Linja-raportti (1/16)

Elinkeinoelämä kaipaa huippututkimusta ja alueellista yhteistyötä


Näkökulma: INNOVAATIOT JA KASVU

Yritykset kaipaavat Suomeen sekä kansainvälisen tason tutkimusta että laadukkaita koulutusyliopistoja. Elinkeinoelämän keskusliiton osaamisesta ja kasvusta vastaavan johtajan Riikka Heikinheimon mukaan molemmat tavoitteet voidaan saavuttaa, mutta yliopistojen välisen työnjaon täytyy sitä ennen selkeytyä.

Heikinheimon mukaan yhtä oikeaa, kaikille yrityksille optimaalista yliopistoverkkoa ei ole olemassa. Tarpeissa on eroja sekä alojen että yritysten välillä. Kun osa korostaa helppoa yhteistyötä lähialueen yliopiston kanssa, osa peräänkuuluttaa maailmanluokan tutkimusta ja osaamista.

Yksi esimerkki alueellisesta yhteistyöstä on Pori, jonka yliopistokeskuksessa toimivat yksiköt tekevät paljon yhteistyötä satakuntalaisten yritysten kanssa. Käytännössä se tarkoittaa muun muassa tutkimushankkeita, joihin yritykset lähtetevät kumppaneiksi, sekä yliopiston tarjoamaa konsultointipalvelua. Paikallinen yhteistyö toimii yhtenä kasvun moottorina ja siitä hyötyvät sekä yritykset että yliopisto.  

Porin kehittämispäällikön Timo Aron mukaan valtaosa Porissa tehtävästä yhteistyöstä jäisi kokonaan syntymättä, jos maakunnassa ei olisi omaa yliopistokeskusta. Samanlaisia alueellista verkostoa ei hänen mukaansa rakentuisi esimerkiksi Turusta tai Tampereelta käsin.

“Läheisyydellä on hirveän iso merkitys. Se sitoo alueen toimijoita aivan eri tavalla yhteen, kun omalla alueella tai omalla kaupunkiseudulla on tällaista yliopistollista toimintaa. Se vastuu toiminnasta on elinkeinoelämälläkin suurempi”, Aro sanoo.

Tätä vastuuta alueen yritykset ovat kantaneet esimerkiksi lahjoitusprofessuurien muodossa. Yliopiskeskukselle rahoitusta kanavoivan Satakunnan korkeakoulusäätiön kautta on rahoitettu Porissa jopa neljä professuuria ja lukuisia väitöskirjatutkimuksia. Viimeisimpänä isona hankkeena säätiöllä on ollut Porin kauppatieteellisen yksikön liiketaloustieteen professuuri, jota se on rahoittanut jopa puolella miljoonalla eurolla.

Osa varoista on peräisin alueen kunnilta ja kaupungeilta, mutta takana on myös iso joukko maakunnan yrityksiä ja elinkeinoelämän järjestöjä, joiden lompakot tuskin avautuisivat, jos toimintaa ei koettaisi myös yritysten näkökulmasta tuottavana.

“Porissa on kuunneltu aika paljon sitä, mitä elinkeinoelämä haluaa, ja on sitä kautta pystytty tuomaan sellaisia vaihtoehtoja, jotka tukevat alueen elinkeinoelämän kehitystä ja tarpeita. Pienempi koko tekee toiminnan aika notkeaksi”, Aro kehuu.

 

VAIKKA MAAKUNNISSA tehtävästä yritysyhteistyöstä on kiistattomia näyttöjä, ei sen erinomaisuuteen kannata uppoutua. Kasvun ja kilpailukyvyn näkökulmasta vähintään yhtä tärkeää on korkealaatuinen tutkimus, jota suomalaiset yritykset pääsevät kaupallistamaan ensimmäisten joukossa.

Se kuuluu myös yritysten etujärjestölleen tuomissa terveisissä.

“Paljon kuulee myös sitä, että meille ei ole mitään väliä missä se yliopiston on Suomessa, kunhan se on hyvä ja kansainvälisesti linkittynyt. Eli se laatukriteeri on yritykselle näissä tapauksissa kaikkein olennaisin”, EK:n Riikka Heikinheimo sanoo.

Esimerkiksi lääke- ja teknologiateollisuuden globaaleille yrityksille läheisyyttä olennaisempaa on usein laatu. Tärkeintä on se, että yritys voi luottaa yliopiston tuottaman tutkimuksen olevan maailman huippua.

