Kommentti

Kommentti: Sinisille on tarjolla oikeiston konservatiivinurkka, joka kuuluu nyt keskustalle ja kokoomukselle


Sininen tulevaisuus on Ylen ja Taloustutkimuksen gallup-mittauksen mukaan saanut alamaissa kyntävän kannatuksensa nousuun. Jos nousu jatkuu, voi nuori puolue yllättää seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Sinisen tulevaisuuden rakentaminen hallitusvastuusta käsin on toistaiseksi ollut tuskaisen näköinen taival. Paikallisaktiiveja ei ole hypännyt perussuomalaisista irtautuneen ryhmän kelkkaan tahdilla, jota monet politiikan kommentaattorit odottivat, eivätkä tuoreen puolueen kannatuslukemat vielä anna aihetta juhlaan.

Ylen välipäivinä julkaisema gallup antaa sinisten tuoreelle johdolle kuitenkin pientä aihetta hymyyn. Puolueen kannatus yli tuplaantui 1,1 prosentista 2,3 prosenttiin. Näillä lukemilla operoitaessa mielipidemittauksiin pitää suhtautua kriittisesti, sillä virhemarginaali on suuri, mutta jotain näin merkittävä nousu kuitenkin kertoo.

MIELENKIINTOISTA joulukuun gallupissa on ainakin se, että siniset eivät vaikuttaisi vievän kannatusta kristillisdemokraateilta. Se on sikäli yllättävää, että oikeisto-vasemmisto -akselille vielä hähmäisesti sijoittuvan puolueen konservatiivisen ja Euroopan integraatioon nihkeästi suhtautuvan linjan voisi olettaa houkuttelevan juuri kristillisten äänestäjiä. Toisaalta taitaa kuitenkin olla niin, että kristillisten vetovoima perustuu muuhun kuin Eurooppa-politiikkaan, eikä Sininen tulevaisuus todellisuudessa kilpaile puolueen kanssa samoista äänistä.

Suomalainen puoluekenttä on eurooppalaisessa vertailussa siitä poikkeuksellinen, että meiltä puuttuu puhtaasti keskilinjan oikealle puolelle sijoittuviin konservatiiviäänestäjiin nojaava puolue. Esimerkiksi Norjassa rakoa täyttää edistyspuolue, Tanskassa konservatiivit ja Virossa Isänmaan ja Res Publican liitto. Myös Ruotsin kristillisdemokraatit ovat suomalaista sisarpuoluettaan vahvemmin oikealla.  

Valtapuolueeksi pelkillä oikeistokonservatiivien äänillä ei nousta, mutta puhtaasti sinisille tarjolla olevaa elintilaa tarkasteltaessa on selvää, että tilaa uuden puolueen rakentamiselle löytyisi eniten juuri oikeistosta. Siihen antaa eväitä myös puoluejohtaja Sampo Terhon profiili, joka on kuin luotu keskusta-oikeistolaiselle konservatiivipuolueelle. Myös erityisesti sinisten eduskuntaryhmää johtavan Simon Elon viljelemät puheet “keskiluokan verokapinasta” antaisivat viitteitä astumisesta keskilinjan oikealle puolelle, keskustan ja kokoomuksen konservatiivisiipien väliin jäävään rakoon.

Joulun pyhien alla siniset ehtivät jo liittyä osaksi Euroopan konservatiivien ja reformistien allianssia, joka on EU-kriittinen, konservatiivinen ja keskusta-oikeistolainen europuolue. Euroopan parlamentissa sen selkärangan muodostava Ison-Britannian konservatiivipuolue ja Puolan oikeistolainen Laki ja oikeus -puolue.

KOKOOMUKSEN ja keskustan näkökulmasta perussuomalaisten hajoaminen voikin lopulta kääntyä Pyrrhoksen voitoksi. Lyhyellä tähtäimelle perussuomalaisten merkittävä heikentyminen ja hallitusvastuun siirtyminen sinisille todennäköisesti tarjoavat puolueille lisää liikkumatilaa, mutta sinisten kasvu ja mahdollinen siirtymä tontille, jota puolueet ovat aiemmin täyttäneet kahdestaan, voivat kolahtaa omaan nilkkaan. Ainakin sinisten vahvistuminen heikentää puolueiden mahdollisuuksia voittaa takaisin aiemmissa vaaleissa perussuomalaisten taakse siirtyneitä konservatiiviäänestäjiään.

