Linja-raportti (1/17)

Nuorten työ muuttuu


Näkökulma: DIGITALISAATIO

1900-lukua voidaan pitää työsuhteiden pituuden osalta poikkeuksena, kun perspektiiviä laajennetaan kauemmas historiaan. Nyt ollaan palaamassa aikaan, jolloin työsuhteet ovat lyhyempiä ja ihmisen oma vastuu suurempi.

Tutkija Mervi Hasun mukaan työmarkkinoiden murrosta usein yliarvioidaan lyhyellä tähtäimellä, mutta aliarvioidaan pitkällä.

Hasun mukaan niin sanottujen normaalityösuhteiden ulkopuolella työskentelee jo yli 800 000 suomalaista. Se on kolmannes työssäkäyvästä väestöstä.

“Määräaikaisissa työsuhteissa on yli ja osa-aikaisissa vajaa 300 000 ihmistä. Lisäksi meillä on noin 160 000 itsensätyöllistäjää, joista suurin osa on yksinyrittäjiä, ja se määrä on edelleen kasvussa” hän luettelee.

Hasu toimii Työterveyslaitoksella vanhempana tutkijana sekä Lappeenrannan yliopiston ja  Aalto-yliopiston dosenttina. Hänen mukaansa suomalainen työelämän on muuttunut, eikä muutosvauhti ole ainakaan hidastumassa. Se näkyy erityisesti nuorten työllistymisessä, josta Hasu on huolissaan.  

“On aika pelottavaa, että nuorten kiinnittyminen työelämään on vaikeutunut ja vaikeutumassa. Siinä on myös polarisaatiota, joka on lähdössä voimistumaan.”

Hasu itse kertoo olevansa lähtöisin duunariperheestä pieneltä paikkakunnalta. Kun koulu sujui ja ovet yliopistoon aukesivat, oli oman alan asiantuntijatöitä tarjolla heti ensimmäisistä kesätöistä lähtien. Hän kertoo muistavansa, kuinka “oikeastaan käytiin vain ilmoittautumassa, että tulisimme kesätöihin”. Tarve osaavalla ja korkeasti koulutetulle työvoimalle oli vielä 1970- ja 80-luvuilla kova.

Viime vuosina muutos on ollut nopeaa. Akateeminen työttömyys on noussut ja eikä ammatillinen tutkinto suinkaan aina riitä työllistymiseen. Lähes joka neljäs ammatillisen tutkinnon suorittaneista on työttömänä vuosi tutkinnon suorittamisen jälkeen.

“Tämä on oikeasti nyt muuttunut. Yli 5000 korkeakoulututkinnon suorittanutta nuorta on työttömänä. Jos tällainen määrä nuoria kyvykkäitä ihmisiä on työttömänä, niin se on ihan järkyttävää tuhlausta”, Hasu sanoo.

 

SYITÄ NUORTEN muuttuneeseen työmarkkina-asemaan on monia. Osaltaan taustalla on Hasun mukaan digitalisaatio ja robotisaatio, joiden myötä osaamista vaaditaan monilla työpaikoilla yhä enemmän ja laaja-alaisemmin. Yksi tekijä on myös heikko taloustilanne.

Hasun mielestä uhkana on, että työmarkkinoilla tapahtuu jakautuminen kahden eri kerroksen väkeen: niihin, joilla vakaa on työsuhde ja työehtosopimuksen tarjoamaa suojaa, sekä niihin, jotka etsivät toimeentulonsa useista epätyypillistä työsuhteista.

“Jos ajattelee, että meillä on 800 000 ihmistä epätyypillisissä työsuhteissa, niin kuka pitää heidän puoltaan? Toki meillä on erilaisia freelancereiden ammattijärjestöjä, mutta ne ovat kuin piipertävän ääni korvessa verrattuna näihin vahvoihin teollisuusliittoihin”, Hasu lataa.

“Ihmiset ovat hirveän eriarvoisessa asemassa sen suhteen, että pystyvätkö he tähän perinteiseen palkkatyöuraan. Jos he eivät pysty, niin he ovat melkein kuin viidakon lakien armoilla.”

Hasun mukaan ammattiyhdistysliikkeen rooli on historiallisesti ollut valtava, kun työelämän epätasa-arvoa on tasattu ja työoloja raivattu oikeudenmukaisemmiksi. Nykyroolista hän kuitenkin antaa kritiikkiä. Hasun mukaan työmarkkinajärjestelmä elää historiallisessa juuressa, josta ei ole juuri uudistuttu.

“Toki voidaan kysyä, että mikä on näiden työmarkkinakeskusjärjestöjen ja meidän työmarkkinajärjestelmän arvo nykymaailmassa, mutta en kyllä myöskään keksi mikä on se järjestelmän vaihtoehto. En haluaisi myöskään sellaiseen malliin ajautua, jossa työntekijät eivät ole millään tavalla järjestäytyneitä.”

