Reportaasi

Lukukausimaksujen vaikutuksesta ristiriitaisia ensitietoja: Yliopistojen hakijamäärät nousivat ja laskivat


Yliopistoissa käyttöön otettavat lukukausimaksut ovat sekä laskeneet että nostaneet ulkomaisten opiskelijoiden hakijamääriä. Maksujen todelliset vaikutukset nähdään vasta, kun opiskelupaikkoja otetaan vastaan.

Synkimmät ennustukset kansainvälisille opiskelijoille asetettujen lukukausimaksujen vaikutuksista eivät tulleet toteen, kun yliopistot julkaisivat kuluneella viikolla kansainvälisten tutkinto-ohjelmien hakijamääriä. Paikoin hakijamäärät ovat jopa nousseet, eli lukukausimaksuilla ei ole ollut vaikutusta ulkomaisten hakijoiden kiinnostukseen, tai vaikutus on ollut jopa positiivinen.

Lukuvuosimaksut otetaan yliopistoissa käyttöön viimeistään syyslukukaudella 2017. Ne koskevat vain EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevia opiskelijoita, jotka opiskelevat vieraskielisissä kandidaatti- tai maisteriohjelmassa. Maksun lakisääteinen alaraja on 1500 euroa, mutta yliopistot päättävät hintansa itse. Eduskunta myös on velvoittanut yliopistot luomaan opiskelijoille stipendijärjestelmän, jonka kautta katetaan opiskelijoiden lukuvuosimaksuja ja elinkustannuksia.

Yliopistoissa maksujen odotettiin romahduttavan kansainvälisten maisteriohjelmien hakijamäärät stipendijärjestelmästä huolimatta. Menneellä viikolla julkaistujen tilastojen pohjalta huoli näyttää osin ylimitoitetulta, mutta lopullisia johtopäätöksiä on mahdotonta vielä tehdä.

 

YKSI POSITIIVISTA luvuista kertonut oli kauppakorkeakoulu Hanken, joka tiedotti hakijamäärien nousseen ja valtaosan hakijoista tulevan EU-maiden ja Euroopan talousalueen ulkopuolelta. Siis maista, joiden kansalaisia uudet lukukausimaksut koskevat. Hanken kertoo olevansa “hyvin tyytyväinen tulokseen”. Hanken myös asetti tämän vuoden haussa tiukempia vaatimuksia hakemukselle. Opetuksesta vastaavan vararehtorin Minna Martikaisen mukaan tarkoitus on saada opiskelijoiksi paremmin motivoituneita ja kansainvälisesti parempilaatuisia hakijoita.

“Erityisen tyytyväisiä olemme siitä, että kansainvälisten hakijoiden osuus nousi verrattuna viime vuosiin”, Martikainen sanoo.

“Tämä osoittaa myös, että suomalainen koulutus on kansainvälisesti erittäin arvostettua, ja erityisesti laadukkaalla koulutuksella saa olla myös korkea hintalappu”, hän arvioi.

Kasvaneesta kansainvälisten hakijoiden määrästä tiedotti myös Tampereen yliopisto, jonka kansainvälisiin maisteriohjelmiin tuli tänä vuonna ennätysmäärä hakemuksia. Kaikkiaan 14 maisteriohjelmaan kertyi yhteensä 1111 hakemusta. Määrä on 66 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin. Osittain kasvu selittyy yliopiston mukaan sillä, että tarjolla oli nyt useampia maisteriohjelmia kuin viime vuonna, mutta lähes kaikkia ohjelmia haettiin aiempaa enemmän.

“Hakemusmäärämme on kokonaisuutena suurempi kuin koskaan, mutta myös hieman parempi kuin aiempina vuosina, jos katsotaan hakemuksia per hakukohde”, tarkentaa Tampereen yliopiston kansainvälisten asioiden päällikkö Leena Wilkman.

Itä-Suomen yliopistossa taas englanninkielisiin maisteriohjelmiin hakeneiden määrä laski hieman. EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulleiden hakemusten osuus pysyi kuitenkin viime vuoden tasolla, vaikka lukukausimaksut koskevat juuri näitä opiskelijoita.

 

KOVIA PUDOTUKSIA hakijamäärissä nähtiin sen sijaan Turun ja Jyväskylän yliopistoissa, joissa hakijoita oli tänä vuonna puolet edellisvuotta vähemmän. Myös Helsingin yliopiston kansainvälisiin maisteriohjelmiin tuli 30 prosenttia vähemmän hakemuksia kuin edellisenä vuonna. Laskua on tapahtunut erityisesti lukukausimaksujen piirissä olevien hakijoiden osalta.

Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan hakijamääriä ei kuitenkaan voi suoraan verrata edellisiin vuosiin, koska yliopisto uusi tai uudisti kaikki syksyllä 2017 alkavat kansainväliset maisteriohjelmansa. Samalla koulutusohjelmien määrä väheni 48:sta 28:aan.

Myös Turun yliopistossa hakukohteita oli tänä vuonna huomattavasti edellisvuotta vähemmän, joten luvut eivät ole vertailukelpoisia. Hakijamääriä ohjelmakohtaisesti tarkasteltaessa laskua tuli Turussa hieman alle 30 prosenttia, kun hakijoiden kokonaismäärä puolittui. Turun yliopiston vararehtorin Riitta Pyykön mukaan tulosta voidaan pitää ”torjuntavoittona”. Helsingin yliopiston kansainvälisten asioiden päällikön Markus Laitisen mukaan kansainvälisten hakijoiden määrän lasku oli harmillista, mutta odotettavissa.

“Työtä Helsingin yliopiston kansainvälistymisen eteen tehdään suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti”, Laitinen sanoo.

Tilastojen valossa on siis osin epäselvää, kuinka suuri lukukausimaksujen rooli oli erityisesti Helsingin yliopiston hakijamäärien laskussa, vai löytyvätkö ongelmat uusista maisteriohjelmista ja niiden markkinoinnista.

Helsingin yliopiston mukaan uusien ohjelmien markkinointi alkoi loppusyksyllä 2016 onnistuneesti. Onnistuminen näkyi muun muassa verkkosivujen kävijämäärien selvänä kasvuna ja kävijöitä on ollut kattavammin eri puolilta maailmaa. Myös hakijoita oli yliopiston mukaan aiempaa useammasta maasta.

Aalto-yliopiston, Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Oulun yliopiston ja Lapin yliopiston hakuajat päättyvät vasta myöhemmin tammikuussa, joten myös yliopistojen hakutilastot valmistuvat vasta myöhemmin.

 

HAKIJAMÄÄRISTÄ voi kuitenkin vetää vain alustavia johtopäätöksiä, kun lukukausimaksujen vaikutuksia arvioidaan. Suomen kaikilla kansainvälisiä maisteriohjelmia ylläpitävillä ja niistä lukukausimaksuja perivillä korkeakouluilla on stipendijärjestelmä, josta jaetaan tukea maksujen ja elinkustannusten kattamiseksi.

Esimerkiksi Helsingin yliopisto myöntää apurahoja akateemisin perustein parhaiten soveltuville hakijoille. Apurahan suuruus vaihtelee 50–100 prosentissa maksujen kokonaissummasta. Yliopistojen mukaan iso osa hakijoista on jättänyt stipendihakemuksen.

Hakijamäärien sijaan olennaista onkin, kuinka moni hakija lopulta ottaa vastaan saamansa opiskelupaikan. Uhkana on, että moni paikan saanut mutta ilman stipendiä jäänyt hakija vetää lopulta hakemuksensa pois.

Toisaalta voidaan ajatella, että stipendijärjestelmän kautta suomalaisiin yliopistoihin saadaan houkuteltua juuri lahjakkaimpia ulkomaisia opiskelijoita, vaikka hakijamäärä kokonaisuudessaan laskisikin. Maksujen kannattajien mukaan lukukausimaksut tekevät Suomesta houkuttelevamman opiskelumaan, sillä koulutuksen maksuttomuutta voidaan maailmalla pitää myös merkkinä sen huonosta laadusta. Väitettä on kritisoitu laajasti opiskelijaliikkeen toimesta, mutta esimerkiksi yliopistojen rehtorit toivoivat hallitusneuvottelujen yhteydessä mahdollisuutta maksujen perimiseen.

Helsingin yliopiston vararehtori Keijo Hämäläinen sanoo Helsingin Sanomissa pitävänsä mahdollisena, että kärkijoukkoon sijoittuvien opiskelijoiden tukeminen stipendein houkuttelee Suomeen aiempaa kovatasoisempia hakijoita, vaikka hakijoiden kokonaismäärä laskisi.

”Kyllähän lukukausimaksu ja hintalappu kertovat myös koulutuksen laadusta.”

 

MIELENKIINTOISIA vertailukohtia Suomelle ovat Tanska ja Ruotsi, jotka ottivat lukukausimaksut käyttöön vuosina 2006 ja 2011. Toistaiseksi lukukausimaksujen vaikutukset näyttäisivät jäävän meillä verrokkimaita vähäisemmiksi.

Ruotsissa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien ja tutkinto-opiskelun aloittavien opiskelijoiden määrä romahti 79 prosentilla, kun lukukausimaksut otettiin käyttöön. Taskassa lasku oli maltillisempaa, noin kolmannes aloittavista opiskelijoita.

