Kommentti

Kommentti: Näin Halla-ahon valinta vaikuttaa – kolme skenaariota


Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho nousi tänään huomattavalla enemmistöllä perussuomalaisten uudeksi puheenjohtajaksi. Puheenjohtajuuden lisäksi PS:n halla-aholainen siipi keräsi puoluekokouksen henkilövalinnoissa lähes kaiken, mikä tarjolla oli: 1. varapuheenjohtajaksi kohosi Laura Huhtasaari, 2. varapuheenjohtajaksi Teuvo Hakkarainen ja 3. varapuheenjohtajaksi Juho Eerola.

Valintojen myötä perussuomalainen puolue muuttui päivässä lähes täysin, mikä asettaa PS:n, kokoomuksen ja keskustan välisen hallitusyhteistyön vaakalaudalle. Perusteltuna pelkona on, että Halla-ahon johdolla perussuomalaisista tulee esimerkiksi ruotsidemokraattien ja Ranskan Kansallisen rintaman kaltainen puolue, jonka kanssa muut puolueet tuskin ovat innokkaita tekemään yhteistyötä. On enemmän kuin todennäköistä, että kokoomuksella ja keskustalla ei ole siihen valmiutta. Osin taustalla on Halla-ahon äärilaidan näkemykset ja niiden yhteensopimattomuus kokoomuksen ja keskustan arvojen kanssa, osin havainto siitä, että hallitusyhteistyö on myös perussuomalaisten sisäisen tilanteen vuoksi mahdotonta. Yhteistyö voisi olla jopa monin tavoin tuhoisaa kokoomukselle ja keskustalle ja tahrata puolueet tavalla, josta palautuminen kestäisi pitkään.

Tässä siis kolme skenaariota, joihin Halla-ahon valinta voi johtaa:

  1. Hallituspohja vaihtuu

Yksi mahdollisuus on se, että kokoomus ilmoittaa, ettei se mahdu Halla-ahon perussuomalaisten kanssa samaan hallitukseen. Käytännössä tilanne voi olla edessä joko puoluejohtajien ensimmäisen tapaamisen jälkeen tai silloin, kun Halla-aho lähtee tekemään ministerivaihdoksia. Esimerkiksi ulkoministeri vaihtuu varmasti ja tyrkyllä tehtävään on Halla-ahoa tukenut tuore varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari. Myös muille varapuheenjohtajille voi olla Halla-aholta salkkuja tarjolla ja esimerkiksi varapuheenjohtajavaalin hävinnyt puolustusministeri Jussi Niinistö sekä Halla-ahon vastaehdokas Sampo Terho joutuvat todennäköisesti luopumaan omistaan.

Esimerkiksi Huhtasaaren esittäminen ulkoministeriksi ja Hakkaraisen ylipäätään ministeriryhmään olisivat todennäköisesti kynnyksiä, joiden yli kokoomus ei voi astua. Sama pätee oletettavasti myös keskustaan.

Kokoomuksen ilmoitus hallituksesta lähtemisestä asettaisi pallon pääministeri Juha Sipilän (kesk) käsiin. Käytännössä Sipilällä on kaksi vaihtoehtoa, jos hän haluaa jatkaa pääministerinä. Oppositiosta haluja hallitukseen tuskin löytyy ainakaan SDP:ltä, vihreiltä tai vasemmistoliitolta, joten vaihtoehtoina on lähteä etsimään uutta hallituspohjaa joko keskusta-kokoomus-akselin tai keskusta-PS-akselin ympäriltä. Molempia voitaisiin täydentää RKP:llä ja kristillisdemokraateilla, joiden tuella saavutettaisiin niukin mahdollinen enemmistö.

Näistä keskusta-kokoomus-akseli on todennäköisempi monestakin syystä. Halla-ahon perussuomalaiset on puolue, jonka kanssa keskusta todennäköisesti haluaa välttää yhteistyötä. Myöskään RKP tuskin olisi valmis yhteistyöhön Halla-ahon kanssa. Lisäksi, kun perussuomalaisten Maria Lohela ei eduskunnan puhemiehenä äänestä täysistunnoissa, olisi keskusta-PS-KD-RKP -koalition yhteenlaskettu paikkamäärä todellisuudessa vain 100, kun kokoomuksen kanssa paikkoja olisi 101.