“Ennen elettiin suljetussa taloudessa ja devalvoitiin valuuttaa välillä kun oli tarve. Oli helpompaa maksaa duunareille hyvin, kun kilpailu ei ollut globaalia”, hän vertaa.

Toisaalta 1900-lukua voidaan pitää työelämän ja työsuhteiden pituuden osalta poikkeuksena, kun perspektiiviä laajennetaan kauemmas historiaan. Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan epätyypillisiä työsuhteita analysoineen talous- ja sosiaalihistorian dosentti Aarne Mattilan mukaan epävakaiden ansioiden varassa elävien yhteiskunnallinen asema on heikko, koska työ- ja sosiaalioikeus ­rakennettiin vakinaisten työ­suhteiden olettaman varaan aikana, jolloin tällaisten työsuhteiden osuus oli poikkeuksellisen suuri. Mattila on tutkinut muun muassa suomalaisten työriitojen sopimisen historiaa.

“Varsinkin aika ­sodan päättymisestä 1990-luvun lamaan oli teollisuustyöntekijäin ja valkokauluskeskiluokan kulta-aikaa. Historiallisesti on kuvaavampi raamatullinen työvoimamarkkina, jossa miesjoukko odottelee torin laidalla tarjouksia päivätyöstä”, Mattila arvioi.

 

MILTÄ NUORTEN työelämä sitten näyttää? Ja mihin se on matkalla?

Yksi nuorten työelämää leimaava piirre on se, että iso osa nuorista muuttaa kaupunkeihin työpaikkojen perässä. Toinen merkittävä piirre on vuokratyö.

“Lähes puolet vuokratyöntekijöistä on alle 25-vuotiaita. Ne ovat nuorten ja opiskelijoiden työmarkkinat, ja tosi tärkeät sellaiset”, Hasu sanoo,

Hasun mukaan on hyvinkin mahdollista, että vuokratyöstä tulee erityisesti nuorille pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Toisaalta merkitystään ovat viime vuosina kasvattaneet myös erilaiset digivälitteiset työn tekemisen ja teettämisen alustat, eli niin sanottu alustatalous. Alustoista suurinta huomiota ovat Suomessa keränneet yhdysvaltalainen kyydinjakopalvelu Uber sekä kotimainen ruuankuljetukseen keskittyvä Wolt. Palveluiden kautta työskentelevät keskittyvät lähinnä suurimpiin kaupunkeihin. Uberin ja Woltin lisäksi kansainvälisesti merkittäviä työtehtävien välittämisen alustoja ovat esimerkiksi upWork, TaskRabbit ja Amazon Mechanical Turk. Valtavalle Mechanical Turkille työskentelee ihmisiä 200 maasta, ja alustan kautta maksettava keskiansio on vain hieman yli euron tunnissa.

Kyytipalvelua tai ruuankuljetusta tarjoavat ovat Suomessa juridisesti yrittäjiä, joten he vastaavat omasta työttömyysturvastaan, eivätkä ole esimerkiksi työehtosopimusten piirissä. Työsopimusta ei alustojen kautta yleensä synny, ainoastaan toimeksianto asiakkaalta yrittäjälle.

Hasu ei kuitenkaan halua liioitella alustatalouden merkitystä. Tilastoja ja tutkimusta aiheesta on vain vähän, eikä Suomessa esimerkiksi tiedetä, kuinka moni ottaa vastaan toimeksiantoja alustojen kautta.

“Alustatalous on niin hirveän alussa Suomessa, että siitä on tosi vaikea sanoa mitään konkreettista.”

Ulkomailla tehtyjen selvitysten mukaan alustatalouden merkitys ei kuitenkaan enää olisi aivan marginaalinen. Kansainvälisten Crowd Working Survey -selvitysten mukaan Isossa-Britanniassa, Alankomaissa ja Ruotsissa alustataloudeksi luokiteltavaa työtä on tehnyt noin 11-12 prosenttia aikuisväestöstä. Hasun mukaan selvitysten luotettavuus ei ole aivan selvä, mutta joitain johtopäätöksiä niistä voi tehdä.

“Ne kertovat, että alustatalous ei ole ihan marginaalinen ilmiö, mutta säännöllisesti alustojen kautta tekee töitä melko harva. Todella harvassa ovat ne, jotka pystyvät koko ansiotulonsa hankkimaan tätä kautta, vaan työ on usein väliaikaista ja sivustoimista. Siinä roolissa se voi toimia erittäin hyvin.”

Ruotsin tilastojen pohjalta alustojen kautta tehtävän työn voi laskea vuokratyön tapaan “nuorten työksi”. Alustojen kautta työtä hankkivissa 18-24-vuotiaat ovat huomattavan yliedustettuja, samoin 25-34-vuotiaat.