Siitä elinkeinoelämä on valmis myös maksamaan. Esimerkiksi viime vuoden lopulla Teknologiateollisuus lahjoitti neljälle teknisiin aloihin keskittyneelle yliopistolle yhteensä 11 miljoonaa euroa.

“Lahjoituksella haluamme tukea erityisesti yliopistojen profiloitumista, erikoistumista ja keskinäistä yhteistyötä”, Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Jorma Turunen sanoi tuolloin.

Rahasta lähes puolet meni Aalto-yliopistolle, jonka panostuksia ICT- ja digitalisaatio-osaamiseen Teknologiateollisuus halusi vauhdittaa. Yliopisto on aloilla Suomen kärkeä ja myös kansainvälisesti arvostettu.

“Jo nyt näemme, että tutkijoidemme monialainen työ esimerkiksi digitalisaation ja terveysteknologian aloilla on synnyttänyt sekä uutta tietoa että innovaatioita. Teknologiateollisuuden lahjoituksen avulla voimme jatkossakin olla rakentamassa menestyvää teollisuutta, vahvempaa Suomea ja parempaa maailmaa”, yliopiston rehtori Tuule Teeri sanaili lahjoitusta vastaanottaessaan.

Teknologia- ja lääketeollisuus ovat kuitenkin osin poikkeuksia, vaikka yhä usemmalla alalla kilpailu onkin globaalia.

“Esimerkiksi rakennusteollisuus ei ole aivan yhtä globaali toimiala, ja silloin heillä on erilaiset tarpeet sille koulutukselle ja tutkimukselle”, Riikka Heikinheimo sanoo.

Käytännössä kyse on siitä, että ratsastaminen viimeisimmän tutkimuksen aallonharjalla ei ole ainakaan perinteiselle rakennusteollisuudelle aivan yhtä tärkeää kuin esimerkiksi teknologiateollisuudelle, jonka koko kilpailukyky perustuu jatkuvaan edelläkävijyyteen. Näin myös yliopistoille asetettavat vaatimukset ovat erilaisia, eikä kansainvälisesti verkottuneen huippututkimuksen merkitys ole yhtä suuri.

Heikinheimon mukaan alakohtaisten erojen lisäksi toiveet yliopistojen suuntaan vaihtelevat myös yrityksittäin.

“Mitä pienempi ja vakiintuneempi pk-yritys on kyseessä, sitä todennäköisemmin saa vastaukseksi, että he haluavat yhteistyötahon sijaitsevan lähellä heitä. Ja sitten mitä suurempia ja kansainvälisempi yritys, niin näkökulma on ihan toinen.”

Oman ryhmänsä muodostavat vielä pienet kasvuyritykset, jotka Suomessa linkittyvät usein tavalla tai toisella juuri yliopistoyhteisöihin.

“Tämä on tietysti aika karkea yleistys, mutta kyllä tällaisen trendin voi sieltä löytää.”

Elinkeinoelämän näkökulmasta sirpaleisen yliopistoverkon puolesta puhuu myös yritysten tarve koulutetulle työvoimalle.

“Monelta yritykseltä esimerkiksi Pohjois-Suomesta kuulee, että kyllä heille on hirveän olennaista, että alueella on yliopisto. Se on heille tärkeä keino saada koulutettuja ihmisiä työntekijöiksi”, Heikinheimo sanoo.

Pohjois-Suomi ei ole yksin. Varsinkin nopeimmin kasvavien kaupunkikeskusten ulkopuolella toimivat yritykset harmittelevat usein, että osaavan työvoiman saaminen on hankalaa, jos alueella ei ole kolmannen asteen koulutusta tarjoavaa yksikköä, eli ammattikorkeakoulua tai yliopistoa.

Toisaalta valtaosa uusista työpaikoista syntyy tilastojen mukaan kasvukeskuksiin, kuten pääkaupunkiseudulle, Tampereelle ja Ouluun, joista yliopistoja tuskin ollaan missään vaihtoehdoissa lakkauttamassa.

Alueellisen työvoimatarpeen näkökulmasta yliopistoja tärkeämmiksi nousevat ammattikorkeakoulut. Tätä mieltä on ainakin Porin kehittämispäällikkö Timo Aro. Satakunnassa paikallinen ammattikorkeakoulu kerää suuren osan opiskelijoistaan juuri kotimaakunnastaan ja sitoo heitä vahvemmin alueelle. Se kerää kiitosta alueen yrityksiltä.

