Henkilö

Maria Teikari kertoo, miten hänestä tuli esihenkilö


Työelämäverkosto Ompeluseuran perustaja Maria Teikari sanoo, että jokainen voi olla hyvä johtaja. Siihen tarvitaan tahtoa ja samastuttavia esikuvia.

”Olen suvussani toinen akateemisesti koulutettu”, Maria Teikari paljastaa.

Vaikka akateemisuus ei ollut Teikarille itsestäänselvyys, tiedonjano syttyi jo lapsena. Hän varttui Porissa isänsä kasvattamana, ja isä innosti tytärtään opiskelemaan ja ottamaan asioista selvää.

Nyt Teikari työskentelee Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen, YKAn palvelujohtajana. Työssä yhdistyvät kaksi Teikarin intohimoa: johtaminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Nämä syyt vaikuttivat myös siihen, että Teikari valmistui hallintotieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta.

Toisaalta hän korostaa, ettei ole aktiivisesti rakentanut itselleen tietynlaista uraa, vaan kiinnostavat mahdollisuudet ovat osuneet kohdalle.

”Ensimmäinen ’luottamustoimeni’ oli yläasteella, kun olin tukioppilaana. Lukiossa olin oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja ja silloin bongasin myös Suomen lukiolaisten liiton. Yhtäkkiä olinkin aluepiirin varapuheenjohtaja ja sitten puheenjohtaja.”

Yliopistossa ainejärjestötoiminta vei Teikarin mukanaan. Töitä hän teki opiskeluaikanaan muun muassa Keskolla, Tampereen kaupungilla ja Poliisihallituksessa. Ensimmäisen kerran nuori maisteri sai alaisia johdettavakseen Suomen ylioppilaskuntien liitossa työskennellessään.

Silloin Teikarista tuli esihenkilö.

 

TEIKARI välttää tarkoituksella sanaa esimies, sillä hänen mielestään johtaminen ei ole sidoksissa sukupuoleen vaan ennen kaikkea johtajan persoonaan. Teikari on kuitenkin ollut mukana Keskuskauppakamarin ja Keksin Naisjohtajat esiin! -kampanjassa, joka pyrkii kannustamaan tyttöjä urallaan johtotehtäviin.

Mutta miksi puhutaan naisjohtajuudesta, jos sukupuolta ei haluta korostaa?

”Hyvä kysymys. Aika monella meistä on tietty kuva johtajasta, joka on usein valkoinen miesoletettu. Jos haluamme muuttaa tätä rakennetta, on olennaista, että aluksi ilmiö nimetään. Meillä on puhuttu esimerkiksi naiskansanedustajasta, naisministeristä ja naispresidentistä, sillä se on ollut olennaista silloin kuin asia on ensimmäisen kerran määritelty. Päämäärä on kuitenkin se, ettei olisi mitään etuliitteitä”, Teikari perustelee.

Itseään Teikari pitää johtajana – ei naisjohtajana.

”Meillä on edelleen pörssiyhtiöiden johdossa enemmän Juha-nimisiä toimitusjohtajia kuin naisia, siksi joudumme nostamaan tätä kysymystä esille naisasiana”, hän jatkaa.

Naisten heikompi asema työelämässä on Teikarin mukaan rakenteellista. Tästä syystä myös sukupuolta ilmaisevia sanoja tarvitaan.

”Meidän täytyy puhua sukupuolista, jos haluamme puhua rakenteellista ongelmista, sillä tarvitsemme käsitteet tietyille asioille. Tällä hetkellä puhumme miehistä, naisista ja muunsukupuolisista. Ideaalitilanne on se, että meidän ei tarvitse puhua sukupuolista, koska se ei ole määrittävä tekijä työelämässä tai johtamisessa.”

Teikarin mukaan johtajiksi tarvitaan monenlaisia ihmisiä, jotta kaikki voivat samastua heihin.

”Mitä enemmän meillä näkyy julkisuudessa erilaisia johtajia, sitä enemmän se antaa mahdollisuuksia muille. Se saa ihmiset pohtimaan, voisiko myös itse olla johtaja. Jos ei ole samastuttavia esikuvia, vaatii paljon rohkeutta kuvitella itsensä johonkin tilanteeseen.”

Teikari myös väittää, että jokaisesta voi tulla johtaja, jos niin haluaa. Taustalla täytyy kuitenkin olla halu kehittyä hyväksi johtajaksi. Teikarin mukaan vain se on eettisesti kestävää johtajuutta.

”Johtajana ei voi tavoitella vain statusta. On ihan ok haluta valtaa, mutta se ei saa olla ainoa päämäärä”, hän pohtii.

 

JO opiskeluaikanaan Teikari havahtui miesten ja naisten väliseen epätasa-arvoon. Työelämässä tämä mielikuva vahvistui, kun miehiä näkyi enemmän johtotehtävissä ja miehet saivat keskimäärin parempaa palkkaa kuin naiset. Miehillä oli myös työelämää hyödyttäviä verkostoja, jotka naisilta puuttuivat tai ainakin niitä oli vähemmän.

Jotain oli tehtävä.