Populistipuoluetta on lähes mahdotonta rakentaa hallituksesta käsin, mutta jos tavoitteena on profiililtaan oikeistolainen konservatiivipuolue, sinisten asema tuskin voisi olla juuri parempi. Hallitus toteuttaa tällä hetkellä politiikkaa, jonka puolue voi omaksua lähes suoraan peruslinjakseen. Irtiottoja se tarvitsee erityisesti retoriikassa: puolustusministeri Jussi Niinistön vapaussota-kommentti tuskin oli harkittu, mutta juuri tällaisilla lausunnoilla siniset voivat profiloitua ja erottua hallitusrintamasta konservatiivisena ja perinteistä kansallista identiteettiä korostavana puolueena.

Ongelmalliseksi sinisten tilanteen tekee lähinnä se, että tällä profiililla osa sinisten kannatuksesta todennäköisesti lohkeaisi juuri hallituskumppaneilta. Esimakua tästä saatiin ehkä jo joulukuun kannatusmittauksessa, jossa sinisten ja kokoomuksen kannatuskäyrät liikkuivat vastakkaisiin suuntiin. Kokoomus ja keskusta tuskin jäävät toimettomiksi, jos vastaava kehitys jatkuu.

EDUSTAJANPAIKKOJA laskettaessa sinisten tilannetta auttaisi, jos puolue saa aikaiseksi vaaliliiton kristillisdemokraattien kanssa. Vaaliliiton syntymistä edesauttaa erityisesti puolueiden verraten samankaltainen suhtauminen moniin arvokysymyksiin. Asiaa helpottaa myös, jos gallupeissa näyttää siltä, että KD ei joudu taistelemaan olemassaolostaan sinisten kanssa, vaan puolueiden äänestäjäkunnat ovat pääosin erilliset.  

Sinisiä edeltäneen Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän kesällä perustaneet kansanedustajat keräsivät keskustalaisen Ajatuspaja e2:n tutkijan Jussi Westisen mukaan viime vaaleissa yhteensä 163 546 ääntä, kun heidän perussuomalaisiin jääneiden kollegoidensa yhteispotti oli vain 85 563 ääntä.  Äänestäjäpohjaa puolueella – tai ainakin sen kansanedustajilla – siis on. Westisen mukaan sinisten kansanedustajien saamien äänien prosenttiosuus vaalipiiriensä äänistä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa oli 2,98 prosenttia. Se tekee sinisistä kiinnostavan kumppanin, vaikka gallupeissa kannatus kyntäisikin alamaissa.

Osalle sinisten kansanedustajista omien äänestäjien saaminen mukaan uuteen puolueeseen on todennäköisesti vaikeaa, mutta osalle sinisten profiili istuu jopa huomattavasti perussuomalaisia paremmin. Heihin kuuluvat ainakin Terho, Elo, Niinistö ja eduskunnan väistyvä puhemies Maria Lohela. Erityisesti Niinistö voi yltää eduskuntavaaleissa yllättävän kovaan henkilökohtaiseen tulokseen, jos hän pitää kiinni tähän asti ajamastaan linjasta ja julkisuuskuvasta.

Kristillisdemokraateilla ja sinisillä on vahvoja ehdokkaita osin eri vaalipiireissä. Sinisillä on tarjota näkyviä ja kokeneita poliitikkoja erityisesti Helsingissä ja Uudellamaalla, kun kristillisten puheenjohtaja Sari Essayah nousi ääniharavaksi Savo-Karjalassa, jossa sinisillä on hiljaisempaa. Kristillisdemokraattien paikkamäärä tuskin ainakaan laskisi vaaliliiton myötä, vaan yhteistyö sinisten kanssa voisi helpottaa puolueen ikuista taistelua äänikynnyksen kanssa. Sinisille vaaliliiton hyödyt voisivat olla huomattavat.

VARMAA SINISTEN onnistuminen ja yllä kuvattujen skenaarioiden toteutuminen ei missään nimessä ole. Selvää on kuitenkin, että sinisten puoluehanke on uskottava ja pienissä määrin jopa uhka keskustalle ja kokoomukselle. Sympaattisen, ilman puoluetukea operoivan hallitusryhmän sijaan sinisiin tulisi suhtautua kuten muihinkin puolueisiin.

Juuri nyt näyttäisi siltä, että kokeneiden ammattipoliitikkojen yritys luoda Suomeen uusi oikeistokonservatiivinen puolue saattaa hyvinkin onnistua.

JuhoML_uusin
Juho Mäki-Lohiluoma – @JuhoML

Kirjoittaja on Ajatuspaja Linjan toiminnanjohtaja ja vastaava päätoimittaja.

Kuva: Laura Kotila/Valtioneuvoston kanslia

Kommentti
Kommentti: Gallupien vaikutus vaalitulokseen
Kommentti
Kommentti: Pääsykoejärjestelmä asettaa hakijat eriarvoiseen asemaan
Kommentti
Kommentti: Älä naura Laura Huhtasaarelle, koska silloin hän nauraa viimeisenä