Linja-raportti (1/17)

Perusasteen varassa


Näkökulma: KOULUTUS

Joka vuosi lähes parikymmentä prosenttia ikäluokasta jää tai jättäytyy pelkän peruskoulututkinnon varaan. Asiantuntijoiden mukaan se tietää lähes varmaa elämää köyhyysrajalla ja ongelmia valtiontaloudelle.

FAKTALAATIKKO (klikkaa auki)

* Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 pelkän perusasteen tutkinnon suorittaneita 20–29-vuotiaita oli 116 589 henkilöä, eli 17 prosenttia ikäluokasta.
* Miehistä perusasteen varassa oli 19 prosenttia ja naisista 15 prosenttia.

* OECD:n syyskuisen raportin tulosten mukaan NEET-nuoria, eli koulun, työelämän ja harjoitteluiden ulkopuolella olevia 20-24-vuotiaita suomalaisia, oli vuonna 2015 18,3 prosenttia. Miesten osuus oli tässäkin tilastossa suurempi kuin naisten.

* TEM:n tilastoanalyysin mukaan NEET-nuorten osuus on kasvanut Suomessa vuoden 2010 jälkeen melko voimakkaasti kaikissa muissa paitsi 15–19-vuotiaiden ikäryhmässä.

* Etenkin 20–24-vuotiaiden miesten NEET-osuus on kasvanut. NEET-lyhenne tulee sanoista Not in Employment, Education or Training.

”Tilanne on huolestuttava. Olisi toivottavaa, että mahdollisimman monella olisi edes ammatillinen tutkinto”, sanoo ammatillisen koulutuksen osaston ylijohtaja Mika Tammilehto opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Perusasteen jälkeistä tutkintoa vailla olevien lukumäärä ei ole taittunut vuosiin, vaan se näyttää jämähtäneen nykyiselle tasolleen. Kustakin ikäluokasta noin 10 000 nuorta jää peruskoulututkinnon varaan.

Henkilökohtaisella tasolla toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jäämisestä seuraavat ongelmat voivat olla rankkoja. Irrallisuuden tunteet ja turvattomuus voivat lisääntyä ja sosiaaliset suhteet kärsiä, mikäli nuori putoaa kaikkien verkostojen ulkopuolelle. Vähän koulutettujen nuorten yhteiskunnallinen asema on heikko ja toimeentulo-ongelmat ovat yleisempiä kuin pidemmälle kouluttautuneilla. Mahdollisiin vaikutuksiin voidaan lukea myös eriasteiset mielenterveys- ja päihdeongelmat, joista peruskoulun varaan jääneet tutkimusten mukaan kärsivät pidemmälle kouluttautuneita ikätovereitaan enemmän.

Tammilehdon mukaan toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jääminen on huono asia myös työmarkkinoille siirtymisen ja siellä pysymisen kannalta.

“Pitkällä aikavälillä asia on yhteiskunnallisesti tarkasteltuna ikävä, sillä kouluttamattoman henkilön osaamispohja on kapeampi kuin koulut käyneellä”, hän toteaa.

Huolestuttavaa on myös se, että peruskoulututkinnon varaan jäävillä on huomattava vaara syrjäytyä työelämästä ja yhteiskunnasta.

”Koulutuksen ulkopuolelle jääminen peruskoulun päätyttyä heikentää lähes kymmenellä prosenttiyksiköllä todennäköisyyttä siitä, että nuori suorittaa mitään toisen asteen tutkintoa. Ilman koulutuspaikkaa jääminen kasvattaa myös riskiä jättää opinnot kesken tulevaisuudessa”, viime vuonna Aalto-yliopistosta väitellyt Hanna Virtanen arvioi tutkimuksessaan.

Vielä joitakin vuosia sitten toiminnassa ollut Sosiaalikehitys ry taas tutki pelkän peruskoulututkinnon vaikutusta työllistymiseen. Sosiaalikehityksen raportin mukaan pelkän peruskoulun varaan jääminen tietää lähes varmasti elämää köyhyysrajalla jo senkin vuoksi, ettei työllistyminen pelkällä peruskoulupohjalla ole ajan saatossa helppoa, kun työurat eivät ole vakaita. Pelkän peruskoulun suorittaneiden tulotaso jää puoleen korkeakoulututkinnon suorittaneiden tuloista. Heikossa työmarkkina-asemassa olevien nuorten talous on tulonsiirtojen varassa, eli tuloista suurin osa muodostuu erilaisista sosiaalituista. Tämä maksaa yhteiskunnalle paljon.
Selvityksen mukaan suurempi ongelma on kuitenkin se, mitä jää saamatta, kun nuoret ovat työmarkkinoiden tavoittamattomissa.

