lapsiluvusta haaveilevat tarvitsevat tukea.

“Toisaalta korkeakaan syntyvyys ei enää riitä poistamaan ikääntyvän väestömme huoltovajetta, vaan siihen tarvittaisiin enemmän maahanmuuttajia”, barometrin esipuheen kirjoittanut Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch huomauttaa.

Mitä heikentyvälle huoltosuhteelle pitäisi tehdä?

Synnytystalkoot-termin saama huomio peitti alleen Rinteen puheen varsinaiset perhepoliittiset avaukset. Rinteen mukaan hallituksen tulisi tulevan budjettiriihensä yhteydessä päättää, että kaikessa päätöksenteossa arvioidaan suunniteltujen päätösten vaikuttavuus perheiden tilanteeseen – on kysymys sitten lasten, nuorten, isien, äitien tai isovanhempien näkökulmasta.

“Järjestelmällinen ja suunnitelmallinen vaikuttavuuden arviointi ei kuitenkaan yksin riitä. Valtakuntaan tarvitaan laaja-alainen perhepoliittinen strategia, jonka pohjalta Suomen tulevaisuuden kysymyksiä ratkotaan”, Rinne sanoi puheessaan.

Tänään SDP jatkoi asian käsittelyä julkaisemalla kuusi keinoa “perheiden tukemiseen ja kestävän työllisyyden rakentamiseen”. Osa keinoista, kuten perhevapaiden uudistaminen ja varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostaminen, löytyvät jo istuvan hallituksen työkalupakista, vaikka esimerkiksi perhevapaauudistus on jumittanut perussuomalaisten ja Uuden vaihtoehdon vastustukseen.

Näiden lisäksi SDP haluaisi koulupäivien yhteyteen maksutonta harrastustoimintaa, joka toteuttaisi “harrastuslupauksen”. Esimerkiksi kokoomus on aiemmin puhunut harrastustakuusta, jolla pyrittäisiin varmistamaan jokaisen lapsen mahdollisuudet ainakin yhteen harrastukseen. Samassa paperissaan SDP esittää myös 12-vuotiseen oppivelvollisuuteen siirtymistä sekä toimenpidepakettia työikäisten osaamisen parantamiseen. Ratkaisuvalikoimaan mahtuu vielä esimerkiksi asuntorakentamisen ja kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisääminen kasvukeskuksissa.

Rinteen eilisessä puheessaan lupaamia “konkreettisia keinoja, joilla suomalaiset saadaan uudelleen synnytystalkoisiin” ei listasta juuri löydy. Todennäköisesti hyvä niin.

Syntyvyyteen vaikuttaminen politiikkatoimilla on paitsi vaikeaa, myös monen mielestä kyseenalaista. Onko hyvinvointivaltion rahoituksen turvaaminen tärkeämpi tavoite kuin se, että ihmisille taataan mahdollisimman laaja vapaus hankkia juuri se määrä lapsia, kuin he itselleen mielekkääksi kokevat? Tai kannattaako hyvinvointivaltion rahoituksesta huolestuneen puhua juuri syntyvyydestä, vai suunnata katseensa väestöllisen huoltosuhteen parantamiseen, johon kuuluu kiinteänä osana myös maahanmuutto?

Vaikka Rinteen avaus ja sitä seurannut toimenpidelistaa ovat SDP:n näkökulmasta epäonnistuneita, voi asian saamasta laajasta huomiosta koitua vielä paljon positiivista. Väestöllisen huoltosuhteen heikkeneminen asettaa suomalaisen hyvinvointivaltion historiallisen haasteen eteen, johon vastaamisesta on hyvä käydä laajaa keskustelua. Leikataanko palveluita, tehostetaanko niiden tuotantoa, lisätäänkö maahanmuuttoa vai kannustetaanko ihmisiä lisääntymään? Vai tehdäänkö kaikkea tätä, ja missä suhteessa?

Näihin kysymyksiin demareidenkin tulisi tarjota vastauksia. Tänään esitelty lista on valitettavasti kaukana siitä.

JuhoML_uusin
Juho Mäki-Lohiluoma – @JuhoML

Kirjoittaja on Ajatuspaja Linjan toiminnanjohtaja ja vastaava päätoimittaja.

Kuva: Laura Kotila/Valtioneuvoston kanslia

Reportaasi
Emmanuel Macron on villi kortti, joka voi kivuta Ranskan presidentiksi tai nostaa äärioikeiston valtaan
Reportaasi
Kiinan uudella viisivuotissuunnitelmalla lujitetaan kommunistipuolueen asemaa
Reportaasi
Viidellä eurolla pääsee nyt Helsingistä Turkuun. Tuhoaako se maaseudun bussilinjat?