”Tiputus oli hyvin maltillinen verrattuna siihen, miten esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa kävi, kun lukukausimaksu otettiin käyttöön. Olemme iloisia siitä, etteivät hakijamäärät romahtaneet merkittävästi”, Hämäläinen sanoo HS:lle.

Samaa pohtii myös vararehtori Riitta Pyykkö Turun yliopiston tiedotteessa.

“Haasteemme on nyt saada keväällä hakijoista valituksi tulevat vakuuttuneeksi siitä, että nimenomaan Suomi, Turku, Turun yliopisto ja sen tarjoama ohjelma ja tutkinto on hänelle paras vaihtoehto ja valinta”, Pyykkö sanoo.

Ruotsissa ulkomaisten opiskelijoiden määrä on sittemmin palautunut ensimmäisten vuosien romahduksen jälkeen. EU- ja ETA-maiden ulkopuolisia opiskelijoita ei kuitenkaan ole saatu houkuteltua maahan toivotulla tavalla.

”Ratkaisevinta on, kuinka laadukkaita hakemukset ovat, kuinka monta hakijaa voimme valita ja kuinka moni heistä aloittaa opinnot”, Hämäläinen sanoo HS:lle.

FAKTALAATIKKO

Lukukausimaksut

* Uusien yliopistolain ja ammattikorkeakoululain säädösten mukaan yliopistojen täytyy periä vähintään 1 500 euron lukuvuosimaksu Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta, jotka opiskelevat vieraskielisessä tutkinto-ohjelmassa.

* Keskimäärin yliopistojen perimä lukuvuosimaksu asettuu noin 10 000 euron molemmin puolin. Yliopisto saa päättää lukuvuoden hinnan itsenäisesti, kunhan se täyttää lain reunaehdot.

* Maksut ovat huomattavasti lain minimivaatimusta korkeampia, koska yliopistot haluavat kattaa maksuilla opiskelijan koulutuksesta aiheutuvat kustannuksia.

* Lukukausimaksuja peritään vain vieraskielisessä koulutuksessa opiskelevilta. Suomen- tai ruotsinkielisessä koulutuksessa opiskelevilta ei tämän kansalaisuudesta riippumatta saa periä lukukausimaksuja.

* Laki velvoittaa korkeakouluja ylläpitämään apurahajärjestelmää, jolla tuetaan maksulliseen tutkintokoulutukseen osallistuvien opiskelijoiden opiskelua.

* Maksujen tavoitteena on edistää korkeakoulujen mahdollisuuksia koulutusvientiin sekä laajentaa korkeakoulujen rahoituspohjaa. On vielä epäselvää, jääkö maksuista ylijäämää, kun huomioon otetaan stipendit ja järjestelmän muut kulut.

* Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan lukukausimaksujen käyttöönotto korostaa koulutuksen laadun merkitystä kilpailutekijänä. Ministeriön mukaan tarkoituksena on myös kehittää kannusteita, joilla lukukausimaksuja maksaneet opiskelijoita saataisiin houkuteltua pysymään Suomessa koulutuksen päättymisen jälkeen.

* Maksuja kokeiltiin edellisen hallituksen aikana määräaikaisessa lukukausimaksukokeilussa vuosina 2010-2014.

* Vuonna 2014 suomalaisissa ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa opiskeli yhteensä 19 880 ulkomaalaista tutkinto-opiskelijaa, mikä on 6,7 prosenttia kaikista opiskelijoista. Heistä 77 prosenttia oli kotoisin EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta.

* Lukuvuosimaksut ovat käytössä useimmissa OECD-maissa. Pohjoismaista Tanska otti käyttöön maksut EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville vuonna 2006 ja Ruotsi vuonna 2011. Norjassa ja Islannissa ei peritä lukukausimaksuja.

* Vaikka koulutus on Suomessa ilmaista, olemme OECD-maiden peräpäässä kansainvälisten opiskelijoiden määrässä.

Lähteet: Helsingin Sanomat, OKM, Verkkouutiset, Yle Uutiset, AYY

Kuva: Mika Huisman / Helsingin yliopisto

Uutisanalyysi
Pääsykokeiden karsiminen sai laajaa tukea, mutta ammattikoululaisten asema halutaan turvata
Reportaasi
Eläkejärjestelmän kolme suuntaa: Kiljusen aloite, taitettu indeksi vai eläke elinkustannusten mukaan?
Reportaasi
Viidellä eurolla pääsee nyt Helsingistä Turkuun. Tuhoaako se maaseudun bussilinjat?