Teikari sai idean naisten työelämäverkostosta, ja hän perusti salaisen ryhmän Facebookiin. Teikari esitteli idean ystävälleen Milla Halmeelle, joka ymmärsi heti, mistä on kysymys. Kaksikko kutsui naispuolisia ystäviään ryhmän jäseniksi, jotka kutsuivat puolestaan omia ystäviään.

Tämän jutun kirjoitushetkellä Ompeluseuraksi nimetyssä ryhmässä on noin 26 000 jäsentä ja luku kasvaa edelleen. Ryhmän jäseniä yhdistävät kiinnostus työelämää kohtaan ja se, että he ovat naisia.

”Ryhmän jäsenet voivat kutsua ryhmään haluamansa tutut, ja ainoa kriteeri on se, että kokee itsensä naiseksi. Ylläpidossa käymme läpi kaikki ryhmään kutsutut.”

Aluksi Teikari ja Halme ylläpitivät sivua kaksin, mutta nykyään ylläpitäjiä on jo kuusi, sillä ryhmän jäsenmäärä on kasvanut valtavasti. Rahaa toiminnassa ei liiku, vaan Teikari ja muut puurtavat naisverkoston eteen vapaaehtoisesti.

Ompeluseuran ideana on keskustella sekä jakaa vinkkejä työelämään. Ryhmän jäsenet julkaisevat esimerkiksi työpaikkailmoituksia ja pohtivat, millainen on hyvä cv. Ryhmän sisällä on muodostunut myös alaryhmiä, joissa voidaan keskustella esimerkiksi koodauksesta.

”Kun huomasimme, että toimintamme on itse organisoituvaa, ylläpitäjinä keskityimme tarjoamaan jotain isompaa. Meillä oli viime vuonna Upea ura -työelämätapahtuma, jossa oli 900 osallistujaa,” Teikari selostaa.

Upea ura -tapahtuma järjestetään myös tänä vuonna Helsingissä.

 

TEIKARILLE työelämän tärkeitä arvoja ovat tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, ja niiden eteen hän tekee töitä. Maailmanparannusinto motivoi eteenpäin.

”Minulla on vahva merkityksellisyyden kokemisen tarve, ja haluan vaikuttaa siihen, miten asiat ovat.”

Vaikka työ on tärkeää Teikarille, hän ei määrittele itseään ensisijaisesti sen kautta.

”Uskon, että Suomessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa varttuneena työ on hyvin tärkeä osa identiteettiä. Kaikki sanovat, että haluavat tehdä merkityksellistä työtä, mutta mitä se merkityksellisyys on? Minulle se tarkoittaa sitä, että saan olla osana sellaista prosessia, joka tekee maailmasta paremman paikan. Miten se käytännössä näkyy? Tahdon olla mahdollisimman hyvä johtaja henkilöstölleni. Pyrin olemaan käytettävissä ja huomioimaan kaikki yhdenvertaisesti.”

Ay-liikkeessä Teikari seuraa aitiopaikalta työelämässä tapahtuvia muutoksia, eikä hän ole niistä huolissaan.

”Ihmisillä on kaiketi sellainen harha, että omassa ajassa tapahtuvat asiat ovat poikkeuksellisia ja erityisiä, mutta työhän on muuttunut aina. On toki totta, että työ ja työelämä muuttuvat myös tällä hetkellä, kun erilaiset tavat tehdä työtä lisääntyvät.”

Teikari muistuttaa, että toistaiseksi ei ole dataa siitä, että perinteiset kokoaikaiset ja pitkäkestoiset työsuhteet olisivat kokonaan katoamassa, vaikka merkkejä niiden vähenemisestä on.

”Mutuni on, että tulevaisuudessa ihmiset tekevät montaa eri työtä ja saavat toimeentulonsa useasta eri lähteestä. Mutta tuleeko sellaista taitepistettä, jolloin se ohittaa kokoaikaisen ja vakituisen työn?”

Tulevaisuutta on mahdoton ennustaa, mutta vaikuttaa siihen voi.

”Opiskelin hieman tulevaisuudentutkimusta Tampereen yliopistossa, ja tärkein oppi siitä on se, että tulevaisuuteen voi aina vaikuttaa. Me luomme tulevaisuuden. Se on hyvä muistaa, etenkin tällaisissa ihmisen luomissa järjestelmissä, kuten työelämä, siihen meillä on ratkaisun avaimet itsellämme. Totta kai ulkoapäin tulevat asiat voivat osaltaan pakottaa meidät muutokseen, mutta voimme itse vaikuttaa siihen, rakennammeko tulevaisuuden työelämän hyväksi vai huonoksi.”

 

       Maria Teikari

  • Helsingissä asuva 30-vuotias YKAn palvelujohtaja
  • Naisten työelämäverkosto Ompeluseuran perustaja
  • Koulutukseltaan hallintotieteiden maisteri
  • Harrastaa laulua, tanssia ja yhteiskunnallista vaikuttamista
       Kuvat: Rasmus Arikka

Henkilö
Yrittäjyysjärjestön Joonas Mikkilä ei ole perinteinen broileri
Henkilö
Luigi Di Maio on 30-vuotias populisti, josta voi tulla Italian seuraava pääministeri
Henkilö
Aura Salla ei halua katsoa hiljaa vierestä, kun Eurooppa natisee liitoksistaan