Kommentti

Kommentti: Gallupien vaikutus vaalitulokseen


Gallupeista, niiden tarpeellisuudesta ja ennusteiden osuvuudesta puhuttiin presidentinvaalien yhteydessä poikkeuksellisen paljon, ja hyvä niin. Gallupeja syyteltiin niiden aikaansaamista vaikutuksista – mutta millaisia nämä vaikutukset voivat olla?

Ihminen on ajatteleva olento. Vaalien alla erityisen tiuhaan julkaistavat kannatusmittaukset vaikuttavat harkitsevan ja ajattelevan ihmisen päätöksiin, koska emme halua oman äänemme ja panoksemme menevän hukkaan.

Äänestäminen on vaikuttamista, joten esimerkiksi kannatusmittauksissa hännillä roikkuvan ehdokkaan äänestäminen saattaa tuntua hukkaan heitetyltä ääneltä.

Vastaavasti gallupien ylivoimaisen johtajan äänestäminen ei strategisen äänestäjän mielessä välttämättä tunnu mielekkäältä: miksi vaivautuisin äänestämään jotakuta, joka minun äänestäni riippumatta tuntuu menestyvän?

Kaikkiin gallupit eivät kuitenkaan vaikuta – esimerkiksi puoluekannastaan varmat aktiiviset poliittiset osallistujat tai poliittisesti täysin passiiviset eivät gallupeista juuri hätkähdä. Osan päätöksiin uutisointi tai tilastot eivät muuten vain vaikuta.

Puolueuskollisuus ja puolueiden jäsenmäärät ovat olleet jo pitkään laskusuunnassa, ja kannastaan varmat äänestäjät ovat siten hupeneva joukko. Enää ei ajatella, että pysyvä puoluevalinta olisi poliittisen uskottavuuden kannalta välttämättä tavoiteltavaa.

Liikkuvia äänestäjiä on enenevissä määrin, kuten myös poliittisesti passiivisia nukkuvia äänestäjiä. Vaali vaalilta äänestysprosentit ovat heikentyneet – onpa puhuttu jopa demokratian kriisistä.

Alla esitetyssä nelikentässä havainnollistetaan gallupien vaikutusta äänestämiseen. Puolueuskollisuudesta riippuen kannatusmittaukset voivat vaikuttaa paitsi ehdokasvalintaan, myös poliittiseen osallistumiseen, eli itse äänestämiseen tai vaikkapa kampanjointiin.

Kahvipannut kuumenevat gallupmenestyjän vaalikojuilla, vai kuumenevatko?

Puoluevalinnassaan vakiintuneisiin äänestäjiin gallupit voivat vaikuttaa kahdella tapaa – ne voivat joko aktivoida tai passivoida kannattajien poliittista osallistumista.

Gallupeissa hyvin pärjänneen ehdokkaan tai puolueen kannattajien hyvä kampanjavire ja tekemisen meininki ruokkivat helposti itseään. Hyvät galluplukemat näyttäytyvät ikään kuin tuloksena tehdystä työstä, ja se jos jokin motivoi jatkamaan.

Gallupmenestys voi vaikuttaa myös käänteisellä tavalla: mittauksissa menestyneen oman ehdokkaan tai puolueen voitonvarmat kannattajat saattavat kääntää vaihteen vapaalle ja lasketella ilman kaasua vaalikampanjan loppumetrit.

Niinistön kannattajien keskuudessa tämä ilmiö saattoi korostua, koska ehdokas ei ollut puolueen, vaan valitsijayhdistyksen asettama. Melkein kolme prosenttiyksikköä edellisiä presidentinvaaleja pienempi äänestysprosentti puhuu tämän puolesta.

Koko kokoomuksen järjestöväen ja puoluekoneiston paahtaessa täydellä höyryllä Niinistön kannatus ja myös äänestysprosentti olisivat todennäköisesti olleet vielä korkeampia. Passivoiva vaikutus kun voi näkyä myös itse äänestämisessä, joten saattoipa kotiin jääneiden äänestäjien joukossa olla myös puolueuskollisia Niinistön kannattajiakin – miksi vaivautua äänestämään tilanteen ollessa gallupien valossa jokseenkin selvä jo etukäteen?

Löytyykö gallupeissa hännillä roikkuvien ehdokkaiden kampanjaämpäreille jonottajia?

Puolueuskollisia äänestäjiä voi passivoida myös oman, gallupeissa huonommin sijoittuneen ehdokkaan tappioasema: miksi paiskia vapaaehtoisesti hommia sellaisen tavoitteen eteen, joka ei todennäköisesti kuitenkaan toteudu?

Tämä ilmiö on nähtävillä perinteisten vanhojen puolueiden presidenttiehdokkaiden matalina kannatusmittauslukemina. Toisaalta myös huonommat lukemat voivat herättää taistelutahtoa ja kannustaa kampanjoimaan kovemmin.

Vaalikatujen räntäsateissa oli tavattavissa kaikkien ehdokkaiden kampanjaväkeä. He jos jotkut ovat demokratian ritareita.

Liikkuviin äänestäjiin gallupien vaikutukset poliittiseen osallistumiseen voivat vastaavasti olla passivoivia tai aktivoivia – lähinnä heidän kohdallaan kyse on perinteisesti äänestämis- tai äänestämättäjättämispäätökseen vaikuttamisesta.

Kampanjointiin ja muuhun vaalityöhön osallistuu kuitenkin myös puolueisiin kuulumatonta väkeä. Kaksi neljästä parhaiten vaaleissa menestyneestä ehdokkaasta oli valitsijayhdistyksen asettamia, ja heidän joukoissaan oli mukana lukemattomia puolueisiin kiinnittymättömiä talkoolaisia.

