Linja-raportti (1/16)

Perhetausta ohjaa opiskelupaikan valinnassa


Näkökulma: OPISKELIJAT

Todennäköisyys valikoitua jollekin alalle voi vaihdella merkittävästi sen mukaan, kuinka lähellä omaa asuinpaikkaa alaa tarjoava korkeakoulu sijaitsee, sanoo erikoistutkija Tuomo Suhonen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta.

Suhosen Jyväskylän yliopistossa tarkastetun väitöstutkimuksen mukaan korkeakoulun sijainnin vaikutus yksilön hakupäätökseen vaihtelee lisäksi koulutusalakohtaisesti. Syytä siihen ei tarkkaan tiedetä.

”Yksi mahdollinen selitys koulutusalojen välisille eroille on se, että osa koulutusaloista on niin sanotusti kutsumusaloja, kuten esimerkiksi lääketiede, jolloin [yliopiston] etäisyys on toissijainen tekijä”, Suhonen sanoo.

Osa aloista ei ole kutsumusaloja, vaan niin sanotusti yleispäteviä koulutuksia. Suhonen arvelee, että tällöin korkeakoulun sijainti vaikuttaa vahvasti hakupäätökseen.

”Monet nuoret ovat epävarmoja, mitä haluavat opiskella, ja silloin monet saattavat valita lähellä sijaitsevan korkeakoulun ja koulutusalan”, Suhonen pohtii.

Itä-Suomen yliopiston sosiologian yliopistonlehtori Mari Käyhkön mielestä nuorten korkeakouluvalintoihin vaikuttavat perhetausta ja erityisesti vanhempien koulutus.

”Akateemisista perheistä lähdetään yliopiston statuksen takia kauemmaskin yliopistoon ja erityisesti johonkin tiettyyn yliopistoon. Jollain yliopistolla voi olla perinteet, kun vanhemmat tai sukulaiset ovat opiskelleet siellä”, Käyhkö sanoo.

Koulutuksen periytyminen Suomessa laski 2000-luvun alkuun asti, mutta suunta on viime vuosina muuttunut. Todennäköisyys, että akateemisen perheen nuori hakeutuu yliopistoon, on moninkertainen ei-akateemisen perheen nuoreen verrattuna. Tutkimusten mukaan ero on jopa kahdeksankertainen. Käyhkö listaa esimerkiksi oikeustieteen, lääketieteen ja kauppatieteet aloiksi, joille perinteisesti valikoidutaan akateemisista perheistä, kun taas esimerkiksi kasvatustiedettä hakeudutaan opiskelemaan erilaisista taustoista – myös työläisperheistä.  

Opintoasioiden koordinaattori Miia-Leena Mikkilä Vaasan yliopistosta vahvistaa, että ainakin Vaasassa monet kauppatieteiden opiskelijat tulevat ekonomiperheestä tai -suvusta.

 

KAUPPATIETEELLINEN koulutus ei valmista suoraan mihinkään ammattiin, vaan ekonomit työskentelevät erilaisissa työtehtävissä, joihin päädytään tutkintorakenteen, omien kiinnostuksen kohteiden ja työkokemuksen kautta. Suomessa voi opiskella kauppatieteitä kymmenessä yliopistossa ja sen lisäksi kolmella sivukampuksella. Se, että kaupallista koulutusta tarjotaan ympäri maata, saattaa vaikuttaa nuoren hakupäätökseen.

Vaasan yliopistossa hyväksytyksi valitut kauppatieteiden opiskelijat eivät kuitenkaan tule vain Vaasan seudulta, kertoo hakijapalveluiden asiantuntija Miisa AhoVaasan yliopiston kauppatieteellinen tiedekunta on yksi Suomen suurimmista kauppatieteen yksiköistä. Noin puolet sinne hyväksytyistä opiskelijoista on kotoisin pääkaupunkiseudulta. Kaikki opiskelijat eivät tosin ole hakeneet ensisijaisesti Vaasan yliopistoon.