Oman lusikkansa soppaan tuo varmasti vielä europarlamentaarikko Paavo Väyrynen (sit/kd/kp/kesk/wtf), joka valittiin eduskuntaan Lapista, mutta ei ottanut paikkaansa vastaan, vaan on jatkanut Brysselissä. Kun Väyrynen haluaa palata eduskuntaan, hän voi sen tehdä, ja varamies Mikko Kärnä tippuu tällöin pois. Näin myös keskusta-kokoomus-RKP-KD -koalition yhteenlaskettu paikkamäärä olisi Väyrysen paluun jälkeen 100, ja opposition paikkamäärä 99.

Näin niukalla enemmistöllä on käytännössä mahdotonta tehdä hallituspolitiikkaa.

Yksi mahdollisuus on myös se, että koalitio täydentyy vielä perussuomalaisista tulevilla loikkareilla. Lehtitietojen mukaan kaksi kolmasosaa PS:n eduskuntaryhmästä tuki puheenjohtajakisassa Terhoa. Monelle Halla-ahon sulattaminen on liian vaikea pala, joten loikkauksia todennäköisesti tapahtuu. Toinen kysymys on se, mihin edustajat loikkaavat, ja onko heillä kiinnostusta hallitusvastuun kantamiseen.

Kokonaisuutena uuden hallituspohjan muodostaminen ja eduskuntakauden loppuun vieminen näyttää siis hankalalta. 100-99 -enemmistöllä jokainen edustaja on vaa’ankieliasemassa, eikä ainakaan keskustassa oletettavasti ole riittävästi kykyä ampua rivejä näin suoriksi tarpeen vaatiessa. Viimeksi se näkyi alkoholilaki-episodin yhteydessä.

On kuitenkin mahdollista, että oheiselle koalitiolle annetaan keskustan, kokoomuksen, RKP:n ja kristillisdemokraattien taholta vielä mahdollisuus. Riskinä on, että loppu on yhtä kaaottinen kuin Alexander Stubbin (kok) samanlaisella enemmistöllä operoineella hallituksella vain pari vuotta sitten.

  1. Hallitus kaatuu, Sipilä eroaa ja järjestetään uudet vaalit

Keskustan sisäisestä hajaannuksesta on puhuttu julkisuudessa yllättävän vähän. Kuntavaalien suurin tarina ei nimittäin keskustan näkökulmasta ollut SDP:n romahdus viime hetkellä tai kokoomuksen asema suurimpana puolueena, vaan keskustan historiallisen huono kuntavaalitulos. Viimeksi yhtä huonosti meni Maalaisliitolla vuonna 1953.

Kulissien takana Sipilän asema on jo pitkään ollut tukala. Ulospäin se näkyi muun muassa elinkeinoministeri Mika Lintilää (kesk) nimitettäessä. Sipilän esitys meni puolueessa läpi vain vaivoin. Taustavoimien mukaan eduskuntaryhmän enemmistö äänesti pääministeriä vastaan, mutta muiden äänivaltaisten tuki pelasti Lintilän – ja Sipilän. Se on valtava arvovaltatappio ja todennäköisesti lopun alkua Sipilälle.

Sisäisesti hajanainen keskusta tarvitsisi nyt yhdistävää voimaa, eikä Sipilä voi sitä enää olla. Huhuja on myös liikkunut, että myös Sipilä itse olisi väsynyt asemaansa politiikan huipulla. Pääministeri on saanut medialta kovaa painetta ja tehnyt myös virheitä. Esimerkiksi Ylegate-kohu on heikentänyt Sipilän sädekehää entisestään.

Seuraavassa keskustan puoluekokouksessa Sipilä todennäköisesti haastettaisiin, jos hän ei itse ymmärtäisi lähteä. Jos kokoomus kuitenkin nyt Halla-ahon valinnan seurauksena kaataa hallituksen, Sipilälle tarjoutuu mahdollisuus poistua kunniallisesti, ilman puheita luovuttamisesta kesken tai repivää taistelua puoluekokouksessa. Voi olla, että hän haluaa tarttua siihen mahdollisuuteen.

Tarttuminen tapahtuisi jokseenkin näin: kokoomuksen ilmoituksen jälkeen Sipilä lähtisi etsimään uutta hallituspohjaa oppositiosta. Melko nopeasti olisi todennäköisesti selvää, että se olisi todella haastavaa, jopa mahdotonta. Tällöin Sipilä toteaisi eroavansa keskustan puheenjohtajuudesta ja menettäisi samalla hallituksen muodostajan aseman. Perusteena voisi olla esimerkiksi se, että halua “Suomi kuntoon” -tavoitteen vaatimiin rakenteellisiin uudistuksiin ei eduskunnasta löydy. Perusteet uusiin vaaleihin olisivat olemassa. Samalla Sipilä saisi henkilökohtaisen pakoreitin myös eduskunnasta.

