Kommentti

Kommentti: Korkein oikeus voi pakottaa asevelvollisuuden uudistumaan


Helsingin hovioikeuden päätös, jolla se vapautti 23-vuotiaan aseistakieltäytyjän syytteistä, voi johtaa jopa koko suomalaisen asevelvollisuusjärjestelmän muutokseen.

Helsingin hovioikeuden tänään antaman tuomion mukaan 23-vuotiasta miestä ei voida tuomita vankeusrangaistukseen sillä perusteella, että hän on kieltäytynyt ase- ja siviilipalveluksesta. Aiemmin vastaavassa tilanteessa tuomio on annettu, joten hovioikeudessa äänin 4-3 syntynyt päätös edustaa muutosta vallalla olevaan tulkintalinjaan.

Päätös ei vielä ole lainvoimainen ja hovioikeudessa hävinneellä syyttäjällä on mahdollisuus hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. On erittäin todennäköistä, että syyttäjä siihen myös päätyy ja että korkein oikeus valitusluvan myöntää – niin merkittävästä tapauksesta on kyse.

EI OLE LAINKAAN varmaa, että korkein oikeus ratkaisee tapauksen yhteneväisesti Helsingin hovioikeuden kanssa. Esimerkiksi asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt Itä-Uudenmaan käräjäoikeus päätyi tuomitsemaan miehen vankeusrangaistukseen samaan tapaan kuin kaikki totaalikieltäytyjät ennen häntä on tuomittu.

Helsingin Sanomien haastatteleman Aseistakieltäytyjäliiton järjestösihteerin Kai Raninin mukaan liitto pitää ratkaisua käänteentekevänä.

“Käytännössä tämä tarkoittaa, että aseistakieltäytyminen on dekriminalisoitu eikä siitä voi langettaa enää tuomioita”, Ranin sanoo.

Raninin tulkinta on vielä liian aikainen, sillä tuomiolla ei ole lainvoimaa, eivätkä hovioikeuksien päätökset kanna sellaista merkitystä, että oikeuskäytäntö yksin tämän pohjalta vielä kokonaan muuttuisi. Jos korkein oikeus kuitenkin päätyy samaan tulkintaan kuin Helsingin hovioikeus, ajautuu koko suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä heikoille jäille. Korkeimman oikeuden vapauttava päätös nimittäin käytännössä tarkoittaisi juurikin sitä, että ase- ja siviilipalveluksesta kieltäytyminen olisi mahdollista ilman, että siitä määrätään vankilaan. Esimerkiksi Puolustusvoimat on pitkään korostanut asevelvollisuuden pakollisuuden tärkeää merkitystä, sillä se takaa Puolustusvoimielle käyttöön riittävän määrän varusmiehiä, joista voidaan kouluttaa reserviin sodan ajan joukot.

AKL:n Raninin mukaan totaalikieltäytyjiä on tähän mennessä ollut vuosittain muutamia kymmeniä, mutta rangaistavuuden poistuessa heidän määränsä todennäköisesti kasvaisi. Ei ole ollenkaan kaukaa haettu ajatus, että korkeimman oikeuden päätöksen myötä pakollisuus käytännössä poistuisi ja varusmiesten määrä laskisi, vaikka ainakin ensi vaiheessa asevelvollisuuden suorittamiseen ohjaavat sosiaaliset normit pitäisivät todennäköisesti huolen siitä, että kasarmeille kävelee riittävästi reserviin kelpaavia miehiä ja naisia.

KÄVI KORKEIMMASSA OIKEUDESSA miten tahansa, on Helsingin hovioikeuden päätös osoitus siitä, kuinka suurta reformivajetta suomalaiseen asevelvollisuusjärjestelmään on kertynyt. Vaikka suomalaista reserviä pidetään kansainvälisesti osaavana ja Puolustusvoimat saavuttaa jatkuvasti vähintään hyviä tuloksia toimintansa kehittämisessä, on koko järjestelmä huojuvalla pohjalla, sillä siihen liittyy tuskaisen ilmeisiä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusongelmia.

