Uutisanalyysi

Pääsykokeiden karsiminen sai laajaa tukea, mutta ammattikoululaisten asema halutaan turvata


Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä esitti viime perjantaina yliopistojen pääsykokeiden karsimista ja ylioppilastutkinnon merkityksen korostamista. Se käynnisti hetkeksi hiljentyneen pääsykoekeskustelun uudelleen.

Mediassa eniten huomiota herätti työryhmän ehdotus siitä, että korkeakoulut valitsisivat valtaosan opiskelijoista toisen asteen todistusten perusteella. Toissijaisina valintatapoina korkeakoulujen tulisi työryhmän mukaan tarjota riittävästi muita osaamisen näyttömahdollisuuksia, esimerkiksi niin sanottuihin avoimiin kursseihin perustuen.

“Opiskelijavalintojen uudistamisesta on Suomessa puhuttu toistakymmentä vuotta. Meillä on muihin maihin verrattuna raskas ja monimutkainen järjestelmä. Nykymalli kuormittaa kohtuuttomasti, lisää tarpeettomia välivuosia ja ohjaa nuoria käymään kalliita valmennuskursseja, joihin kaikilla ei ole varaa. Uudistamisen tarvetta on”, opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) sanoi raportin luovuttamisen yhteydessä.

Työryhmän mukaan ylioppilastutkinto on jo nykyisellään hyvä perusta korkeakoulujen valinnoille ja tutkinnon arvostelun uudistus parantaa arvosanojen vertailukelpoisuutta entisestään. Tutkinto on työryhmän arvion mukaan myös järjestetty alueellisesti kattavasti, arvostelujärjestelmä on yhdenmukainen ja tutkinto tarjoaa korkeakouluille luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa tutkinnon suorittaneiden osaamisesta.

Grahn-Laasosen sanoo nykymallin kuormittavan hakijoita kohtuuttomasti, lisäävän tarpeettomia välivuosia ja ohjaavan nuoria käymään kalliita valmennuskursseja, joihin kaikilla ei ole varaa.

“Jatkossakin opiskelijavalinnoissa tulee olla väylä ja näytön paikka myös niille, joille motivaatio ja kipinä opiskeluun syttyy myöhemmin kuin lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa”, Grahn-Laasonen sanoo.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on jo aiemmin sopinut yliopistojen kanssa, että yliopistot luopuvat pitkää valmentautumista vaativista opiskelijavalinnoista vuoteen 2018 mennessä. Viimekätinen päätösvalta valintamenettelyistä on kuitenkin yliopistoilla itsellään.

 

JULKISESSA keskustelussa työryhmän esitykset saivat voittopuolisesti myönteisen vastaanoton.

Hämeen Sanomat kirjoitti aiheesta pääkirjoituksessaan tiistaina. Lehden mielestä nykyinen järjestelmä kaipaa modernisointia, sillä se ei palvele parhaalla tavalla opiskelijoiden, korkeakoulujen tai yhteiskunnan tarpeita.

“Ylioppilastutkintoa kannattaa kehittää, jos yksi kattava osaamisnäyttö mahdollistaa tasapuolisesti hakeutumisen useampaan korkeakouluun ja koulutukseen. Tutkinnon ja pääsykokeiden ylikuormituksesta on päästävä eroon”, Hämeen Sanomat kirjoittaa.

Samaa korostaa myös aihetta STT:lle viime perjantaina kommentoinut työryhmän puheenjohtaja, opetusneuvos Johanna Moisio. Moision mukaan nykyinen pääsykoejärjestelmä kurittaa sekä yhteiskuntaa ja korkeakouluja. Yhteiskunnalle lasku tulee välivuosien lisääntymisestä ja korkeakouluille pääsykokeiden järjestämisestä.

“Korkeakouluille tulee moninaisia kustannuksia pääsykokeiden järjestämisestä, arvioinnista, kehittämisestä ja myös valitusprosesseista”, Moisio sanoo STT:lle.

 

VIHREÄÄ VALOA uudistukselle näyttää myös Suomen lukiolaisten liitto. Aihetta perjantaina kommentoineen liiton puheenjohtajan Elli Luukkaisen mielestä ylioppilaskokeessa epäonnistuminen ei saa kuitenkaan sulkea ovia korkeakouluun. Siksi ylioppilaskirjoitusten uusimiseen liittyviä rajoituksia tulisi hänen mielestään purkaa.

Luukkaisen mukaan Lukiolaisten liitto olisi valmis esimerkiksi luopumaan kokonaan rajoituksesta, jonka mukaan hyväksyttyä arvosanaa voi yrittää korottaa vain kerran. 

