Linja-raportti (1/17)

Pääkirjoitus: Taikatemppuja ei tarvita, sillä lääkkeet on kuultu ennenkin


PÄÄKIRJOITUS

Nuorten asema on erityiskysymys, mutta osa työmarkkinoiden laajempaa kuvaa.

Haasteet nuorten työmarkkinoilla ovat moninaisia ja paljon syvempiä, kuin julkisuudessa ymmärretään. Nuorista kannetaan huolta kyllä vaalipuheiden tasolla, mutta halu tinkiä muiden ryhmien eduista on vähäistä, vaikka toimenpiteillä pystyttäisiinkin parantamaan nuorten asemaa työmarkkinoilla.

Heikosta talouskehityksestä kärsivät ensimmäisenä juuri nuoret työnhakijat, kun yritykset vähentävät rekrytointeja ja jättävät määräaikaiset työsuhteet solmimatta. Nuorten työttömyysprosentti on korkea ja yhä useampi jää ilman ensimmäisiä työelämäkokemuksia. Työn murros ja digitalisaatio näkyvät sellaisten työpaikkojen vähenemisenä, joissa on ennen voinut ottaa ensimmäisiä askeleita työuralla. Erityisen heikossa asemassa ovat ne, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa. Työmarkkinoilla ei yksinkertaisesti synny tehtäviä, joita voisi tehdä ilman osaamista.

Myös koulutettujen nuorten urakehitys on hidasta ja yhä useampi jumittuu aiempien sukupolvien varjoon. Puheet diginatiiveista ovat sokaisseet: taito luoda lisäarvoa digitaalisessa ympäristössä ei ole itsestäänselvyys, vaikka olisi tuijottanut ruutua koko elämänsä. Myös digitaaliset taidot ovat asioita, joissa nuorilla on hyvin eritasoisia valmiuksia. Osalla valmiudet voivat olla niin huonot, että työllistyminen on hankalaa.

Listaa voisi jatkaa pitkään.

 

KESKEINEN JAKOLINJA nuorisotyöttömyyden torjunnassa liittyy työehtosopimuksiin. Kun keskustelun toisella laidalla yleissitovuudesta haluttaisiin luopua, paikallista sopimista lisätä ja pienten yritysten kykyä työllistää sitä kautta kasvattaa, pelkää toinen puoli toimenpiteiden johtavan polkupalkkoihin ja työelämän laadun romahtamiseen.

Todellisuutta kuitenkin on, että nuoret ovat valmiita työskentelemään lopulta melko pienellä palkalla ja heidän sulkemisensa työmarkkinoiden ulkopuolelle on inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti kestämätöntä.

Viimeaikaisessa nuorisotyöttömyyttä koskevassa keskustelussa mielenkiintoista on ollut rakennusalan matalapalkkakokeilun saama huomio. Kokeilua on kehuttu laajasti erityisesti poliittisen kentän oikealta laidalta. Kehujien on kuitenkin hyvä muistaa, että kokeilun selkärankana on työehtosopimusten yleissitovuus ja Rakennusliiton kyky valvoa kokeilun käytäntöjä. Riskinä on myös, että kokeilu ei sovi yhteen sosiaaliturvajärjestelmän kanssa eikä hakijoita ei heikkopalkkaiseen kokeiluun löydy.

Onnistuessaan kokeilu voi sen sijaan toimia esimerkkinä tavasta, jolla ilman tutkintoa olevien työnhakijoiden kohtaamia vaikeuksia on pystytty työmarkkinaosapuolten taholta ratkomaan yleissitovien työehtosopimusten puitteissa. Laajemmassa mittakaavassa vastaavilla työkokeiluilla voikin olla positiivisia vaikutuksia erityisesti kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien nuorten työllistymiseen.

Oma roolinsa tilanteen ratkaisemisessa on varmasti myös ajoittain parjatuilla työllisyysseteleillä ja muulla julkisella palkkatuella, kunhan niitä tarvitsevat nuoret löytävät palveluiden pariin paremmin. Loputtomiin ei julkisesta kassasta kuitenkaan nuorten työllistymistä voida maksaa, vaikka lyhytkin setelin kautta syntynyt työjakso usein maksaa itsensä takaisin erinäisten hyötyjen kautta. Liikaa ei voi korostaa myöskään tavoitetta siitä, että yksikään nuori ei jäisi ilman toisen asteen tutkintoa. Ilman osaamista on hukassa tulevaisuuden työmarkkinoilla.

 

NUORTEN työmarkkina-asemaa tarkasteltaessa on kuitenkin hyvä erottaa toisistaan ilman toisen asteen tutkintoa olevien tilanne sekä laajempi kuva nuorista työmarkkinoilla. Kun ilman toisen asteen tutkintoa on nykypäivänä erittäin vaikea työllistyä, ei tilanne ole helppo edes korkeakoulutetuilla. Nuorten aikuisten on entistä vaikeampaa kavuta ylemmän toimihenkilön asemaan ja entistä useampi työntekijäammatissa työskentelevä tai epäitsenäistä toimistotyötä tekevä on nuori aikuinen.

