Reportaasi

Nuoret aliedustettuina parlamenteissa ‒ Ruotsissa nähtiin viime kuntavaaleissa nuorten läpimurto


Noin joka viides ihminen maailmassa on 18‒29-vuotias nuori. Maailman kaikista kansanedustajista heitä on harvempi kuin joka viideskymmenes. Suomi pärjää kansainvälisesti hyvin: viime vaaleissa valittiin 14 alle 30-vuotiasta kansanedustajaa. Maailmalla joka kolmannessa parlamentissa ei ole yhtään nuorta jäsentä. Miksi nuoret ovat näin aliedustettuja parlamenteissa? Mitä asialle voisi tehdä, ja onko kyse edes ongelmasta?

Parlamenttienvälinen liitto (IPU) julkaisi vuonna 2016 selvityksen, jossa pohditaan, mitkä syyt vaikuttavat nuorten kansanedustajien määrään. Yksi tulos on, että vaalitavalla on väliä.

Nuorten määrä on vähäisin maissa, joissa on käytössä enemmistövaalitapa eli yhden hengen vaalipiirit. Kustakin vaalipiiristä valitaan vain yksi kansanedustaja, ja valituksi tulee ehdokas, joka saa eniten ääniä tai enemmistön äänistä. Yleensä puolueet asettavat mahdollisimman ”turvallisia”, keskivertoon vetoavia henkilöitä, eli useimmiten keski-ikäisiä miehiä.

Maissa, joissa on käytössä suhteeellinen vaalitapa, kustakin vaalipiiristä valitaan monta edustajaa. Esimerkiksi Suomessa vaalipiirien edustajamäärä vaihtelee Lapin seitsemästä Uudenmaan 35:een. Puolueet voivat tällöin asettaa jokaiseen vaalipiiriin monipuolisen ehdokasjoukon.

IPU:n selvityksen mukaan alle 30-vuotiaiden kansanedustajien osuus on suurin Ecuadorissa, Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. Kussakin on käytössä suhteellinen vaalitapa.

Italian ja Ranskan vertailu on paljastava. Ranskassa on yhden hengen vaalipiirit. Alle 30-vuotiaiden kansanedustajien osuus on 0,2 prosenttia (listan 87. sija) ja alle 40-vuotiaidenkin vain 7,6 prosenttia (105. sija). Italiassa vaalit ovat suhteelliset. Alle 30-vuotiaiden osuus on 6,6 prosenttia (6. sija) ja alle 40-vuotiaiden 32,8 prosenttia (10. sija). Vertailu koskee vain parlamenttien alahuoneita. Näin rajujakin vaihteluita on siis kulttuuriltaan samankaltaisissa maissa.

Kärjen tuntumaan alle 30-vuotiaiden määrässä pääsee myös joitakin yhden hengen vaalipiirejä käyttäviä maita, kuten Kanada (4,7 prosenttia, 19. sija).

 

NUORET OVAT aliedustettuna sekä kansallisissa parlamenteissa että kunnanvaltuustoissa. Suomessa ja Ruotsissa nuorten kunnanvaltuutettujen osuus on suunnilleen sama. Ruotsissa alle 30-vuotiaiden osuus on 30 vuodessa kaksinkertaistunut neljästä kahdeksaan prosenttiin. Suomessa nuoria valtuutettuja on tällä vuosituhannella valittu joka kerta noin kuusi prosenttia.

Eläkeikäisten eli 65 vuotta täyttäneiden osuus valtuutetuista on viime aikoina kasvanut kummassakin maassa. Ruotsissa heidän osuutensa on nyt 22 prosenttia, Suomessa vain 12. Ruotsin valtuustoissa on siis monipuolisempi ikäjakauma, mutta nuorten osalta ero on pieni.

Ruotsissa sekä edelliset parlamentti- että kuntavaalit olivat eräänlaiset nuorten läpimurtovaalit. Suomen edelliset eduskuntavaalit seurasivat Ruotsin esimerkkiä, joten tältä pohjalta voisi ennustaa, että nuoret menestyvät myös nyt käytävissä kuntavaaleissa. Erityisesti Suomen vaalijärjestelmässä pitää kuitenkin paikkansa, että lopputulos on täysin äänestäjien käsissä.

 

NUORTEN ALHAINEN äänestysaktiivisuus on yleinen ongelma maailmalla. Nuoret eivät toki välttämättä äänestä nuoria ehdokkaita. Nuorten äänen painoarvo onkin oma kysymyksensä. Haluttomuus osallistua puoluepoliittiseen toimintaan ja äänestää kuitenkin vaikeuttaa epäilemättä myös nuorten kansanedustajiksi pääsyä.

Joissakin maissa on asetettu nuorisokiintiöitä. Nuorille voidaan taata lailla tietty määrä kansanedustajia tai määrätä puolueet asettamaan tietyn osuuden nuoria ehdokkaita. Erityisesti edustajapaikkakiintiöt ovat tehokkaita, mutta vain harvoissa maissa on niitä käytössä. Kiintiöitä ehkä pidetään hankalina demokratian kannalta, koska ne rajoittavat äänestäjien valtaa ja valinnanmahdollisuutta.

