Kommentti

Pääkirjoitus: Tiukkaa muutosvastarintaa


PÄÄKIRJOITUS

Korkeakouluverkon uudistaminen ei tule soljumaan läpi kevyesti. Yliopistoyksiköiden sulkemisen vaatima poliittinen pääoma on niin valtavaa, että sen uhraaminen vaatii poikkeuksellista rohkeutta.

“Kokonaisuudistus voisi kuitenkin johtaa hallituksen kannalta hankalaan lopputulokseen. Kansainvälisissä vertailuissa parhaat yliopistot, kuten Helsingin yliopisto, vahvistuisivat ja pienten yliopistojen sisäinen kirjo kapenisi. Sellaisen päätöksen tekeminen olisi tuskallista seuraavia vaaleja ajatellen, mutta vuosien mittaan lopputulos olisi koko Suomen edun mukainen”, kirjoitti Helsingin Sanomat vuoden alussa pääkirjoituksessaan.

Lehti on todennäköisesti oikeassa.

Tieteen ja tutkimuksen tilasta on Suomessa erilaisia näkemyksiä: osa asiantuntijoista väläyttelee punalamppua kriisin merkiksi, mutta iso osa pitää suomalaisen tutkimuksen tasoa hyvänä. OECD-maiden vertailussa Suomen korkeakoulutukseen suuntaamat julkiset resurssit ovat edelleen hyvällä tasolla, vaikka kovia leikkauksia on tehty.

 

HARVA SILTI pitää nykytilannetta optimaalisena. Resursseja valuu hukkaan, kun liian monessa paikassa yritetään tehdä liian paljon. Tutkimusta pitäisi keskittää ja panoksia kerätä vahvemmin yhteen. Sen myötä osa aloista katoaa yhdestä yliopistosta ja vahvistuu toisaalla.

Vahvempi yliopistojen profiloituminen tuskin näkyisi elinkeinoelämän ja yliopistojen yhteistyön loppumisena maakunnissakaan. Osaa kehitys- ja tutkimusyhteistyöstä olisi ehkä jo nyt helpompi tehdä ammattikorkeakoulujen puitteissa.

Koulutuksen näkökulmasta tilanne ei ole yhtä yksiselitteinen kuin tutkimuksen kohdalla, mutta vahvoja argumentteja ei ole julkisuudessa esitetty ainakaan profiloitumista vastaan.

Paitsi silloin, kun se osuu omalle kohdalle.

Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen sulkeminen oli istuvalle hallituksella oma koitoksensa, ja sähköpostilaatikot ovat taatusti täyttyneet palautteesta.

Lähes samanlaisen vastaanoton ovat saaneet muidenkin korkeakoulujen päätökset, joilla toimintaa on siirretty paikkakunnalta toiselle. Vaasan alueella vahvan vastareaktion on herätti paikallisen yliopiston päätös siirtää kielten koulutusta Jyväskylään, jossa alan yksiköt ovat Suomen kärkeä ja mahdollisuudet huomattavasti Vaasaa monipuolisempia. Oulussa yksi lakkautuspäätös vedettiin jopa takaisin, kun vastus yltyi liian kovaksi.

 

YKSILÖTASOLLA Vaasan, Oulun ja Savonlinnan tapaukset ovat isoja asioita: työ- tai opiskelupaikan siirtymisiä, irtisanomisia ja epävarmuutta omasta ja perheen tulevaisuudesta. Ne herättävät oikeutetusti huolta ja vaativat osallisten yliopistojen johdolta taitavaa johtamista. Voi melko turvallisesti sanoa, että kaikissa tapauksissa sitä ei ole nähty, ja osa vastustuksesta on kummunnut puhtaasti sitä.

Koko korkeakoulukentän isossa kuvassa päätökset ovat kuitenkin marginaalisia ja niiden läpivienti vie kohtuuttomasti energiaa suhteessa ratkaistavan ongelman kokoon.  

Turun yliopiston koulutussosiologian professori Osmo Kivisen mielestä korkeakoulukenttää pitäisi tarkastella kokonaisuutena ja alakohtaisesti. Alan sisällä katsottaisiin resurssit ja tehtäisiin analyysit, sekä sen pohjalta ratkaisut.

Käytännössä se todennäköisesti tarkoittaisi yksiköiden sulkemisia. Siis työ- tai opiskelupaikkojen siirtymisiä, irtisanomisia ja henkilöstön epävarmuutta omasta ja perheensä tulevaisuudesta.

Jos taas sulkemisia ei tehdä, resursseja valuu jatkossakin hukkaan ja uhkana on, että isosti korkeakoulutukseen satsaavat kilpailijamaat pyyhkivät ohi vasemmalta ja oikealta.

 

PÄÄTTÄJÄN näkökulmasta ongelma on pirullinen. Toisaalta asiantuntijat ovat melko yksimielisiä suunnasta, johon korkeakouluja pitäisi viedä. Toisaalta nyt tehtävien lakkautuspäätösten hyödyt näkyvät vasta vuosien, jopa vuosikymmenien, päästä ja silloinkin todennäköisesti vain pienelle asiantuntijajoukolle.  

Niistä hyödyistä ei siis kiitä kukaan.

Sen sijaan myrsky korkeakouluyksiköiden lakkauttamisista nousee välittömästi ja todellisena hurrikaanina. Vai mikä olisi mielestäsi reaktio, jos joku yrittäisi viedä Joensuusta Itä-Suomen yliopiston yksiköt, Raumalta opettajankoulutuslaitoksen, Porista ja Seinäjoelta yliopistokeskuksen tai Rovaniemeltä koko yliopiston?

Jokaisen maakuntayksikön säilyttämiselle löytyy tarpeeksi perusteita, että lakkautuspäätökset näkyvät satunnaiselle seuraajalle aina vähintäänkin kyseenalaisina. Tämänkään julkaisun aluekehitys-artikkelin perusteella kukaan tuskin lakkauttaisi Porin yliopistokeskusta. Nyt näkökulmia on viereisillä sivuilla muitakin, mutta se tuskin olisi tilanne Karjalaisessa, Länsi-Suomessa, Satakunnan Kansassa tai Ilkassa, jos oman kaupungin yliopistoyksikkö olisi lakkautusuhan alla.

Korkeakoulupolitiikka ei ole vain tieteen ja analyysin, vaan vahvojen tunteiden ja kotiseutuylpeyden pelikenttä. Yliopistoyksiköitä lakkautettaessa kielteinen palaute ei myöskään tule vain aivottomana vihapuheena sähköpostiin, vaan paikallisten professorien, tutkijoiden, poliitikkojen ja medioiden tiukkana vastarintana ja hyökkäyksinä. Kovana palautevyörynä ja paineena, jota vain harva ihminen jaksaa.

 

Juho Mäki-Lohiluoma
Vastaava päätoimittaja

Artikkeli on osa korkeakouluverkon uudistamista käsittelevää Linja-raporttia (1/16)

Kommentti
Kommentti: Näin Halla-ahon valinta vaikuttaa – kolme skenaariota
Linja-raportti (1/16)
Perhetausta ohjaa opiskelupaikan valinnassa
Kommentti
Kommentti: Nuoret hävisivät jälleen, koska osa ei saa äänestää