Linja-raportti (1/17)

Palkkajoustoista apua nuorten työllistymiseen


Näkökulma: PALKKAJOUSTOT

Suomessa on eletty jo lähes 10 vuotta matalasuhdanteen aikaa. Yrityksillä ei ole ollut varaa tai uskallusta palkata. Yrittäjien mielestä työllistäminen Suomessa on kallista ja byrokraattista.

Ratkaisuksi on esitetty työmarkkinajoustoja. Löytyisikö niistä keinoja nuorisotyöttömyyteen torjuntaan?

Heikko taloustilanne koskettaa erityisesti nuoria, sillä nuorten työllisyystilanne ylipäänsä on kovin suhdanneherkkää. Palkansaajien tutkimuslaitos tutki 2000-luvun alussa nuorten lamanaikaista työllistymistä ja havaitsi, että laskusuhdanteen alkaessa yritykset vähentävät ensimmäiseksi rekrytointeja ja jättävät määräaikaiset työsuhteet uusimatta.

”Nämä toimenpiteet koskettavat suhteellisesti eniten nuoria. Jos myös vakituisen henkilökunnan supistaminen katsotaan tarpeelliseksi, se aloitetaan irtisanomalla kaikkein nuorimpia työntekijöitä, joille yrityskohtaista osaamista on kertynyt vähiten”, tutkimuksessa todetaan.

Nuorisotyöttömyydessä ei ole kyse siitä, etteivätkö nuoret suostuisi tekemään töitä. Esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen keväällä 2016 Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan työttömät nuoret haluavat tehdä töitä, eikä heillä ole kohtuuttomia odotuksia työelämää kohtaan. Puolet haastatelluista nuorista olisi päinvastoin valmiita ottamaan vastaan lähes mitä tahansa työtä. He tyytyvät myös varsin vaatimattomaan palkkaan, nettona keskimäärin 1 363 euroon.

”Nuorilla on realistinen käsitys työelämästä ja uskoa siihen, että heillä on annettavaa yhteiskunnalle. Hallitus kannustaa työttömiä yrittäjyyteen, mutta tukiverkkojen ulkopuolella olevista ei tähän aina ole. Ratkaisevassa roolissa on se, miten nuorille saataisiin avattua ensimmäisiä työpaikkoja. Pitkittynyt työttömyys on myrkkyä sekä nuorten mielille että kansantaloudelle”, sanoo RAY:n Paikka Auki -avustusohjelman Nuorten johtoryhmän vetäjä Jari-Pekka Hietsilta tiedotteessa.

Osmo Soininvaaran ja Juhana Vartiaisen mukaan kysymys ei ole myöskään siitä, etteikö työpaikkoja olisi olemassa. He kirjoittivat valtioneuvoston kanslialle vuonna 2013 raportin siitä, miten Suomessa voitaisiin edistää matalapalkkaisten ja vähän koulutettujen työllisyyttä ja nostaa näiden ryhmien työllisyysastetta. Soininvaara on entisen vihreiden puheenjohtaja ja ministeri, Vartiainen taas työskenteli raportin kirjoittamisen aikaan Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtajana.

Raportin mukaan työpaikkojen puuttuminen on tieteellisesti kestämätön myytti.

”Se voi pitää paikkansa vain rajattujen toimialojen ja ammattiryhmien suhteen. Työpaikkojen määrää ei ole missään säädetty millekään maksimitasolle. Markkinataloudessa on syviä taantumia lukuun ottamatta aina työtä tarjolla, ja kysymys on siitä, mihin hintaan sitä halutaan tehdä ja millaista työtä suostutaan tekemään. Suomessakin on kyselyiden perusteella jatkuvasti toimialoja, joissa on mahdollista työllistyä”, Vartiainen ja Soininvaara toteavat.

He muistuttavat, että mitä enemmän työmarkkinoilla on työnhakijoita, sitä korkeampi työllisyys saavutetaan. Vastaavasti, mitä enemmän työmarkkinoilla on työnantajia ottamassa palvelukseen, sitä korkeampi työllisyys saavutetaan. Kyse on niin sanotun työn tarjonnan lisäämisestä, jonka on melko kiistatta katsottu lisäävän työllisyyttä. Vartiainen on puhunut asiasta paljon myös noustuaan kokoomuksen kansanedustajaksi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.

Julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta olennaisin on juuri työllisyysaste, joka kertoo, kuinka suuri osa työikäisistä on tuottavassa työssä.