 

VAALIKELPOISUUTTA koskevat ikärajat vaikuttavat myös nuorten mahdollisuuksiin. Useimmissa maissa ehdokkaaksi ei pääse heti kun saa äänioikeuden. Äänioikeusikäraja on melkein kaikkialla 18 vuotta, mutta vaalikelpoisuuden saa monissa maissa vasta 20‒25-vuotiaana.

Hieman yllättäen vaalikelpoisuusikäraja ei tilastollisesti vaikuta lainkaan alle 30-vuotiaiden kansanedustajien määrään. Tämä voi johtua siitä, että aivan nuorimpia ei valita koskaan parlamenttiin, vaikka he saisivatkin asettua ehdolle.

Esimerkiksi Suomessa ei ole koskaan valittu 18‒20-vuotiasta kansanedustajaa, vaikka se olisikin ollut mahdollista vuodesta 1976. Kaikkien aikojen nuorin suomalainen kansanedustaja on Erkki Liikanen (sd.), joka valittiin vuoden 1972 vaaleissa 21-vuotiaana.

Alhaisempi vaalikelpoisuusikäraja kuitenkin lisää 30‒44-vuotiaiden edustajien määrää. Ilmeisesti se edistää aloittelevien poliitikkojen urakehitystä siten, että he pääsevät paremmin edustajiksi noin kolmekymppisinä.

 

YLÄHUONEISSA on erityisen vähän nuoria jäseniä. Monissa maissa parlamenteissa on kaksi kamaria: alahuone ja ylähuone. Ylähuoneiden on yleensä tarkoituskin edustaa pitkää kokemusta, ja niissä on usein korkea ikäraja. Esimerkiksi Yhdysvaltain senaattiin päästäkseen on oltava vähintään 30-vuotias.

Ylähuoneita ei myöskään aina valita suoralla kansanvaalilla. Esimerkiksi Ranskan senaatin jäsenet valitsevat maan ”maakuntavaltuustot” ja Saksan liittoneuvostossa istuu osavaltioiden ministereitä. Ylähuoneet lisäävät vanhemman väestön valtaa: yli 80 prosentissa ylähuoneista ei ole lainkaan alle 30-vuotiaita.

 

NAISTEN ja nuorten määrällä on tilastollisesti merkittävä yhteys. Mitä enemmän naisia parlamentissa on, sitä enemmän myös nuoria siellä on. Nuorten kansanedustajien sukupuolijakauma on myös tasaisempi kuin vanhempien. Parlamenttien jäsenkunnan monipuolisuus kasaantuu.

Maailman parlamentteihin on tullut hiljattain lisää nuorehkoja jäseniä. Vuoteen 2014 verrattuna alle 30- ja alle 45-vuotiaiden kansanedustajien osuudet ovat kasvaneet. Alle 45-vuotiaita on nyt maailmanlaajuisesti 26 prosenttia, eli kaksi prosenttiyksikköä enemmän.

Nuorten kansanedustajien määrään liittyy myös yllätys: mitä nuorempi väestö maassa on, sitä vähemmän on nuoria kansanedustajia. Tulos liittyy varmaankin nuorten sosiaaliseen ja kulttuuriseen asemaan niissä kehittyvissä maissa, joissa väestö on erityisen nuorta.

Nuorten aliedustuksesta puhuttaessa on muistettava, että myös yli 65-vuotiaat ovat usein aliedustettuja. Maailman tyypillisin kansanedustaja onkin 45‒64-vuotias mies.

 

SUOMEN ja Ruotsin vaalijärjestelmät poikkeavat toisistaan. Ruotsissa on käytössä eräänlainen ”suljettu listavaali”. Siinä puolue asettaa ehdokkaansa tiettyyn järjestykseen, ja äänestäjä äänestää lähtökohtaisesti puoluetta, ei yksittäistä ehdokasta. Ehdokkaat menevät läpi puolueen asettamassa järjestyksessä. Äänestäjät ratkaisevat vain sen, kuinka monta paikkaa kukin puolue saa. Suomessa äänestetään ehdokasta, ja äänestäjät päättävät myös ehdokkaiden läpimenojärjestyksen.

Suomen henkilökeskeisten vaalien on joskus epäilty suosivan valovoimaisia yksilöitä, joilla on paljon rahaa vaalimainontaan. Ruotsin mallin ajatellaan mahdollistavan eri väestöryhmien tasapuolisemman edustuksen vaikkapa siten, että puolueet nostaisivat tarkoituksellisesti listojensa kärkeen nuoria tai vaikkapa maahanmuuttajataustaisia ehdokkaita.