Yksi ongelmista on Jehovan todistajien ja muiden aseistakieltäytyjien kohtelu: kun Jehovan todistajat on vapautettu asepalveluksesta, joutuvat muut aseistakieltäytyjät vankilaan. Tähän kiinnitti huomionsa myös Helsingin hovioikeus, jonka mukaan Jehovan todistajia ja muita totaalikieltäytyjiä tulisi kohdella yhdenvertaisesti. Jehovan todistajien vapautus perustuu 1980-lukulaiseen poikkeuslakiin, joka säädettiin perustulain säätämisjärjestyksessä 5/6 enemmistöllä, mutta voidaan kumota tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, eli yksinkertaisella enemmistöllä.

Toinen asevelvollisuusjärjestelmän ilmeisistä ongelmakohdista liittyy sukupuolten tasa-arvoon. Tässä oikeustila on kuitenkin verraten vakiintunut. Edellisen kerran perustuslakivaliokunta totesi vuonna 2007, että vain miehiä koskeva asevelvollisuus ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Tällöin säädettiin uutta asevelvollisuuslakia, johon perustuslakivaliokunnalta pyydettiin lausunto. Valiokunta on päätynyt samaan tulkintaan myös aiemmin.

VAIKKA ESTETTÄ vain miehiä koskevalle asevelvollisuudelle ei perustuslain näkökulmasta ainakaan toistaiseksi ole, eikä korkeimman oikeuden kanta nyt käsillä olevaan tapaukseen ole vielä selvillä, voi tapauksen myötä nouseva julkinen keskustelu ajaa asevelvollisuuden muutostilaan.

Kun kaksi vuotta sitten tein Varusmies-lehdessä kyselyn puolustusvaliokunnan jäsenille heidän näkemyksistään asevelvollisuuden tasa-arvo-ongelmista, jättivät erityisesti keskilinjan vasemmalle puolelle sijoittuvat kansanedustajat vastaamatta, ja myös monet muut välttivät kysymystä. Asevelvollisuuden tasa-arvohaasteista puhuminen on poliitikoille kuin Pandoran lipas, josta tuskin löytyy oman poliittisen tulevaisuuden kannalta mitään positiivista. Johtavien poliitikkojen keskuudessa laajan reservin tarve tunnistetaan, mutta samalla tietoisuus tasa-arvo-ongelmista on ilmeistä, vaikka siitä ei haluta puhua.

Kaikkein vahvimmin nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää suojelee sen laaja kansansuosio, joka on esimerkiksi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kyselyissä perinteisesti liikkunut pitkälti yli 70 prosentissa. Mitä nuoremmilta ikäryhmiltä asiaa kuitenkin kysytään, sitä heikompaan kannatus yleensä on. Myös poliittiset nuorisojärjestöt suhtautuvat malliin nuivasti ja haluaisivat siihen muutoksia: kokonaan sukupuolineutraalin asevelvollisuuden, naiset kutsuntoihin tai verovähennyksen, jolla kompensoitaisiin yksilölle asevelvollisuudesta aiheutuvia tulonmenetyksiä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta asevelvollisuuskeskustelussa on myös vuoden 2010 Nuorisobarometrin havainto, jonka mukaan lähes puolet nuorista tukee siirtymistä “miehiä ja naisia koskevaan yleiseen kansalaispalvelukseen, jonka voisi suorittaa sekä varus- että siviilipalveluksena”. Tarjottaessa nykyiselle asevelvollisuudelle selkeä vaihtoehto, vaikuttaa asevelvollisuuden muuttamisen kannatus siis olevan MTS:n kyselyitä vahvempaa.

Asevelvollisuuden vahva kannatus voikin olla osin seurausta siitä, että nykymallille ei ole julkisuudessa esitetty uskottavia vaihtoehtoja. Poliitikot ovat välttäneet aihetta, eivätkä alan asiantuntijat ole halunneet sytyttää julkista keskustelua. Joitakin vuosia sitten sitä yrittänyt ja asevelvollisuudesta luopumista ajanut Ohi on -kansalaisaloite taas lähenteli uskottavuudeltaan täyttä nollaa.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN tämänpäiväisen tuomion seuraus on todennäköisesti se, että se avaa Pandoran lippaan, johon poliitikot eivät ole halunneet koskea. Esimerkiksi vihreiden Ville Niinistö ehti jo laukomaan, että totaalikieltäytyjien vankeusrangaistukset ovat olleet sivistysvaltiolle häpeäpilkku. Hänen mukaansa hovioikeuden vapauttavan päätöksen jälkeen on syytä muuttaa myös lakia, jotta totaalikieltäytyminen vakaumuksen perusteella ei olisi enää rangaistavaa.