”Lukiokoulutuksen lakisääteinen tehtävä on valmistaa opiskelijat jatko-opintoihin. Koulutuksen aikana hankitaan siis juuri niitä tietoja ja taitoja, joita korkeakouluopinnoissa tarvitaan. On aivan mieletöntä jättää hyödyntämättä ylioppilastutkinnosta jo nykyisellään saatava vertailukelpoinen tieto hakijoiden osaamisesta, ja sen sijaan käyttää miljoonia euroja korkeakoulujen ja hakijoiden kannalta raskaisiin pääsykoejärjestelyihin”, Luukkainen sanoo tiedotteessa.

Lännen Median haastattelemat Kajaanin ammattikorkeakoulun rehtori Turo Kilpeläinen ja Turun yliopiston opettajakoulutuslaitoksen johtaja Arja Virta puolestaan arvioivat, että idea on kannatettava. Kilpeläisen ja Virran mukaan on olemassa aloja, joille voi hakeutua yksin todistusten perusteella, mutta osalla aloista opiskelijan soveltuvuus ja motivaatio täytyy valintavaiheessa testata erikseen.

Samaa pohti myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen ja Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajaehdokas Tarik Ansanullah tiistaina Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.

“On selvää, että esimerkiksi matematiikan ja kemian valinnat voidaan tehdä huomattavasti perustellummin ylioppilaskirjoitusten perusteella kuin vaikkapa oikeustieteen tai opettajankoulutuksen valinnat”, Ansanullah kirjoittaa.

Esitys on hänen mielestään kuitenkin ongelmallinen esimerkiksi sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta. Ylioppilaskirjoitusten sijaan Ansanullah suosisi valintakursseja, joita työryhmä esitti vaihtoehtoiseksi valintamenetelmäksi.

“Pojat kehittyvät tutkitusti tyttöjä hitaammin ja ovat useimmiten vielä murrosiässä lukion alkaessa. Jo nyt erityisesti nuoret syrjäytymisvaarassa olevat miehet ovat iso huolenaihe. Tämä esitys johtaisi siihen, että miesten lukumäärä vähenisi korkeakouluissa entistä nopeammin.”

 

PERINTEISESTI pääsykoekeskustelussa on esitetty väitteitä myös tehokkaammasta soveltuvuuden mittaamisesta: ajatus on, että pääsykokeet seulovat soveltuvimmat alalle paremmin varsinkin silloin, jos aihealueen osaamista ei testata ylioppilaskirjoituksissa.

Ajatuspaja Linjan keväällä haastattelemat asiantuntijat eivät juuri tue väitettä.

Turun yliopiston taloustieteen professorin Matti Virénin mukaan pääsykoe on huono mittari valikoimaan opiskelijoita yliopistoon. Ajatuksensa hän pohjaa Turun yliopiston taloustieteen laitoksen selvitykseen, jonka mukaan pääsykokeissa menestyminen korreloi huonosti opintomenestyksen kanssa. Erilaisissa pääsykokeissa menestytään Virénin mukaan myös hyvin eri tavalla, vaikka pohjatiedot olisivat samat. Pääsykokeissa kärkijoukkoon sijoittuneista hakijoita ei tulosten mukaan siis tulekaan parhaita maistereita, eivätkä he valmistu tavallista nopeammin.

Väitteitä pääsykoejärjestelmän heikosta kyvystä valikoida opiskelijoita tukee myös Suomen Akatemian viime vuonna julkaisema tutkimus. Vaikka tutkimuksessa selvitettiin erityisesti välivuosien vaikutuksia, on tuloksista johdettavissa huomioita myös pääsykoejärjestelmän tarkasteluun. Tutkimuksessa havaittiin, että välivuoden viettäneiden opintomenestys ei eroa suoraan lukiosta korkeakouluopintoihin jatkaneista. He, jotka pääsykoejärjestelmä valikoi korkeakouluihin ensimmäisenä hakuvuonna, pärjäsivät opinnoissaan yhtä hyvin kuin he, jotka saivat opiskelupaikan vasta toisella kerralla.

“Se [yliopistoon valikointi] on aika kyseenalaista nuoren kannalta. Piste-ero voi olla ihan mitätön ja sen vaikutukset ovat kuitenkin todella suuria”, tutkimushanketta johtanut professori Katariina Salmela-Aro sanoi keväällä.

 

YLIOPPILASTUTKINNON lisäksi raportissa käsitellään myös ammatillisen tutkinnon suorittaneiden opiskelijoiden valintaa. Ammatillisen koulutuksen todistusarvosanoja ei hyödynnetä korkeakoulujen valinnoissa tällä hetkellä juuri lainkaan.
Ammattikorkeakouluissa aloittavista merkittävä osa (35 %) on kuitenkin suorittanut ammatillisen perustutkinnon, kouluasteen, opistoasteen tai ammatillisen korkea-asteen tutkinnon. Yliopistoissa jopa 95 prosenttia paikan vastaanottaneista on ylioppilastutkinnon suorittaneita.