Suljetun listavaalin käyttöönottoa on Suomessa viimeksi pohdittu maakuntauudistuksen yhteydessä, kun on mietitty tulevien maakuntavaltuustojen vaalitapaa.

 

NUORTEN kansanedustajien määrässä Suomen ja Ruotsin välillä ei ole kuitenkaan juuri eroa.

Molemmissa maissa nuorten edustajien osuus on noussut IPU:n aiempaan, vuoden 2014 selvitykseen nähden. Ruotsissa siis syyskuun 2014 vaalit ja Suomessa huhtikuun 2015 vaalit olivat nuorten edustajien läpimurtovaalit.

Ruotsissa nuorten osuus eduskuntavaaliehdokkaista on 1990-luvulta saakka pysynyt suunnilleen samana 11‒13 prosentissa. Nuorten osuus valituksi tulleista oli pitkään 4‒5 prosenttia, mutta hyppäsi viime vaaleissa kymmeneen.

Suomessa nuorten osuus ehdokkaista on vuoden 2003 eduskuntavaaleista alkaen ollut noin 13‒15 prosenttia eli hieman suurempi kuin Ruotsissa. Alle 30-vuotiaiden osuus valituksi tulleista on vaihdellut: kolme prosenttia vuonna 2003, yhden prosentin vuonna 2007, viisi prosenttia vuonna 2011 ja seitsemän prosenttia vuonna 2015. Nuorten kansanedustajien määrä on siis ollut kasvusuunnassa.

Ruotsissa nuorten ehdokkaiden yhtäkkinen menestys kertoo ehkä siitä, että puolueet ovat panneet heitä listojensa kärkeen aiempaa enemmän. Suomi on kuitenkin päässyt hyvään tulokseen avoimellakin listavaalilla, mikä osaltaan osoittaa, että myös vanhemmat ihmiset ovat täällä valmiita äänestämään nuoriakin ehdokkaita.

Taannoin uutisoitiinkin 103-vuotiaasta Aino Lehmuksesta, joka kertoi äänestäneensä 24-vuotiasta Ilmari Nurmista (sd.), joka on nykyisen eduskunnan nuorin kansanedustaja.

Suomen ja Ruotsin tilastokeskusten luvut poikkeavat hieman alaspäin IPU:n selvityksen luvuista. Osittain tämä voi johtua vaalien jälkeen tapahtuneista muutoksista eduskuntien kokoonpanoissa, mutta osittain myös tilastointitavasta. IPU:n listassa saattaa olla mukana hiljattain 30 vuotta täyttäneitä.

 

JOHTOPÄÄTÖKSENÄ IPU:n selvityksessä on, että maailman parlamenttien pitäisi kiireellisesti toimia nuorten edustuksen parantamiseksi. Tämä on tietysti arvokysymys: onko nuorten edustuksen lisääminen tärkeää?

Sen voi ajatella olevan tärkeää ainakin siksi, että kaikkien pitäisi voida olla osallisena poliittisessa järjestelmässä. Nuoret saattavat vieraantua yhteiskunnasta, jos poliittiset päätökset ovat täysin heitä vanhempien käsissä. Toisaalta voi ajatella, että kansanedustajuus on työ, johon tarvitaan monipuolista elämänkokemusta.

Euroopan parlamentin nuorin jäsen, 26-vuotiaana valittu ja konservatiiviseen ECR-ryhmään kuuluva tanskalainen Anders Vistisen arvioi The Parliament Magazine -lehden haastattelussa, ettei parlamentissa pidäkään olla kovin paljon nuoria, vaan ”on parempi, että siellä olevilla on kokemusta työelämästä”.

Vistisen pitää toisaalta myös tärkeänä, että nuorilla äänestäjillä on parlamentissa edustajia, joihin he voivat samaistua. Euroopan parlamentin jäsenistön keski-ikä on sen perustamisesta lähtien pysynyt 48‒50 vuodessa. Suomen eduskunnan keski-ikä on ollut viime vuosina 47‒48 vuotta.

Suomessa täysi-ikäisestä väestöstä noin 18 prosenttia on 18‒29-vuotiaita. Vuonna 2015 vaalien jälkeen heitä oli kansanedustajista seitsemän prosenttia, joista tietysti osa ehtii täyttää 30 vuotta vaalikauden aikana. Parantamisen varaa siis olisi, jos ikäryhmien tasapuolista edustusta pitää tärkeänä.

AhtoApajalahti
Ahto Apajalahti – @ahtoapajalahti

Ahto Apajalahti on väitöskirjaansa historian alalta valmisteleva filosofian maisteri, Effi ry:n hallituksen jäsen ja Piraattinuorten entinen puheenjohtaja.

Lue kirjoittajan muut artikkelit täältä.

Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta

Reportaasi
Startup ei ole ainoa vaihtoehto
Reportaasi
Viidellä eurolla pääsee nyt Helsingistä Turkuun. Tuhoaako se maaseudun bussilinjat?
Reportaasi
Somessa ihmisellä on vain yhdet kasvot