”Tyypillinen [kauppatieteiden] opiskelija on pääkaupunkiseudulta, ja hän tulee tänne yhteishaun toiselta hakusijalta. Toissijaiseen hakukohteeseen pääseminen on monelle ensin pettymys, ja moni ajattelee hakevansa muualle ensimmäisen vuoden aikana. Kuitenkin jo ensimmäisten viikkojen ja päivien aikana huomataan, että koulutus on laadukasta ja että täällä on hyvä yhteishenki”, koordinaattori Mikkilä sanoo.

Samaa kertovat kauppatieteellisen alan hakijatilastot. Alan koulutuksiin on Suomessa yhteishaku ja sama valintakoe.

Vaasaan hakevista noin 14 prosenttia listasi yliopiston ensisijaiseksi hakukohteekseen, kun Aalto-yliopiston ja Turun yliopiston kohdalla luku oli reilusti yli 50 prosenttia.

Tilastojen perusteella isompien kaupunkien yliopistot kiinnostavat hakijoita muutenkin: mitä isompi yliopisto on ja mitä lähempänä Etelä-Suomea se sijaitsee, sitä enemmän sinne haetaan ensisijaisena hakukohteena.

Tulokset eivät ole yllättäviä. Etelä-Suomen kasvukeskuksissa asuu enemmän nuoria kuin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Lisäksi kauppatieteelliseen koulutukseen hakeudutaan usein akateemisista perheistä. Tällöin todennäköisyys lähteä kauemmaksi opiskelemaan on suurempi.

Osa yliopistojen hakijamäärien välisistä eroista selittyy varmasti koulutusohjelmien maineella, ei niinkään yliopiston sijainnilla. Mielenkiintoista on myös se, että kauppatieteiden maistereiksi valmistuneiden työllistymisprosenteissa on yliopistoittain vain pieniä eroja.

 

KOTIPAIKKAKUNNALTA muuttaminen myös aiheuttaa kustannuksia, mikä vaikuttaa opiskelupaikan valintaan erityisesti työläisperheiden nuorten kohdalla.

”Yliopistokoulutus voi olla taloudellinen riski, ja osa nuorista joutuu miettimään, voivatko ottaa sen riskin”, sosiologi Käyhkö muistuttaa.

”Nuorilla on erilaiset lähtökohdat tehdä valintoja. Kaikki eivät voi tehdä sitä, mitä haluavat, vaikka valinnoista usein puhutaan hyvin idealistisesti.”

Käyhkö on tutkimuksissaan havainnut, että kaikki syrjäseutujen nuoret eivät olisi lähteneet opiskelemaan, jos yliopisto olisi sijainnut liian kaukana. Erityisesti työläisperheistä tulevat nuoret, jotka ovat epävarmoja korkeakoulutukseen hakeutumisen suhteen, lähtevät helpommin ”kokeilemaan” akateemista maailmaa lähiyliopistoon. Käyhkön mukaan yliopistoilla on myös erilainen status.

”Voidaan puhua elitistisistä yliopistoista ja matalamman statuksen, kansanomaisista yliopistoista”, hän selostaa.

Elitistisellä yliopistolla Käyhkö viittaa esimerkiksi Helsingin yliopistoon ja kansanomaisella muun muassa Itä-Suomen yliopistoon. Tutkimusten mukaan Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston opiskelijoista suurin osa on akateemisista perheistä, kun taas Itä-Suomen ja Lapin yliopistoissa on enemmän myös ei-akateemisesta perheestä tulevia opiskelijoita.

 

KORKEAKOULUJEN profiloitumista ja alakohtaisten yksikköjen paisuttamista pidetään tehokkaana toimintatapana. Myös Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkija Tuomo Suhonen arvelee keskittämisen olevan järkevää.

”Kaikella järjellä ajatellen isoihin yksiköihin on helpompi rekrytoida kyvykkäitä ihmisiä töihin, joten sijainnilla ja yksikön koolla on merkitystä”, Suhonen pohtii.

Suhonen uskoo, että koulutuksen laatu myös houkuttelee kyvykkäitä opiskelijoita ympäri maata. Myös hakijapalveluiden asiantuntija Ahon mukaan Vaasan yliopistoon hakeutuvat kauppatieteiden opiskelijat tulevat ensisijaisesti laadukkaan opetuksen perässä.

”Aaltoon tai Turun yliopistoon on vaikeampi päästä, ja meillä on matalammat pisterajat, mutta koulutus on laadukasta”, Aho sanoo.