Työpaikkoja on siis olemassa ja nuoret suostuisivat tekemään sitä suhteellisen matalallakin palkalla. Siitä huolimatta työllisyysluvut sakkaavat. Mistä siis ratkaisu?

 

RATKAISUKSI työttömyysongelmaan on esitty erilaisia työmarkkinajoustoja ja paikallista sopimista. Esimerkiksi Suomen Yrittäjät on arvioinut Pk-yritysbarometriin pohjautuvien tietojen perusteella, että työpaikkasopimisen olennaisella laajentamisella saavutettaisiin 60 000 – 65 000 uutta työpaikkaa.

Kriitikot taas ovat pitäneet kovaa meteliä siitä, että nämä toimenpiteet tarkoittavat lähes väistämättä heikennyksiä työntekijöiden asemaan, kuten palkanalennuksia ja pidempää työaikaa.

Työmarkkinajoustot ovat kuitenkin paljon tätä monipuolisempi kattaus. Työajan ja -palkan lisäksi siihen liittyvät ainakin irtisanomista koskevat käytännöt, vuokratyön käyttäminen, palkanmuodostusjärjestelmä, määräaikaisten työsopimusten tekeminen, koeajan keston pidentäminen, työntekijän takaisinottovelvollisuus, paikallisen sopimisen lisääminen ja ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan kesto. Muun muassa näitä elementtejä hallitus ja työmarkkinajärjestöt pyörittelevät pohtiessaan työllisyyttä parantavia toimenpiteitä.

Erityisesti työntekijän palkkaamiseen ja palkkatasoon liittyviin kysymyksiin on Suomessa tartuttu. Taustalla on todennäköisesti se, että vaikka suomalaiset työmarkkinat muutoin ovat tutkimusten valossa kohtuullisen joustavat, on palkanmuodostusjärjestelmämme keskittynyt. Tällä tarkoitetaan sitä, että alakohtaisissa työehtosopimuksissa määritellään vähimmäispalkat kullekin alalle erikseen. Työehtosopimuksista neuvottelevat työmarkkinajärjestöt. Esimerkiksi Maailman talousfoorumin selvityksen mukaan palkanmuodostus on Suomessa maailman jäykintä.

“Suomalaisten yritysten on erittäin vaikea menestyä maailmalla, kun meillä on maailman jäykin palkanmuodostus, keskitetyin työmarkkinajärjestelmä sekä ainutlaatuisen yleissitovuuden vuoksi olematon kilpailu työmarkkinoilla”, Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen sanoi syksyllä järjestön työllisyysohjelman julkaisun yhteydessä.

Nuorten työllistymistä estää monesti se, ettei yrittäjällä yksinkertaisesti ole varaa ylipäänsä palkata työntekijää. Kun yrittäjä työllistää työntekijän, joutuu hän palkan lisäksi maksamaan myös erilaisia sosiaalikustannuksia.

Osa asiantuntijoista pitää ongelmana sitä, että työehtosopimusten määrittelemä vähimmäispalkka voi estää työllistymisen. Tilanne tulee eteen, jos henkilö olisi periaatteessa työllistettävissä molempia osapuolia tyydyttävällä palkalla, mutta tarjottu palkka on alle työehtosopimuksen minimitason. Tällöin työsuhde jää solmimatta.

Vartiainen ja Soininvaara ehdottavat raportissaan, että esimerkiksi nuorten, ikääntyneiden ja maahanmuuttajien tapauksessa voisi olla perusteltua sallia työehtosopimuksen määrittelemiä alhaisemmat palkat.

”Sekä nuoruus, korkea ikä että hiljan syntynyt maahanmuuttajastatus ovat tiloja, jotka ovat työmarkkinoiden näkökulmasta ohimeneviä ja joita on lähes mahdotonta väärentää. Siksi työehtosopimusten alhaisimmat palkat alittava palkka vaikkapa nuorille tai maahanmuuttajille ei uhkaa merkittävästi muiden palkkatasoa, mutta voi silti tasoittaa ikäryhmien välisiä työllisyysasteiden eroja”, he toteavat.

