Uutisanalyysi

Eduskunnan kävijälistat eivät kerro mitään kärkilobbareista – näin lobbarirekisteri voisi toimia


Eduskunnan kävijälistat kertovat Suomen johtavista lobbareista todella vähän, jos sitäkään. Mallia laajasti toivottuun lobbarirekisteriin voisi hakea EU:lta.

Tiedustelulakeja lobattiin eduskunnassa tiheään, sitten vierailija­listoja alettiin tuhota – hakukoneet kertovat, keitä tiedustelulain ja finanssialan puolestapuhujat tapasivat. Näin otsikoi Helsingin Sanomat uutisensa eduskunnan vierailijalistoista. Jutun sisältä kuitenkin selviää, että tiedustelulakien kanssa työskentelevien vierailut eduskunnassa ovat liittyneet pääosin lain parlamentaarista seurantaryhmän kokouksiin. Helsingin Sanomat tulee näin suoraan väittäneeksi, että eduskunnassa kokouksessa vierailevat virkamiehet ovat tässä roolissaan lobbareita.

”Tässä on kyse seurantaryhmän säännönmukaisista kokouksista, joita on pidetty minun kutsustani. Niitä on pidetty tiheään, koska seurantaryhmä haluaa tietää, miten työ etenee. Ei ole kysymys lobbaamisesta”, parlamentaarista seurantaryhmää johtava kansanedustaja Tapani Tölli (kesk) selvensi HS:lle.  

Eduskunnan kävijälistat tulivat medialle kansalaisjärjestö Open Knowledge Finlandilta (OKFI). Järjestö on kokosi eduskunnasta vierailleista tietokannan, joka sisältää yli 24 500 tapaamista vuoden 2016 toukokuun ja vuoden 2017 huhtikuun välillä.

Eduskunta on tähän mennessä kieltäytynyt luovuttamasta kyseisiä tietoja, joten data on kerätty ottamalla kuvia eduskunnassa nähtäväksi annetuista listoista, ja muuttamalla tiedot sähköiseen muotoon. Korkein hallinto-oikeus linjasi taannoin vierailijatietojen olevan julkisia, jonka jälkeen eduskunta ryhtyi tuhoamaan listoja päivittäin. Aiemmin listoja on säilytetty vuoden ajan.

Helsingin Sanomien lisäksi muun muassa Suomen Kuvalehti ja Yle ovat käyttäneet OKFI:n tarjoamaa dataa artikkeleissaan. Näin lobataan eduskunnassa – katso kärkinimet, otsikoi Yle. Lähes 24 500 vierailua ja yli 13 000 vierasta: Suomen Kuvalehti paljastaa lobbareiden kohteet eduskunnassa, lupasi puolestaan Suomen Kuvalehti.

Kaikissa jutuissa tausta-ajatuksena on se, että vierailut eduskunnassa ovat vallankäytön muotoja, jotka on nyt tehty näkyväksi. Politiikan parissa työskentelevien keskuudessa tulkinta on herättänyt kummastusta, samoin kuin virkamiesten listaaminen tiedustelulaki-lobbareiksi.

Linjan haastattelemien politiikan taustavaikuttajien mukaan todellisuudessa lobbaamista tapahtuu vain harvoin eduskunnassa. Yhden haastateltavan mukaan esimerkiksi helsinkiläisen ravintola Kosmoksen pöytävarauslista kertoisi huomattavasti enemmän suomalaisesta lobbauksesta kuin eduskunnan vierailijalistat.
Haastateltavien mukaan eduskunnassa lobataan jo lähes valmiita asioita, jotka ovat valiokuntien käsittelyssä tai tulossa käsittelyyn. Todellinen vaikuttaminen tapahtuu jo lainsäädännön valmisteluvaiheessa ja lähes aina eduskunnan ulkopuolella.

 

TOINEN AISTIHARHA listoissa liittyy siihen, että Eduskuntatalossa käydään useista eri syistä, jotka eivät läheskään aina liity lobbaamiseen. Esimerkiksi Ylen artikkelissa “koko lobbarilistan ykköseksi” nouseva Paavali Kukkonen kertoo suurimman osan vierailuista liittyneen SDP:n talouspoliittisen työryhmän työskentelyyn. Työryhmää johtaa SDP:n puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Rinne, joten tapaamisia on järjestetty eduskunnassa. Kukkonen on listojen keräämisen aikana työskennellyt Ylen mukaan ammattiliitto Prolla sekä Sitran työmarkkina-asiantuntijana.

Kukkosen tapaan puolueaktiivisuutensa johdosta eduskunnassa vierailleita henkilöitä on listoilla todennäköisesti useita muitakin.

Osa henkilöistä taas on noussut listoille siksi, että on vieraillut eduskunnassa melko satunnaisista syistä, esimerkiksi talossa työskentelevää tuttavaansa tapaamassa. Entinen kansanedustaja, nykyisin viestintätoimisto Pohjoisranta Burson Marstellersille työskentelevä Kimmo Sasi taas kertoo Ylelle käyvänsä eduskunnassa lounaalla, tapaamassa tuttuja ja lukemassa lehtiä.

 

YHTEENVETONA voi Linjan haastattelemien politiikan taustavaikuttajien mukaan todeta, että eri henkilöiden vierailukertojen määrä ei kerro lobbaamisesta juuri mitään. Näin erityisesti siksi, että asioihin vaikutetaan pääosin eduskunnan ulkopuolella, ja toissijaisesti siksi, että eduskunnassa vierailuiden määrä voi johtua useista eri seikoista.

Uutisoinnissa on siis menty pahasti pieleen, kun siinä on keskitytty vierailumääriin. On yksinkertaisen virheellinen väite, että eduskunnassa tiheästi vierailevat ovat Suomen “kärkilobbareita”. Heistä osa voi sitä olla, mutta eduskunnan vierailijalistoista asiaa ei voi päätellä.