Valtio menettää verotuloja, kun ihmiset eivät käy töissä. Sen lisäksi työn tarjontaan ylipäänsä vaikuttaa se, jos osa työvoimasta jää pysyvästi työvoiman ulkopuolelle. Nuorten työttömyysjaksot myös vähentävät tuottavuutta, sillä aiemmin töissä tai opinnoissa hankittu osaaminen rapautuu helposti työttömyysaikana. Pahimmassa uhkakuvassa se heijastuu koko yhteiskunnan tuottavuuteen, jos työvoima on vähemmän osaavaa.

Kysymys ei ole kuitenkaan yksinomaan valtion talousluvuista tai siitä, millaisiin työsuorituksiin työntekijät pystyvät. Pohjimmiltaan kyse on myös siitä, minkälaiseen sosiaaliturvaan yhteiskunnalla on varaa, jos iso osa työikäisistä ei ole työssä tai koulutuksessa.

Työttömyyden kustannukset näkyvät sosiaalimenojen kasvuna. Myös rikollisuus saattaa lisääntyä ja väestön terveys huonontua. Tämä on iso huoli Suomessa, joka muutenkin kamppailee julkisen talouden tasapainottamisen ja väestön ikääntymisestä aiheutuvien rakenneongelmien kanssa.

 

NUORTEN TYÖTTÖMYYDESTÄ on kasvanut yhä suurempi ongelma, sillä edes korkeakoulututkinto ei aina takaa työllistymistä. Lisäksi väestön yleinen koulutustaso kohoaa ja alempien tutkintojen arvot laskevat. Kouluttautumisesta on tullut vähitellen välttämätön, muttei välttämättä enää riittävä ehto työmarkkinoille kiinnittymiselle.

Mika Tammilehdon mukaan valtaosa ammatilliseen koulutukseen tähtäävistä hakee ja saa opiskelupaikan, mutta tutkintoja ei aina suoriteta loppuun. Syitä tähän on hankala eritellä, sillä loppujen lopuksi kyse on yksilöllisistä tarinoista.

Joitakin ennustavia merkkejä on kuitenkin olemassa.

Hanna Virtasen havaintojen mukaan muun muassa aikaisempi koulumenestys ja vanhempien tausta vaikuttavat siihen, kuinka korkealle nuori kouluttautuu. Muiden tutkimustulosten mukaan esimerkiksi asuinalueella, sukupuolella ja sosiaalisella taustalla on jonkin verran merkitystä. Pienillä paikkakunnilla läpäistään toisen asteen koulutus yleisemmin kuin suurilla paikkakunnilla ja tytöt suorittavat tutkinnon todennäköisemmin kuin pojat.

Eniten koulupudokkuutta selittää kuitenkin vanhempien koulutustaso. Korkea-asteen koulutuksen saaneiden vanhempien lapsista yli 40 prosenttia pääsee kiinnittymään vakaasti työelämään, kun pelkän perusasteen koulutuksen saaneiden vanhempien lapsista vastaavassa onnistuu vain joka neljäs.

Suomen opettajien ammattijärjestö OAJ on ilmaissut olevansa huolissaan toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jäävistä nuorista. Järjestö tarjoaa ratkaisuksi koulutukseen pääsemisen helpottamista sekä sitä, että opinto-ohjausta kehitettäisiin.

Aiemmin esimerkiksi nuorisotakuuta ja oppivelvollisuuden pidentämistä yhdellä vuodella on tarjottu ratkaisuksi koulupudokkuuteen. Näistä jälkimmäinen ei ole edennyt, sillä sen on koettu vain siirtävän ongelmaa.
Nuorisotakuun tarkoitus on puolestaan ollut tarjota jokaiselle alle 25-vuotiaalle sekä alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle koulutus- työkokeilu-, työpaja- tai työpaikka kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Sitä on kuitenkin arvosteltu toimimattomuudesta.
Nykyisen hallituksen kärkihankkeena on nuorisotakuun kehittäminen siten, että jokaiselle peruskoulunsa päättävälle nuorelle voidaan tarjota koulutuspaikka joko lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta.

Nuorisotakuuseen on otettu mukaan myös nuorten mielenterveyspalveluiden kehittäminen. Tavoitteena on parantaa erityisesti syrjäytymisvaarassa, koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten hyvinvointia.
Eri asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että yhteiskunnan rakenteita on muutettava siten, ettei kukaan jäisi pelkän peruskoulututkinnon varaan.