Vaasan yliopiston kauppatieteellinen tiedekunta on saanut useita kansallisia tunnustuksia hyvästä opetuksesta ja tutkimuksesta. Se on Suomen suurimpia kauppatieteiden yksiköitä, minkä Aho uskoo kiinnostavan opiskelijoita.

Kauppatieteelliseen koulutukseen myös panostetaan Vaasassa. Esimerkiksi Vaasan yliopiston kielten tutkimus ja opetus siirtyy Jyväskylän yliopistoon, ja myönnytyksenä tästä opetus- ja kulttuuriministeriö on luvannut lisärahoitusta Vaasan yliopiston kauppa-, hallinto- ja viestintätieteisiin sekä tekniikkaan.

Sosiologi Käyhkö ei usko vain suurten yksiköiden tehokkuuteen.

”Vastustan ajatusta, että kaikki iso olisi automaattisesti parempaa oppiaine- ja tutkimustasolla: pienessäkin yksikössä voidaan tehdä hyvää tutkimusta. Mutta suuruuden ekonomiaan kuuluu se, että kaikki pitää olla suurta ja tehokasta. Sosiologina vastustan sitä, että talouskysymykset menevät aina sosiaalisten kysymysten ja tasa-arvon ohi.”

 

OPISKELIJAN näkökulmasta olisi todennäköisesti parasta, että kaikkialla olisi monitieteellisiä yliopistoja, joissa voisi opiskella useita eri tieteenaloja. Käyhkön mielestä kaikilla pitäisi olla aikaa löytää uusia oppiaineita ja -aloja. Hän kannattaa myös alueellisesti laajaa yliopistoverkkoa.

Toisaalta ikäluokkien pienentyessä opiskelijoita ei enää riitä kaikkialle, ja esimerkiksi Vaasan yliopistossa on vain kapea sivuainevalikoima. Käytännössä useat monialaiset yliopistot ovat Suomessa mahdottomuus ihan jo opiskelijoiden puutteenkin takia. Pienempiin yksiköihin ei tälläkään hetkellä riitä hakijoita täyttämään kaikkia aloituspaikkoja, ja isompiin kaupunkeihin hakijoita on usein moninkertaisesti liikaa.

Jos monialaisuutta halutaan lisätä, on suunta todennäköisesti kohti keskittämistä. Se voisi vaikuttaa esimerkiksi koulutukseen hakeutumiseen. Käyhkön mukaan osa nuorista on epätasa-arvoisessa asemassa asuinpaikkakuntansa perusteella, jos korkeakouluverkosto kaventuu ja yliopistot keskittyvät alakohtaisiin vahvuuksiinsa.

”Eri paikoista ja erilaisista taustoista tuleville nuorille tärkeää on mahdollisimman laaja yliopistoverkosto, jota ei kavenneta.”

Paikoin opintoalat voivat olla nykymallisissa yliopistoissa erittäin pieniä. Jos tiettyä aihealuetta tutkii ja opettaa yliopistossa vain muutama yliopistonlehtori ja kurssitarjonta on kapeaa, ei myöskään opiskelijoita voi pitää yhtälön voittajina. Kapea kurssitarjonta vaikeuttaa opinnoissa etenemistä ja pienissä yksiköissä myös opetuksen laatu voi heitellä enemmän.

Käyhkön mukaan yliopistojen profiloituminen ja koulutusalojen supistaminen kuitenkin pakottavat nuoren miettimään tarkasti omaa opintopolkuaan jo ennen opintojen aloittamista. Vääriä valintoja sallitaan hänen mielestään yhä heikommin.

”Yliopisto-opiskelun kuuluu olla sivistävää. Mutta nyt opiskelijoilla ei ole aikaa miettiä, mitä haluavat”, Käyhkö sanoo.

Artikkeli on osa korkeakouluverkon uudistamista käsittelevää Linja-raporttia (1/16)

 

Kuva: Mariano Mantel / CC BY-NC 2.0

Uutisanalyysi
Sote-uudistus muuttaa opiskeluterveydenhuoltoa
Kommentti
Pääkirjoitus: Tiukkaa muutosvastarintaa
Kommentti
Kommentti: Pääsykoejärjestelmä asettaa hakijat eriarvoiseen asemaan