Näin Seuraavan sukupolven päättäjät -listaus tehtiin


Seuraavan sukupolven päättäjät -listauksen pohjana on tämän vuoden kuntavaalien tulos. Perusteena tälle on se, että poliitikon kyky menestyä vaaleissa on yksi tämän keskeisimmistä ominaisuuksista, jota ilman kohoaminen valtakunnan politiikan huipulle on vaikeaa. Nuoren ehdokkaan hyvä tulos kuntavaaleissa antaa siis suuntaa myös sille, miten ehdokas myöhemmissä vaaleissa menestyy. Hyvä vaalitulos mahdollistaa myös oman poliittisen profiilin vahvistamisen kuntapolitiikassa ja esimerkiksi näkyviin tehtäviin pyrkimisen omassa kunnassa sekä valtuustoryhmässä. Se osaltaan parantaa ehdokkaan mahdollisuuksia nousta eduskuntaan vuoden 2019 vaaleissa.

Vuoden 2017 kuntavaaleissa kunnanvaltuustoihin nousi yhteensä 240 18-25-vuotiasta kunnanvaltuutettua. Listauksen työstäminen aloitettiin kuntavaalien tulosten pohjalta. Korkeintaan 25-vuotiaat valtuutetut asetettiin kahteen eri järjestykseen absoluuttisen sekä suhteellisen (äänimäärä/kunnan väkiluku) äänimäärän mukaan. Näiden yhteinen painotus lopullisesta pisteytyksestä on 70 prosenttia ja absoluuttisen sekä suhteellisen taulukon keskinäinen painotus jakautuu suhteessa 80/20. Pisteet tästä osiosta jaettiin seuraavan laskukaavan pohjalta:

Absoluuttinen = 0,8*((240-sijaluku)/240)*0,7
Suhteellinen = 0,2*((240-sijaluku)/240)*0,7

Tämän jälkeen pisteet laskettiin yhteen ja valtuutetut asetettiin yhteispistemäärän mukaiseen järjestykseen.

Kuntavaalituloksen pisteytyksessä annettiin siis suhteellista ääniosuutta enemmän painoarvoa absoluuttiselle äänimäärälle. Tälle on perusteena erityisesti selvityksen tavoite löytää 25-vuotiaiden tai nuorempien poliitikkojen joukosta seuraavien eduskuntavaalien potentiaalisia läpimenijöitä. Jos kuntavaaleissa on rakentanut suuremmassa kaupungissa vahvan äänestäjäpohjan, on äänestäjäkunnan laajentaminen eduskuntavaaleihin helpompaa kuin maakunnallisen profiilin rakentaminen pienestä kunnasta käsin. Esimerkiksi Jyväskylässä vahvan tuloksen tehneen vihreiden Bella Forsgrenin läpimenoa voidaan pitää todennäköisempänä kuin pienessä keskisuomalaisessa kunnassa vastaavan suhteellisen ääniosuuden saaneen ehdokkaan. Selvityksessä suhteellinen äänimäärä huomioidaan kuitenkin siten, että erityisen hyvä menestys pienessä kunnassa mahdollistaa nousun listauksen kärkipaikoille. Tämä on perusteltua, sillä oman kuntansa ääniharavaksi nouseminen nuorella iällä voidaan tulkita myös merkiksi vahvasta asemasta kunnan sisällä sekä todennäköisesti myös tukijoista, jotka voivat siivittää hyvään menestykseen tulevissa eduskuntavaaleissa.

Kuntavaalituloksen pohjalta jatkotarkasteluun valittiin 60 korkeimman pistemäärän saanutta. 25 parhaan joukkoon nouseminen tätä kauempaa olisi vaatinut täyden pistemäärän muista osioista. Tällaisia henkilöitä ei jäljelle jääneen 180 valtuutetun joukosta löydy, joten rajaus on perusteltu. Lopputarkastelun rajaaminen 60 korkeimman pistemäärän saaneeseen voidaan tulkita myös kuntavaalituloksen painoarvoa kasvattavana. Perusteena tässä on se, että ilman hyvää henkilökohtaista vaalimenestystä nousu valtakunnan politiikan kärkipaikoille on suomalaisessa vaalijärjestelmässä erittäin hankalaa, vaikka muu osaaminen ja asema sitä ennustaisivat.