Nuorison alempaa palkkaa on myös kokeiltu. 1990-luvun alun laman aikana Suomessa yritettiin alempien palkkojen maksamista alle 25-vuotiaille. Tällä ei kuitenkaan nähty olleen merkittävää vaikutusta nuorten työllisyyteen. Raportin mukaan kyse oli kuitenkin massatyöttömyyden ajasta, josta ei voida vetää varmoja johtopäätöksiä normaalisti toimiviin työmarkkinoihin. Kun palkkojen alennusta ei kompensoitu mitenkään, sillä saattoi myös olla kielteisiä vaikutuksia työn tarjontaan.

Käytännössä työn tarjontaan kohdistuneilla vaikutuksilla tarkoitetaan sitä, että kun palkat tippuvat liian alhaisiksi, nuoret jättäytyvät kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle eli lopettavat työn hakemisen.

Vartiainen ja Soininvaara esittivätkin taannoisessa raportissaan, että työehtosopimuksiin kirjattaisiin mahdollisuus maksaa alle 25-vuotiaille alempia palkkoja kuin työehtosopimukset määräävät. Tämä taas kompensoitaisiin ikäperusteisella, pieniä palkkoja suosivalla alennetulla verotuksella. Pienimmistä palkoista ei tällöin menisi välttämättä veroa lainkaan.

Rakennusalalla kokeillaan seuraavan kahden vuoden ajan matalapalkkaista työkokeilua, jonka tavoitteena on auttaa ilman opiskelupaikkaa tai työpaikkaa olevia työkokeiluun alalle. Yksinkertaistettuna rakennusalan kokeilussa on kyse siitä, että työntekijälle jolla ei ole tutkintoa tai aiempaa kokemusta alalta voidaan maksaa kuuden euron minimipalkkaa puolen vuoden ajan.

Kokeilu on hieman samankaltainen kuin raportissa ehdotettu, mutta sen piiriin pääseminen edellyttää tutkinnon ja alan kokemuksen puuttumista, ei nuorta ikää.

Kokeilu toteutetaan alan sisällä työehtosopimuksella ilman viranomaisten mukanaoloa, joten siitä puuttuu Soininvaaran ja Vartiaisen ehdottama verokompensaatio. Soininvaara arvosteli verokompensaation puuttumista blogissaan kokeilun tultua julkisuuteen. Hän pelkää, että hakijoita matalapalkkatöihin ei löydy. Rakennusliitto ei jaa Soininvaaran huolta, vaan usko hakijoita löytyvän, vaikka kokeilusta maksettava palkka on vain 1000 euroa kuussa.

 

VARTIAINEN ja Soininvaara muistuttavat raportissaan myös oppisopimuksesta, jonka painoarvoa pyritään tällä hetkellä kasvattamaan. Raportin mukaan nykyinen järjestelmä ei ole toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Monessa tapauksessa on kohtuutonta, että työnantaja joutuu työehtosopimusten mukaan maksamaan yleensä peräti 70–80 prosenttia alalla noudatettavasta normaalista palkasta opiskelijalle, jolla ei ole mahdollisesti vielä päivääkään alan koulutusta.

”Yritykset eivät luota siihen, että investointi nuoren opettamiseen on yritykselle kannattava sijoitus, sillä mikään ei takaa työsuhteen kestävyyttä, kun opetettavasta on kehittynyt osaaja. Moni myös pelkää, että peruskoulusta ehkä huonoin paperein valmistunut nuori on työntekijänä soveltumaton, eikä hänestä määräaikaisen työsopimuksen vuoksi pääse eroon”, he selventävät.

Vartiaisen ja Soininvaaran mielestä yrityksellä pitäisi olla mahdollisuus maksaa oppisopimuskauden alussa matalampaa palkkaa.

”Yritys voi haluta lähteä liikkeelle alhaisemmalla palkalla, joka voi nousta osaamisen karttuessa. Oppisopimuksen osalta työsuhde olisi ainakin suhteen alussa voitava katkaista jommankumman osapuolen ilmoituksella. Muu koulutus toimii valtion ja kuntien budjettivaroin. Yhteiskunnan tulisi tukea vastaavasti myös oppisopimuskoulutusta erikseen arvioitavalla tavalla”, he esittävät.

Artikkeli on osa nuorten työmarkkina-asemaa ja nuorisotyöttömyyttä käsittelevää Linja-raporttia (1/17)

Kuva: Jorma Poutanen / Museoviraston kuvakokoelmat (CC)

Linja-raportti (1/17)
Kuuden euron kokeilu
Linja-raportti (1/17)
Perusasteen varassa
Linja-raportti (1/17)
Yrittäjät karsisivat työehtosopimusten yleissitovuutta