Keskustalle tämä olisi todennäköisesti huonoista skenaarioista paras, ainakin sisäisen hajaannuksen näkökulmasta. Sipilän lähtö nostaisi johtoon nykyisen 1. varapuheenjohtajan Juha Rehulan. Rehulaa kuvaillaan “kepulaisuuden perikuvaksi”, joka todennäköisesti olisi hyväksyttävä vaihtoehto myös puolueen liberaalilaidalle. Ainakin, kun taustalla ei ole repivää puheenjohtajakisaa. Rehula olisi myös uskottava ja potentiaalinen pääministeriehdokas, jota Sipilä ei enää 2019 todennäköisesti olisi. Niin vaikealta taival nyt näyttää.

On melko epätodennäköistä, että Sipilä olisi valmis lähtemään oma-aloitteisesti. Toisaalta keskustan sisällä valtataistelu on käytännössä aina kovaa, joten paine pääministerin harteilla on jo pitkään voinut olla sellainen, että perusteet ovat myös henkilökohtaisesta näkökulmasta syntyneet. Viisi vuotta keskustan johdossa on ihmiselämässä pitkä aika.

  1. Virkamieshallitus

Uusien vaalien järjestämisen tiellä istuu viime kädessä tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Uusiin vaaleihin tarvitaan myös useampia neuvottelukierroksia ja pääministerin perusteltu aloite. Käytännössä Niinistöllä ei ole juuri velvoitetta hyväksyä Sipilän aloitetta, vaan hän voi pitää neuvottelukierroksia käynnissä pitkäänkin.

Perusteita tälle on Niinistön näkökulmasta useita. Niinistö on itse ehdolla jatkokaudelle, ja eduskuntavaalit sotkisivat ennakkosuosikin kuviot. Toisaalta oman valitsijayhdistyksen kautta kampanjoiva Niinistö on pelannut itsensä taitavasti sivuun päivänpolitiikan turbulenssista, joten haitta tuskin olisi yhtä suuri kuin tasavallan presidentin pyrkiessä jatkokaudelle kokoomuksen ehdokkaana.

Uudet vaalit ovat myös Suomessa niin poikkeuksellinen toimenpide, että siihen ei herkästi lähdetä. Jopa SDP:stä voisi löytyä pitkien vääntöjen jälkeen valmiutta hallitukseen, kun kannatuskäyrän piikki on nyt kuntavaalien jälkeen tasoittunut. Toisaalta Antti Rinteen asema puolueen johdossa on vaikea, joten todennäköistä se ei olisi. Vihreät ja vasemmistoliitto eivät lähde hallitukseen ilman uusia vaaleja.

Väliaikaisena ratkaisuna Suomeen voitaisiin nimittää virkamieshallitus eli toimitusministeriö, joka hoitaisi tehtävää pitkittyneiden neuvottelukierrosten ajan, eikä jättäisi 100-vuotiasta historiaansa juhlivaa Suomea kellumaan tyhjän päälle. Välissä Niinistö ehdittäisiin valita jatkokaudelle. Sen jälkeen edessä olisivat joko uudet vaalit tai uusi hallituspohja kokoonpanolla, jota on tässä vaiheessa vielä turha veikkailla, sillä puolessa vuodessa ehtii tapahtua paljon.

Myös virkamieshallitus on yhtälönä epätodennäköinen.

Vaikealta näyttää?

Kyllä, vaikealta näyttää, eikä ihme. Perussuomalaisten sisäinen muutos oli tänään vielä rajumpi  kuin monet Halla-ahon voittoa ennakoineet osasivat ajatella. Puolue on sisäisesti täysin hajallaan ja eduskuntaryhmä natisee liitoksistaan. PS ei todennäköisesti ole hallituskelpoinen pitkään aikaan, jos koskaan.

Siksi nykyisen hallituspohjan jatkoa ei näistä skenaarioista löydy.

JuhoML_uusin
Juho Mäki-Lohiluoma – @JuhoML

Kirjoittaja on Ajatuspaja Linjan toiminnanjohtaja ja vastaava päätoimittaja.

Kuva: Euroopan parlamentti

Uutisanalyysi
KD-nuoret haluaa Suomen Natoon
Kommentti
Kommentti: Perussuomalaiset ratsasti lepakkospinnillä yli puolueelle vaikean ilmastostrategian
Uutisanalyysi
Korkeakouluopintojen aloittamisikää halutaan alemmas: Turussa kokeillaan yliopistokursseja lukiossa