Riikka Heikinheimon mukaan ammattikorkeakouluista löytyisi nykyistä enemmän paukkuja myös alueelliseen yritysyhteistyöhön. Heikinheimon arvioi, että valmiudet siihen ovat ammattikorkeakouluissa usein jopa paremmat kuin tiedeyliopistoissa.

“Olen aikaisemmassa roolissani käynyt ammattikorkeakouluissa paljon puhumassa ja aika usein kysyn, että miksi he eivät tee tästä [yritysyhteistyöstä] vahvuuttaan. Kun he kerran tuntevat ne alueen yritykset, niin on huomattavasti helpompi lähteä tekemään yhteistyötä ja löytää sen tekemiseen toimivat mallit”, Heikinheimo sanoo.

“Ammattikorkeakouluille on usein helpompaa löytää pk-yritysten kanssa yhteinen kieli, kuin tiedeyliopistoille ja tiedeyliopistojen tutkijoille.”

 

KUN YLIOPISTOILTA vaaditaan toisaalta alueellista vaikuttavuutta, koulutetun työvoiman tuottamista myös maakuntiin ja hyvää paikallista yritysyhteistyötä, samalla elinkeinoelämän toisessa laidassa toivotaan huipputasoista kansainvälistä tutkimusta.

Pelaako sirpalainen yliopistokenttä siis elinkeinoelämän näkökulmasta kahteen maaliin? Voidaanko molemmat tavoitteet saavuttaa yhtäaikaisesti?

Riikka Heikinheimon mielestä voidaan, mutta tehtävänjaon täytyy olla selkeä. Kaikkien 14 suomalaisyliopiston tavoitteena ei voi olla palvella elinkeinoelämää samanaikaisesti sekä maailmanluokan tutkimuksella että hyvällä alueellisella yhteistyöllä.

Heikinheimo tarjoaa ratkaisuksi yliopistojen profiloitumista, eli omien painopistealueiden valitsemista. Yliopistojen kannattaisi hänen mukaansa asettaa hieman toisistaan poikkeavia tavoitteita: kun osa yliopistoista keskittyy tutkimukseen, osa voisi rohkeasti satsata vahvemmin koulutukseen ja alueelliseen yritysyhteistyöhön. Se tarkoittaisi, että tehtävä tutkimus jää näissä yliopistoissa väistämättä kapeammaksi.

“Osa yliopistoista olisi ehkä vähän pienempiä, keskittyisi esimerkiksi sen alueen elinkeinoelämän tarpeisiin enemmän, ja ehkä olisivat jollain rajatummalla profiililla tekemässä tutkimusta”, hän selostaa.

Mallissa uudenlaisella tehtävänasetteluilla toimivia yliopistoja ei voitaisi arvioida nykyisin kriteerein. Laadukkaan koulutuksen tarjoamisella ja alueellisessa yhteistyössä onnistumisella ei paistatella yliopistorankingeissä tai julkaisumäärien vertailuissa, joiden kautta yliopistoja usein arvioidaan. Toisaalta vahvalla tutkimusprofiililla operoivien yliopistojen pitäisi yltää rankingeissä ainakin lähelle maailman kärkeä.

Heikinheimon mukaan nykyinen kehitys, jossa yliopistot ovat sopineet profiloitumisista ja koulutusta on alojen sisällä keskitetty vahvempiin yksiköihin, on elinkeinoelämän näkökulmasta hyvää. Se olisi kuitenkin ollut helpompi tehdä jo aiemmin, kun resursseja vielä oli paremmin käytettävissä.

“Nyt joudutaan menemään vähän hampaiden kiristelyn kautta. Silti pitäisi mennä loppuun sen kanssa, että jokaisen yliopisto Suomessa miettisi, mitä he haluavat olla, mihin he asemoituvat ja keskittyisivät siihen. Kun tämä prosessi viedään päätökseen, niin se varmaan selkeyttää tätä tilannetta”, hän sanoo.

Artikkeli on osa korkeakouluverkon uudistamista käsittelevää Linja-raporttia (1/16)

 

Kuva: Nina Dodd / Elinkeinoelämän keskusliitto

Linja-raportti (1/16)
Yliopistokeskus nosti Porin pinnalle
Reportaasi
Lukukausimaksujen vaikutuksesta ristiriitaisia ensitietoja: Yliopistojen hakijamäärät nousivat ja laskivat
Kommentti
Pääkirjoitus: Tiukkaa muutosvastarintaa