Reportaasi

Professorit muuttaisivat korkeakoulujen pääsykoejärjestelmää


Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virén pitää suomalaista pääsykoejärjestelmää epäterveenä, eikä hän usko järjestelmän kykyyn valikoida oikeita ihmisiä korkeakouluopintoihin. Valtaosassa korkeakouluista valikointi hakijoiden välillä tehdään pääsykokeilla.

Suomalaisiin korkeakouluihin hakevista ylioppilaista vuosittain noin puolet saa opiskelupaikan. Matti Virénin mukaan pääsykoe on huono mittari valikoimaan opiskelijoita yliopistoon. Ajatuksensa hän pohjaa Turun yliopiston taloustieteen laitoksen selvitykseen, jonka mukaan pääsykokeissa menestyminen korreloi huonosti opintomenestyksen kanssa. Erilaisissa pääsykokeissa menestytään Virénin mukaan myös hyvin eri tavalla, vaikka pohjatiedot olisivat samat.

Pääsykokeissa kärkijoukkoon sijoittuneista hakijoita ei tulosten mukaan siis tulekaan parhaita maistereita, eivätkä he valmistu tavallista nopeammin.

“Siltä osin kun sen pystyy yleistämään, niin kyllä se vähän siitä kertoo, että tässä järjestelmässä on kohtuullisen paljon arpajaismeininkiä”, Virén sanoo.

Ongelmiin törmätään Virénin mukaan erityisesti valmiuksiltaan tasavahvojen hakijoiden kanssa. Järkevää valikointia heidän välillään on pääsykokeilla hankala tehdä.

Samaa mieltä on myös Svenska Handelshögskolanin markkinoinnin professori Jaakko Aspara. Hän pitää järkevänä, että valtaosa opiskelijoita valittaisiin yliopistoihin ylioppilaskirjoitusten pohjalta. Järjestelmä antaisi ylioppilastodistukselle sen arvon, jonka tutkinto ansaitsee, Aspara sanoo.

“Edelleen jonkinlainen toinen polku voisi olla, vaikka suuri osa otettaisiinkin lukion perusteella”, hän pohtii.

Asparan mukaan nykyinen pääsykoejärjestelmä voi paikoin jopa heikentää opiskelijoiden valmiuksia aloittaa korkeakouluopintonsa.

“Ei se ole tietysti näin pedagogisestakaan näkökulmasta hirvittävän fiksua, että käytännössä luetaan ulkoa jotain kirjoja. Siinä taitaa käydä niin, että se mitä on oppinut lukiossa, unohtuu samalla.”

Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe väläyttää ratkaisuksi valikointiongelmaan eteläeurooppalaista mallia, jossa kaikki halukkaat otetaan yliopistoon ja karsinta suoritetaan ensimmäisen vuoden aikana. Hän pitää motivaation osoittamista tärkeimpänä valinnan kriteerinä.

“Tämä tietysti edellyttää resursseiltaan aikamoisia panostuksia, mutta ehkä siellä sitten se motivaatiokerroin on loppujen lopuksi se, joka on karsinnan peruste”, Kolbe pohtii.

Ideaalimaailmassa malli voisi Kolben mukaan olla toimiva, mutta kovin realistisena hän ei ajatusta pidä. Kolben mielestä malli törmää ennen kaikkea taloudellisiin reanaehtoihin, sillä muutoksen vaatimat lisäpanostukset ovat suuria.

“Rehellisesti sanottuna en oikein näe vaihtoehtoa tälle nykyiselle käytännölle”, hän sanoo.

 

MATTI VIRÉN ei täysin allekirjoita Kolben väitettä taloudellisista rajoitteista. Kysymys on hänen mukaansa siitä, mihin resursseja kohdistetaan. Virén viittaa hakijoiden valmennuskursseihin käyttämään rahaan ja aikaan, jonka hakijat viettävät pääsykirjojen parissa poissa opinnoista tai työelämästä. Myös se on iso kustannus.