Keskustelu laajenee todennäköisesti pian koskemaan vaihtoehtoja, joilla totaalikieltäytymisen rangaistavuudesta voidaan pitää kiinni, jos korkein oikeus muuttaa asiassa tulkintalinjaansa ja siirtyy Helsingin hovioikeuden kanssa samalle kannalle.

Ilmeisin ratkaisu on kumota Jehovan todistajia koskeva poikkeuslaki. Toisin kuin sen säätäminen, poikkeuslain kumoaminen on mahdollista pelkän hallitusrintaman voimin, eli eduskunnan enemmistöllä.

Ratkaisu olisi kuitenkin monin paikoin riskialtis. Se nostaisi pintaan Suomen YK:n ihmisoikeuskomitealta ja kansainvälisiltä järjestöiltä saamat toistuvat huomautukset totaalikieltäytyjien kohtelusta ja herättäisi varmasti äänekästä vastustusta. Lisäksi tarkasteltaviksi tulisivat Suomen kansainväliset velvoitteet ja perustuslain asettamat raamit, jotka voisivat osaltaan mutkistaa Jehovan todistajia koskevan poikkeuksen kumoamista.

POIKKEUSLAIN KUMOAMINEN olisi lisäksi laastarin liimaamista vuotavan avomurtuman päälle. Suomalaisen yhteiskunnan arvojen muuttuessa myös asevelvollisuuden on muututtava. Sukupuolten tasa-arvon hahmottuessa yhä läpileikkaavammaksi teemaksi koko suomalaisessa yhteiskunnassa, on vain miehiä koskeva asevelvollisuus entistä vahvemmin uhattuna – halusi sitä tai ei.

Viisautta olisikin käyttää asevelvollisuuden toistaiseksi vahva kansansuosio vastuullisesti ja avata keskustelua järjestelmän vaihtoehdoista ja tulevaisuudesta. Kun tuki on nykyisellä tasolla, voidaan lainsäädännön muutoksia tehdä ilman pelkoa dramaattisista vaikutuksista esimerkiksi varusmiespalvelukseen astuvien saapumiserien koossa. Iso osa suomalaisista nuorista marssii kasarmille, vaikka sen välttämiseen olisi juridisesti hyväksyttävä mutta vallitsevien sosiaalisten normien vastainen keino.

Esimerkkiä järjestelmän uudistamiseen voisi hakea esimerkiksi Norjasta, jossa asevelvollisuus on paitsi sukupuolineutraali ja valikoiva, myös niin houkutteleva, että joukkotuotantotarve pystytään täyttämään ilman vastentahtoisten määräämistä armeijan harmaisiin.

Suomalaista asevelvollisuusmallia ei ole tähän mennessä uskottavasti haastettu, eikä sille ole esitetty toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja. Kun tämä muuttuu, voi muuttua myös itse asevelvollisuus.

JuhoML_uusin
Juho Mäki-Lohiluoma – @JuhoML

Kirjoittaja on freelance-toimittaja ja oikeustieteen sekä kauppatieteiden opiskelija. Hän on aiemmin toiminut muun muassa Ajatuspaja Linjan toiminnanjohtajana ja Varusmies-lehden päätoimittajana.  

Artikkelikuva: Aku Siukosaari

Kommentti
Kommentti: 10 huonoa perustetta nykymuotoisille pääsykokeille
Kommentti
Kommentti: Perussuomalaiset ratsasti lepakkospinnillä yli puolueelle vaikean ilmastostrategian
Kommentti
Kommentti: Pääsykoejärjestelmä asettaa hakijat eriarvoiseen asemaan