60:lle lopputarkasteluun selvinneelle jaettiin loput 30 prosenttia pisteistä nuorisopolitiikassa toimimisen sekä politiikan parissa työskentelyn perusteella. 20 prosenttia kokonaispisteistä jaettiin nuorisopolitiikassa toimisesta. Nuorisojärjestön puheenjohtajuudesta annettiin 3 pistettä, varapuheenjohtajuudesta 2 pistettä ja liittohallituksen jäsenyydestä 1 piste. Vihreiden nuorten järjestörakenne poikkeaa muista nuorisojärjestöistä, sillä varapuheenjohtajien sijaan järjestöllä on kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa. Tämä huomioitiin vertailussa siten, että molemmille puheenjohtajille olisi annettu 2,5 pistettä. Tarkasteluun mukaan mahtui ikänsä puolesta vain toinen Vihreiden nuorten puheenjohtaja, jolle annettiin kyseinen pistemäärä. Tässä osiossa maksimipistemäärä oli siis 3. Pisteitä jaettiin seuraavalla laskukaavalla:

Pistemäärä/3*0,2

Perusteena pisteytykseen on nuorisojärjestön puheenjohtajuudesta kertyvän näkyvyyden ja kokemuksen tuoma hyöty. Varapuheenjohtajien ja liittohallituksen jäsenten kohdalla pätevät samat perustelut, mutta pistemäärää on vähennetty mainitun hyödyn vähenemisen suhteessa.

Erityisesti nuorisojärjestön puheenjohtajuus ennustaa varsin hyvin tulevaa menestystä politiikassa. Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa kansanedustajiksi valittiin silloisista nuorisojärjestöjen puheenjohtajista kokoomusnuorten Susanna Koski, demarinuorten Joona Räsänen ja vasemmistonuorten Li Andersson. Samankaltaisia nousuja on nähty myös aiemmin ja iso osa suomalaisista ministereistä on kerännyt kokemusta nuorisopolitiikan kärkipaikoilta. Huomionarvoista on myös se, että 25-vuotiaita tai nuorempia poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajia on tällä hetkellä vain kolme. Perinteisesti nuorisojärjestöjen puheenjohtajien ikähaarukka on ollut lähempänä 30 vuotta, joten nousua kärkipaikalle alle 25-vuotiaana voi pitää verraten vakuuttavana näyttönä.
Poliittisia opiskelijajärjestöjä ei huomioitu vertailussa eri puolueyhteisöjen erilaisten rakenteiden ja opiskelijajärjestöjen keskimäärin suhteellisen pienen koon, näkyvyyden ja yhteiskunnallisen merkityksen johdosta.

Viimeinen 10 prosenttia kokonaispisteistä jaettiin politiikan parissa työskentelystä. Pisteitä annettiin vertailussa vain työstä eduskunnassa tai ministerin avustajana. Rajauksen perusteena on eduskunnan ja ministerien avustajakuntien rooli valtakunnan politiikan keskiössä ja työstä kertyvä poliittinen osaaminen. Lisäksi työskentely politiikan parissa lisää nuoren ehdokkaan uskottavuutta vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ja voi laajentaa tämän kannatuspotentiaalia. Tästä osiosta jaettiin pisteitä 1 tai 0. Laskukaava:

Pistemäärä/1*0,1

Rajaus eduskunnassa ja ministerin avustajina työskenteleviin tehtiin tiedonkeruun luotettavuuden johdosta. Eduskunta ja ministeriöt ylläpitävät asiasta ajantasaisia julkisia tietoja. Tarkastelun ulottaminen esimerkiksi puolueorganisaatioissa työskenteleviin olisi hankalaa organisaatioiden erilaisen rakenteen ja tietojen hankalan saatavuuden näkökulmasta. Vertailussa otettiin huomioon työskentely eduskunnassa tai ministerin avustajana kesäkuun alussa.

Lopuksi pisteet kerrottiin sadalla, mikä parantaa selvityksen tulosten luettavuutta.