“Aika iso osa [hakijoista] käyttää puoli vuotta tai vuodenkin siten, että osallistuu valmennuskursseille ja lukee pääsykoekirjoja. Ei se nyt niin hirveän järkevä järjestelmä ole, vaikka se näennäisesti toimii kevyemmin”, Viren sanoo.

Virén ihmettelee pääsykoejärjestelmästä käytävän keskustelun pinnallisuutta.

“Sehän on hirveän ratkaisevaa: me valikoidaan ihmiset kahteen leiriin, ja toiset otetaan siihen korkeakouluputkeen ja tutkijaputkeen. Miten hyvin se toimii? Se on äärimmäisen olennainen tekijä”, Virén sanoo. “Muutaman tunnin pääsykoe on hirveän suuri seuloja tässä järjestelmässä.”

Tutkittua tietoa ei hänen mukaansa ole riittävästi saatavilla. Panostuksista korkeakoulutukseen ja osaamiseen puhutaan paljon, mutta pääsykokeet on rajattu keskustelun ulkopuolelle.

Virén heittää pallon asian selvittämisestä opetus- ja kulttuuriministeriölle ja Suomen Akatemialle. Hän sanoo olevansa “kauhean kiitollinen”, jos asiaa tutkitaan laajemmin.

“Suomen Akatemiakin pyörii 300 miljoonan budjetilla. En ole nähnyt yhtään projektia, joka koskisi tätä. Kyllä siellä selvitetään kaikkia ihan maan ja taivaan välillä olevia ongelmia, mutta ihan tämmöinen keskeinen ongelma ei tunnu kiinnostavan ketään. Ihmettelen suuresti.”

Täysin ilman huomiota pääsykoejärjestelmä ei kuitenkaan ole jäänyt. Vuonna 2010 opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistiossa ehdottiin, että opiskelijavalinnassa painotettaisiin enemmän ylioppilastutkintoa. Mallissa yliopistot ilmoittaisivat etukäteen pistemäärät, jotka vaadittaisiin sisäänpääsyyn kullekin alalle. Työryhmä ehdotti myös ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakevien erottamista kokonaan omaksi kiintiökseen.

Laura Kolben mukaan ongelma vain pääsykoetta ja ylioppilastutkintoa valintaperusteena käytettäessä on se, että motivaation mittaaminen numeraalisesti on usein vaikeaa.

“Jotkut yleispätevät kriteerit tietysti täytyy valita ja niiden kanssa elää”, hän sanoo.

Vaikka Kolbe ei pidä nykyjärjestelmän täyttä uudistamista realistisena, yhteistä pääsykoetta ja samoja valintakriteerejä eri yliopistojen välillä hän tervehtisi ilolla. Historian professorina hän ei juuri löydä syitä yhteishaun puuttumiseen alalla.

“Ei sitä varmaan hidasta mikään muu kuin se vaivannäkö, jota tämän kaltainen kansalliseen tason mallin luominen vaatisi. On helpompi toimia oman oppiaineen ja laitoksen puitteissa ja se oma yliopisto on sitten se raami, jonka puitteissa näitä päätöksiä tehdään.”

 

VÄITTEITÄ pääsykoejärjestelmän heikosta kyvystä valikoida opiskelijoita tukee myös Suomen Akatemian viime vuonna julkaisema tutkimus. Vaikka tutkimuksessa selvitettiin erityisesti välivuosien vaikutuksia, on tuloksista johdettavissa huomioita myös pääsykoejärjestelmän tarkasteluun. Tutkimuksessa havaittiin, että välivuoden viettäneiden opintomenestys ei eroa suoraan lukiosta korkeakouluopintoihin jatkaneista. He, jotka pääsykoejärjestelmä valikoi korkeakouluihin ensimmäisenä hakuvuonna, pärjäsivät opinnoissaan yhtä hyvin kuin he, jotka saivat opiskelupaikan vasta toisella kerralla.

Tutkimushanketta johtanut professori Katariina Salmela-Aro pitää välivuosia ongelmana. Suomessa on muihin OECD-maihin verrattuna vanhimmat opiskelijat.