”Erityisesti yläkoulua tulisi kehittää oppimisympäristönä sekä sellaisena sosiaalisena ja kulttuurisena toimintaympäristönä, jossa voidaan ottaa nuorten yksilölliset lähtökohdat ja tarpeet nykyistä paremmin huomioon”, toteavat tutkijat Tero Järvinen ja Markku Vanttaja vuonna 2013 ilmestyneessä katsauksessaan koulupudokkaiden työurista.

Järvisen ja Vanttajan mukaan tukitoimia tulisi suunnata erityisesti niihin lapsiin ja nuoriin, joilla on oppimisvaikeuksia ja koulunkäyntiongelmia.

YKSILÖLLISYYDEN puolesta puhuu myös ministeriön Tammilehto. Hän kertoo, että vuoden 2018 alusta voimaan astuvan ammatillisen koulutuksen uudistuksen tavoitteena tavoitteena on saada opiskelijan koulutuspoluista toimivampia esimerkiksi henkilökohtaistamalla opiskelua. Joustavuutta lisäämällä pyritään siihen, että ammatillisen koulutuksen keskeyttäneitä olisi vähemmän.

”Toimenpiteitä ja mahdollisuuksia on paljon. Opintopolkujen henkilökohtaistaminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että otetaan opiskelijan yksilölliset tavoitteet huomioon, samoin oppimisympäristöt ja opiskelun tuki ja se, miten opiskelut etenevät”, Tammilehto sanoo.

Jos opiskelija kokee tehneensä väärän valinnan, on hänen jatkossa entistä helpompaa vaihtaa alaa.

”Yksilöllisten polkujen ajatus on se, että jos tekee väärän valinnan, niin jatkossa uusi polku on helpompi rakentaa. Näin opiskelijaa ei päästetä tässä välissä putoamaan pois. Välillä voi käydä esimerkiksi valmentavaa koulutusta ja palata sitten taas tutkintotavoitteiseen koulutukseen”, Tammilehto sanoo.

Tutkimusten mukaan koulutuksesta työelämään siirtymisen helpottamiseksi tarvitaan muutoksia työmarkkinoilla ja työelämässä, jottei uutta putoamisen paikkaa syntyisi myöskään siinä vaiheessa. Nyt etsitään ratkaisuja, joilla voitaisiin helpottaa yritysten mahdollisuuksia työllistää nuoria ja madaltaa ensimmäisen työpaikan saamisen kynnystä.

Tammilehto kertoo, että ammatillisen koulutuksen kursseilla korostuu tulevaisuudessa entisestään työpaikalla tapahtuva oppiminen, mikä puolestaan tukee myöhempää työllistymistä. Opiskelun työelämäkontaktit voivat myös johtaa joidenkin opiskelijoiden kohdalla esimerkiksi harjoittelupaikkoihin. Myös oppisopimuskoulutukseen siirtyminen on mahdollista ja siihen voidaan nyt kannustaa entistä enemmän.

”On olemassa paljon tutkimuksia siitä, että töissä oppiminen on tärkeä elementti osana ammatillista koulutusta ja se vähentää keskeyttämisiä. Sitä on lisätty ja lisätään entistä enemmän. Tällä puolella joustavuutta opiskeluun tuovat koulutus- ja oppisopimus”, Tammilehto sanoo.

Opetus- ja kulttuuriministeriön ammatillisen koulutuksen uudistukseen kuuluu myös se, että tutkinnoista tulee osaamisperusteisia. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tavoitteista tehdään opiskelijoille selvempiä: mitä hän voi odottaa osaavansa ja millaisiin töihin soveltuvansa, kun hän on käynyt tutkintonsa loppuun. Oppilaitoksia kannustetaan tehokkuuteen ja pitämään kiinni opiskelijoistaan siten, että ne saavat rahoitusta tulosten perusteella.

Tammilehdon mukaan toimenpiteet auttavat tulevaisuudessa siihen, ettei epätoivottua putoamista järjestelmien ulkopuolelle pääse tapahtumaan.
Koulutusta siis kehitetään, mutta myös työelämää tulisi vielä kehittää. Talouskasvu ratkaisisi osaltaan joitakin ongelmia, mutta tutkijat ja asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että koulupudokkuuden kitkeminen vaatii entistä laajempaa yhteistyötä valtiovallan, oppilaitosten, yritysmaailman ja työmarkkinajärjestöjen välillä.

Artikkeli on osa nuorten työmarkkina-asemaa ja nuorisotyöttömyyttä käsittelevää Linja-raporttia (1/17)

Linja-raportti
Huippulukiossa opiskelu ei takaa menestystä ylioppilaskirjoituksissa
Vieraskynä
Vieraskynä: Työ muuttui jo – tulisiko politiikka perässä?
Linja-raportti
Ruotsissa yliopistoon pääsee todistuksella, mutta takaportti on jätetty auki