Hasun mukaan tilastoista ja tutkimuksista voi vetää myös selvän kehityssuunnan:

“Johtopäätöksenä voi sanoa, että työn tekemisestä on tullut yrittäjämäisempää toimintaa yhä useammalle suomalaiselle. Tai vähintäänkin siitä on tulossa.”

 

TYÖN MUUTOS yrittäjämäisemmäksi asettaa suomalaiselle yhteiskunnalle uusia haasteita, jotka ulottuvat työmarkkinoilta aina peruskouluun asti. Yrittäjämäiseen työelämään pitäisi yksilötasolla pystyä valmistautumaan  ja valmistamaan.

Hasun mukaan yrittäjyyteen valmistaminen ei ole esimerkiksi kouluissa vielä riittävän voimissaan, vaikka nuorten yrittäjyysasenteissa on viime vuosina tapahtunut nopeaa kehitystä. Jos ajattelutapaan ei nuorena kasva, voi sen omaksuminen olla myöhemmin vaikeaa.

“Meidät, jotka olemme käyneet koulumme 70- ja 80-luvulla, on ihan opetettu palkkatyöläisyyteen. Jos ei ole yrittäjäperheestä, niin se yrittäjyyden malli ei ole ollut mitenkään läsnä”, Hasu pohtii.

Hän on huolissaan myös työmarkkinoiden ja yhteiskunnan eriytymisestä.

“Näyttää siltä, että osa nuorista lähtee lentoon jo lukioikäisenä ja saa hyvät eväät perheestä: taloudellisen, psykologisen ja sosiaalisen tuen. Sitten osa jotenkin vähän jää ajelehtimaan. Tätä polarisaatiota on nyt tapahtumassa”, Hasu sanoo.

“Tämä on ehkä enemmän omaa vapaata tulkintaani hiljaisten signaalien pohjalta, mutta kyllä väittäisin, että tässä digitalisaatiossa on nuorissakin voittajia ja häviäjiä. Ne nuoret, joista tulee digitaalisten alustojen luojia, joihin muut sitten tulevat tekemään vaihdantaa, ovat tässä voittajia. He ottavat tavallaan työvälineet haltuunsa, eivätkä tyydy kuluttajan rooliin.”

Hieman samaa pohtii myös Jyväskylän yliopistosta alkuvuodesta tohtoriksi väitellyt Outi Kallionpää. Kallionpää tutki väitöskirjassaan nuorten verkkokirjoittamisen taitoja. Väitöstiedotteessaan hän arvioi, että tulevaisuuden syrjäytyjiä voivat olla ne nuoret, jotka eivät kykene aktiiviseen osallistumiseen verkossa, vaan putoavat passiivisiksi, viihteellisten verkkosisältöjen kuluttajiksi. Hän tyrmää niin sanotun ”diginatiivimyytin”.

“­Verkossa kirjoittavat nuoret ovat taidoiltaan hyvin eri tasoisia, jolloin kouluopetuksella on myös tärkeä rooli toimia tasa-arvoisten viestintävalmiuksien tarjoajana koko ikäluokalle”, Kallionpää sanoo.

Myös Hasun mukaan riskinä on, että nuoret jättäytyvät “passiivisiksi digin kuluttajiksi”. Tällöin he hukkaavat etulyöntiasemansa varttuneimpiin ikäluokkiin verrattuna.

“Pitää tietää, miten digitaalisessa ympäristössä tehdään bisnestä ja luodaan osallisuutta. Osa voi syrjäytyä siitä, vaikka olisi kuinka aktiivinen digisisältöjen kuluttaja.”

Uuden työelämän haasteisiin on Hasun mukaan vaikea kehitellä ratkaisuita vain yleisten tilastojen pohjalta, sillä työurat ja tarinat ovat yhä yksilöllisempiä.

“Pitäisi kiinnittää enemmän huomioita siihen, minkälaisia ratkaisuja ihmiset tekevät tässä työmarkkinatilanteessa. Miten ihmiset ratkaisevat asioita työmarkkinoilla, jos he eivät saa alleen sitä pitkää työuraa? Minkälaisia yksilöllisiä polkuja he luovat? Meillä katsotaan hirveän paljon vain yleisiä tilastoja, jotka eivät kuitenkaan pitkään aikaan kerro mitään olennaista tulevaisuudesta. Meidän pitäisi enemmän seurata, miten ihmiset omalla käyttäytymisellään luovat uutta työmarkkinoilla”, Hasu sanoo.

“Myös yksilöllisen vastuun ottamista oman urapolkunsa luomisesta ja omasta oppimisestaan saisi tukea enemmän.”

Artikkeli on osa nuorten työmarkkina-asemaa ja nuorisotyöttömyyttä käsittelevää Linja-raporttia (1/17)

Linja-raportti (1/17)
Perusasteen varassa
Linja-raportti (1/17)
Kuuden euron kokeilu
Linja-raportti (1/17)
Yrittäjät karsisivat työehtosopimusten yleissitovuutta