“Kyllä välivuodet kytkeytyy meidän pääsykoesysteemiin. Meillä on niin rankka tämä ylioppilaskirjoitusjärjestelmä ja siihen pääsykokeet päälle, niin se aiheuttaa nämä välivuodet”, Salmela-Aro sanoo.

Hänen mukaansa moni abiturientti kokee lukion ja ylioppilaskirjoitukset niin kuormittavina, että paukkuja vaativaan pääsykoelukemiseen ei enää ole.

“Nuoret uupuu kun pitää lukea niin paljon. Järjestelmä luo välivuosipakotteen”, Salmela-Aro pohtii.

“Mielestäni nämä välivuodet on tavallaan turhia. Kun tulet lukiosta ja sulla on hyvä opiskelurytmi, niin siitä olisi hyvä jatkaa suoraan opintoja.”

Virénin tavoin myös Salmela-Aro korostaa tutkitun tiedon tarvetta. Hänen mukaansa tilausta olisi erityisesti tutkimuksille, joissa seurataan pääsykoejärjestelmän vaikutuksia pitkällä aikavälillä. “Aika vähän on mun mielestä sellaista tutkimusta, joka oikeasti vertailisi tätä järjestelmää kunnolla eri maiden kesken. Tietysti siihen alkaa sitten liittyä monet muutkin asiat, kuten opintojen maksullisuus ja maksuttomuus.”

 

MIKÄ SITTEN olisi optimaalinen tapa valita opiskelijoita korkeakouluihin? Vastauksen etsiminen on vaikeaa, sillä ensin pitäisi löytää yhteisymmärrys siitä, mitä valikoinnilla haetaan. Etsitäänkö parhaita tiedollisia valmiuksia, soveltuvuutta alalle vai kovinta motivaatiota? Entä mikä valintatapa on oikeudenmukainen? Matti Virénin mukaan oikeudenmukaisuudesta ja pääsykokeissa korkeakoulujen ulkopuolelle jäävien asemasta puhutaan julkisuudessa liian vähän. Keskustelu koulutuksen tasa-arvosta rajataan usein vain opiskelijoihin. Siis heihin, joille ovet korkeakouluun ovat jo auenneet.

“En ole mikään moralisti enkä sen kummempi tasa-arvoihminen, mutta eniten minua tässä järjestelmässä huolestuttaa ne ihmiset, jotka eivät pääse sisään”, Virén pohtii.

“Ne, jotka me hylätään näissä pääsykokeissa, eivät välttämättä ole edes yhtään huonompia kuin ne, jotka me valitaan. Sitte me sanotaan niille, että häipykää muihin duuneihin. Kaiken lisäksi he saavat sitten kuitenkin maksaa niiden koulutuksen, jotka pääsevät korkeakouluun. En tiedä, onko se hirveän tasa-arvoinen järjestelmä ylipäätään.”

Samaa pohtii myös välivuosia tutkinut Salmela-Aro. Hän pitää pääsykoejärjestelmää tästä näkökulmasta erittäin haasteellisena.

“Se [yliopistoon valikointi] on aika kyseenalaista nuoren kannalta. Piste-ero voi olla ihan mitätön ja sen vaikutukset ovat kuitenkin todella suuria”, Salmela-Aro sanoo.

Syyt nykytilanteeseen löytyvät Matti Virénin mukaan läheltä: pääsykokeissa hylätyillä ei ole edunvalvontajärjestöä.

“Niillä, jotka eivät näihin kuvioihin pääse, ei heillä ole mitään puhetorvea. Poliittiset puolueet ehkä, mutta ota niistä nyt sitten selvää”, Virén tuhahtaa.

Kuvitus: Kristian Tervo

Reportaasi
Nuoret aliedustettuina parlamenteissa ‒ Ruotsissa nähtiin viime kuntavaaleissa nuorten läpimurto
Reportaasi
Ammattiliitot haluavat pakolliset soveltuvuuskokeet osalle ammattikoulujen aloista – kokeista luovuttu viime vuosina
Uutisanalyysi
Internet on vahvistanut kirjoitustaidon merkitystä