Lääkkeet tutkinnon suorittaneiden auttamiseen eivät ole samat kuin ilman koulutusta olevien nuorten kohdalla. Ainakin yksi elementti on kuitenkin yhteinen: Kun talouskasvu ja uudet työpaikat syntyvät yhä useammin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, on keskeistä pyrkiä lisäämään kasvun ja palkkaamisen houkuttelevuutta erityisesti näiden yritysten näkökulmasta. Käytännössä se voisi tarkoittaa esimerkiksi irtisanomisen helpottamista, jos palkattu työntekijä ei ole soveltuva työhönsä. Toimenpide osaltaan madaltaisi kynnystä palkata myös nuorempia ja kokemattomia työnhakijoita.

Toisin kuin moni muu toimenpide työmarkkinoilla, irtisanomiskynnyksen sääntely on poliitikkojen ja lainsäätäjän käsissä. Muutos olisi vaikuttava, sillä lähes 70 prosenttia pk-yrityksistä sanoo, että irtisanomiskynnyksen alentaminen helpottaisi työllistämistä.

Tärkeää olisi myös valmistaa tulevaisuuden työmarkkinoilla seikkailevia sukupolvia niiden haasteisiin. Kun työn yrittäjämäisyys lisääntyy, pitää yrittäjämäiseen ajattelutapaan ja oman yksilöllisen työuran luomiseen saada välineitä jo peruskoulusta lähtien. Vastuuta omasta tekemisestä ei voi ottaa ensimmäistä kertaa vasta työelämän porteilla, vaan myös koulutusjärjestelmän tavoitteita ja keinoja pitää pystyä tarkistamaan. Siihen on kiitettävästi myös ryhdytty.

Samanlaista – ehkä vielä kovempaa – kriittistä tarkastelua tulisi suunnata myös työttömyysturvajärjestelmän suuntaan. Tarpeellinen toimenpide voisi olla esimerkiksi työttömille opiskelun ajalta maksettavien sosiaalietuuksien kehittäminen.

Yksilön oman vastuun lisääntyminen on tulevaisuuden työmarkkinoiden luonnonlaki, jonka asettamiin haasteisiin pitää pystyä valmistautumaan. Monille nuorille työn tekemisen tapojen monipuolistuminen on myös iso mahdollisuus.

 

YKSI elementti nuorisotyöttömyyden ratkaisussa on myös perinteinen yrittäjyys. Sosiaalisia ongelmia ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien nuorten asemaa sillä tuskin ratkaistaan, mutta erityisesti akateemiseen työttömyyteen ja nuorten edellisiä sukupolvia hitaampaan urakehitykseen yrittäjyydestä voi löytyä ratkaisuja.

Suomen Yrittäjien tilastojen mukaan Suomessa on noin 78 000 yli 55-vuotiasta yrittäjää. 39 prosenttia näistä aikoo myydä yrityksensä ulkopuolisille ja 23 prosentissa toiveena on sukupolvenvaihdos.

Jos sukupolvenvaihdokset onnistuvat, näissä vakiintuneissa pk-yrityksissä voi olla siemen uudelle kasvulle. Jos taas yritykset eivät löydä nuoremmasta sukupolvesta uusia omistajia, katoaa firmojen mukana myös tukku työpaikkoja. Toimet yrityskauppojen helpottamiseksi ovat tarpeen ja toimivan yrityksen ostamista pitäisi tarjota vahvemmin uravaihtoehtona erityisesti koulutetuille nuorille. Ostohinnat kun harvoin liikkuvat pilvissä, eikä yrityksen kasvattaminen nollasta ole halpaa sekään.

 

RUMAA OLISI tuomita kaikki yllä listatut toimenpiteet näpertelyksi. Todellisuudessa nuorten työllistyminen on kuitenkin lähtemättömästi yhteydessä koko suomalaisten työmarkkinoiden toimivuuteen. Jos järjestelmässä on riittävästi joustoa ja työnantajilla otolliset edellytykset palkata uusia työntekijöitä, helpottaa nuorisotyöttömyys muun työttömyyden mukana. Samalla on hyvä muistaa, että nuorisotyöttömyyden tuottavat ongelmat ovat kalliita ja moninaisia, joten nuorten työmarkkina-aseman parantamiseksi tarvitaan myös erityistoimenpiteitä.

Ilman tarpeellisia työmarkkinauudistuksia niiden teho jää kuitenkin laihaksi.

JuhoML_uusi_neliö
Juho Mäki-Lohiluoma – @JuhoML

Kirjoittaja on Ajatuspaja Linjan toiminnanjohtaja ja vastaava päätoimittaja.

Artikkeli on osa nuorten työmarkkina-asemaa ja nuorisotyöttömyyttä käsittelevää Linja-raporttia (1/17)

Vieraskynä
Vieraskynä: Voittajia yhdistää tahto menestyä
Vieraskynä
Vieraskynä: Työ muuttui jo – tulisiko politiikka perässä?
Linja-raportti (1/17)
Kuuden euron kokeilu