Työryhmän mukaan yliopistojen itse järjestämät pääsykokeet vain harvoin tarjoavat ilman ylioppilastutkintoa hakeville tosiasiallisia mahdollisuuksia yliopisto-opintoihin etenemiseen.

Pääsykokeiden pohtiminen jatkuu, sillä Grahn-Laasonen aikoo jatkotyönä asettaa erillisen työryhmän pohtimaan yliopistojen ja erityisesti ammattikorkeakoulujen opiskelijavalintoja ammatillisen koulutuksen suorittaneiden kannalta.

Mitä työryhmä esitti ja miksi?

* Erilaisia vaihtoehtoja, joiden avulla ylioppilastutkinnon arvosanat erottelisivat hakijoita riittävästi. Nyt haasteena on, että joidenkin kilpailtujen hakukohteiden osalta ylioppilastutkinnolla on mahdotonta tehdä eroja hakijoiden välillä. Tämä on tilanne esimerkikis lääke- ja oikeustieteellisiin koulutusohjelmiin haettaessa.

* Erottelukykyä voitaisiin työryhmän yhden esityksen mukaan parantaa tarkentamalla ylioppilastutkinnon arvostelua. Se tarkoittaisi, että valinnoissa otetaan käyttöön koekerran pisterajoista ja hakijan pisteistä laskettu ”desimaali”.

* Työryhmän toisessa ehdotuksessa kullekin kokelaalle laskettaisiin prosenttiluku sen pohjalta, miten hän vertautuu muihin kirjoituksiin osallistuneisiin.

* “Tämä on aikaisemmin tyrmätty, mutta nyt erityisesti kun ensi vuonna ylioppilastutkinnon arvosteluperusteet uudistuvat, näemme että arvosanojen vertailukelpoisuus on sillä tolalla, että tätä vertailua voidaan tehdä”, sanoi työryhmän puheenjohtaja, opetusneuvos Johanna Moisio STT:lle.

* Työryhmän ehdotukset on tarkoitettu lähinnä keskustelunavauksiksi. Lopullisia pisteytysmalleja esitetään valmisteltavaksi korkeakoulujen ja Ylioppilastutkintolautakunnan yhteistyönä. Näitä malleja käytettäisiin pohjana uudistettavassa opiskelijavalinnassa.

* Pääsykokeiden, haastatteluiden ja ennakkotehtävien rooli jäisi sellaisiin valintatilanteisiin, joissa valintaa ei voida perustaa pelkkään teoriaosaamiseen, tai ylioppilastutkinto ei muuten tarjoa riittävää pohjaa valinnoille. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi aloja, joilla nytkin järjestetään soveltuvuuskokeita, kuten opettajankoulutusta tai taide- ja kulttuurialoja.

* Uudistuksen aikatauluksi työryhmä esitti sitä, että vuoteen 2020 mennessä valtaosa opiskelijoista valittaisiin yliopistoihin uuden opiskelijavalinnan mukaisesti.

* Vuoden 2015 uusista ylioppilaista 32 prosenttia jatkoi tutkintotavoitteista opiskelua heti ylioppilaaksitulon jälkeen. Yliopistokoulutuksessa aloitti 16 prosenttia, ammattikorkeakoulukoulutuksessa 11 prosenttia ja ammatillisessa koulutuksessa 5 prosenttia tuoreista ylioppilaista.

* Ylioppilaaksitulovuonna jatko-opintojen ulkopuolelle jääneiden osuus on kasvanut kymmenessä vuodessa 58 prosentista 68 prosenttiin.

* Vuoden 2016 valinnoissa yliopistoihin valittiin suoravalinnalla eli vain todistuspisteiden perusteella 15 prosenttia, mutta ammattikorkeakouluihin ei juuri lainkaan.

* Suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden keskimääräinen aloittamisikä on 24 vuotta (keskiarvo, 2014). Mediaani-ikä on yliopistojen osalta 20,9 vuotta mediaani ammattikorkeakoulujen osalta 22,7 (2015)

Lähteet: Opetus- ja kulttuuriministeriö, STT, Helsingin Sanomat

Kuva: Turun yliopisto / CC BY 2.0

Uutisanalyysi
Ääripäät vetävät ranskalaisia nuoria – alle 25-vuotiaat Marine Le Penin innokkaimpia äänestäjiä
Linja-raportti (1/16)
Perhetausta ohjaa opiskelupaikan valinnassa
Uutisanalyysi
Kiljusen eläkealoitteelle täystyrmäys eduskunnan lähetekeskustelussa