Tämä kertoo puolueiden merkityksen muutoksesta. Presidentinvaalit ovat kuitenkin ennen kaikkea henkilö- ei puoluevaali, joten ilmiö korostuu juuri niissä.

Eduskuntaan ei perinteisten puolueiden ulkopuolelta äänikynnysten vuoksi helposti nousta, eikä kuntavaaleissakaan valitsijayhdistyksillä ole yksittäisiä kuntia lukuun ottamatta ollut toistaiseksi kummoista menestystä.

Kumpi olisi mukavampaa, kippistely vai mököttäminen?

Liikkuviin äänestäjiin gallupit voivat kuitenkin vaikuttaa äänestämisen lisäksi myös puolue- tai ehdokasvalinnan osalta. Gallupeissa voitollisen joukkuetta on mukava kannattaa, ja vaali-iltana on hauskempaa iloita voittajan joukoissa kuin potea pettymystä valitsematta jääneen ehdokkaan rinnalla.

Ihminen luottaa joukkovoimaan: jos noin suuri joukko noita muita ajattelee tuon ehdokkaan olevan paras, niin sen täytyy sitten olla totta. Oma päätöksenteko siis ikään kuin ulkoistetaan suurelle joukolle.

Jälleen vaikutus voi olla myös toisen suuntainen, eli gallupit voivat ohjata ehdokasvalintaa myös heikommin mittauksissa menestyneen eduksi.

Erityisesti vaaleissa, joissa valituksi tulee useampia ehdokkaita, saattaa taktisen äänestämisen merkitys korostua: ehdokkaat asetetaan prioriteettijärjestykseen, ja jos oma suosikki näyttää joko pärjäävän joka tapauksessa, tai jos hän ei näytä missään tapauksessa tulevan valituksi, annetaan ääni seuraavaksi parhaalle vaihtoehdolle.

Median rooli auktoriteettina ja vaikuttajana

Strategisessa äänestämisessä oleellista on se, että gallupeihin luotetaan – ehkä jopa enemmän kuin pitäisi. Vaalien alla keskustelua herätti joidenkin kannatusmittausten tekijöiden käyttämät menetelmät tai niiden esittelyn puuttuminen kerrottujen lukemien takana.

Keskustelu on tervetullutta: kansalainen tuppaa luottamaan auktoriteetteihin, jollaisiksi mediassa esitellyt ammattilaisten tekemät kannatuslaskelmatkin mielletään.

Tätä auktoriteettia pitäisi ehdottomasti perustella selostamalla suoritettujen laskelmien taustat ja käytetyt menetelmät. Keskivertokansalainen ei osaa, eikä hänen tarvitsekaan osata niitä menetelmällisesti kyseenalaistaa.

Valemedioiden ja –uutisten aikakaudella on ehdottoman tärkeää, että valtamediat esittelevät vain tilastollisesti päteviä kannatusarviolaskelmia, joiden otannat ja menetelmät ovat tarkistettavissa.

Gallupjournalismi on myös oleellisessa roolissa gallupien vaikutuksia pohdittaessa, eli siis se, miten gallupeista uutisoidaan ja kirjoitetaan. Kannatusarvioiden heilahtelujen ylitulkinta ja muutosten liioittelu ovat omiaan ruokkimaan keskustelua ja siten gallupien vaikutusta tiettyyn suuntaan.

Tästä voi syntyä kierre, joka voi voimakkaastikin vaikuttaa vaalien tulokseen. Esimerkiksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa television pääministeritentteihin Timo Soinille järjestettiin neljäs tuoli – paine tähän tuli gallupmittauksista, ei suinkaan edellisistä vaaleista.

Syytellä toki voi, mutta hankala on todistaa

Gallupeilla voi siis olla monenlaista vaikutusta, mutta sitä on tieteellisesti vaikea testata. Nykyaikaista vertailukohtaa aidosta vaalitilanteesta, jossa gallupeja ei olisi vaalien alla julkaistu ollenkaan, ei ole saatavilla – eikä tällaista tuskin koskaan tule olemaankaan. Ovathan gallupit kiinnostavia ja monilta osin hyödyllisiä.

Erilaisia simulaatioita ja päätöksentekokokeita voidaan toki laboratorio-olosuhteissa toteuttaa, mutta niiden vertailtavuutta todelliseen vaalitilanteeseen on hankala osoittaa.

Nykyään mielipidemittauksia toteutetaan kirjavalla laadulla ja määrällä, eikä yksittäisten mittausten vaikutuksia ole tilastollisestikaan helppo osoittaa – mitään väliaikatietoja kun vaalituloksesta ei ole saatavilla.

Julkisessa keskustelussa sekoittuukin usein esimerkiksi puolueiden kannatus ja kannatusarvio: kannatus mitataan vaaleissa ja kannatusarvio gallupeissa.

Vaalien jälkeen julkaistavat vertailut gallupennusteiden ja toteutuneen vaalituloksen osalta ovat tämän vuoksi tärkeitä, ja niille soisi mielellään tilaa uutisoinnissakin enemmän. Harmi vain, että näin vaalien jälkeen gallupit tuskin kiinnostavat muita kuin niitä tutkivia tahoja ja muita politiikkanörttejä.

Kommentti
Pääkirjoitus: Tiukkaa muutosvastarintaa
Kommentti
Kommentti: Pääsykoejärjestelmä asettaa hakijat eriarvoiseen asemaan
Kommentti
Kommentti: Nuoret hävisivät jälleen, koska osa ei saa äänestää