Täysin ilman merkitystä nyt julkistetut listat eivät kuitenkaan ole. Vierailumäärien listaamista kiinnostavampaa on kuitenkin esimerkiksi se, ketkä osallistuvat eri puolueiden sisäisten työryhmien toimintaan, ja minkälaisia kaksoisrooleja eri henkilöillä on. Esimerkiksi Verkkouutiset koosti listojen pohjalta SDP:n talouspoliittisen työryhmän työskentelyyn osallistuneiden henkilöiden nimet. Kokoonpanosta voidaan päätellä, ketkä demareiden talouspoliittista linjaa muovaavat, ja ketkä sitä työstettäessä ovat asiantuntijakuultavina. Puolueen puheenjohtaja ei nimittäin käytä aikaansa johtaakseen työryhmää, jonka työn seurauksena ei syntyisi myös konkreettisia tuloksia.

Toisaalta työryhmän koostumus ei sinänsä ole kovin yllättävä ja on hyvin mahdollista, että toimittaja saisi samat listat myös suoraan puoluetoimistolta kysymällä. Esimerkiksi kokoomus on julkaissut verkostoihinsa kuuluvien nimet verkkosivuillaan.

Samoin mielekästä voi olla eri vaikuttajajärjestöjen aktiivisuuden tarkastelu sekä puolueiden väliset erot siinä, minkälaisia taustaryhmiä vierailijoilla on. Esimerkiksi Ylioppilaslehti havaitsi, että nuorten ja opiskelijoiden edunvalvontajärjestöistä Suomen ylioppilaskuntien liitto ja Suomen lukiolaisten liitto tapaavat kansanedustajia huomattavasti AMK-opiskelijoiden ja ammattiin opiskelevien edunvalvojia enemmän.

Lisäksi listoista käy vähemmän yllättävästi ilmi, että kokoomusedustajat tapaavat enemmän elinkeinoelämän edustajia ja sosialidemokraatit taas ay-liikettä. Keskustaedustajien vieraana käy puolestaan ahkerasti muun muassa Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK.

Listojen pohjalta voi käydä myös mielenkiintoista pohdintaa siitä, missä määrin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyvä työ ja aktiivisuus puoluetoiminnassa sekoittuvat keskenään. Useat lobbarit kun vierailevat listojen perusteella eduskunnassa myös yksityishenkilöinä ja puolueaktiiveina. Lisäksi nämä asiantuntijat ovat mukana puolueidensa ohjelmatyössä, mutta nimenomaan harrastuspohjalta ja yksityishenkilönä, eivät siis työnantajansa edustajina.

Tässä itsessään tuskin on mitään epäilyttävää ja asiantuntijoiden aktiivisuus myös puoluetyössä on edellytys sille, että puolueilla ylipäätään on kykyä uskottavaan kannanmuodostukseen asioissa, jotka vaativat perehtyneisyyttä. Ulkopuoliselle kaksoisroolien hahmottaminen voi kuitenkin olla ymmärrettävästi vaikeaa.

 

MITEN LOBBAUKSESTA sitten saataisiin läpinäkyvämpää? Ainakin julkilausutusti se näyttää nimittäin olevan sekä poliitikkojen, toimittajien että lobbareiden toiveena.

Mallia voisi ottaa esimerkiksi Euroopan unionilta. EU:n vapaaehtoiseen avoimuusrekisteriin on tällä hetkellä rekisteröitynyt yli 11 000 lobbaria, joko henkilöitä tai vaikuttajaorganisaatioita. EU uudistaa paraikaa avoimuutta koskevia käytäntöjään ja komissio on esittänyt rekisteröitymistä lobbareille pakolliseksi. Jo nykyisellään rekisterin ulkopuolella on vain aniharva EU-vaikuttamista tekevä.

Jean-Claude Junckerin aikana komissio on myös ryhtynyt julkaisemaan komissaarien ja heidän kabinettiensa johdon tapaamiset sidosryhmien kanssa yhteisessä rekisterissä. Läpinäkyvyyttä tukee myös unionin tiukka julkisuuslainsäädäntö, joka takaa esimerkiksi sen, että erinäiset asiakirjat ovat niitä pyytävien saatavilla.

Samankaltainen käytäntö olisi mahdollista tuoda myös Suomeen niin, että velvollisuus raportoida tapaamisia koskisi kansanedustajien ja ministerien lisäksi myös korkeimpia virkamiehiä.

Tällä hetkellä Suomessa on viestintäalan järjestö ProComin ylläpitämä vapaaehtoinen rekisteri, johon järjestön jäsenet voivat rekisteröityä.  Kattavampaa rekisteriä on ajanut Suomeen muun muassa Finanssiala, eli entinen Finanssialan Keskusliitto.

“Rekisteri voisi olla esimerkiksi eduskunnan ylläpitämä. Rekisteriin kirjattaisiin kaikki ammattimaista edunvalvontaa tekevät tahot, kuten toimialojen etujärjestöt, elinkeinoelämä, palkansaajaliike, kansalaisjärjestöt, yritykset, konsultit ja vaikuttajaviestintätoimistot. Rekisteriin kuulumattomuus ei saisi estää kansalaisliikkeiden tai yksityishenkilöiden pääsyä päättäjien ja viranhaltijoiden pakeille”, Finanssialan viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja ​Tuomo Yli-Huttula kirjoittaa blogissaan.

JuhoML_uusin
Juho Mäki-Lohiluoma – @JuhoML

Kirjoittaja on Ajatuspaja Linjan toiminnanjohtaja ja vastaava päätoimittaja.

Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta

Uutisanalyysi
Nuorisotyöttömyys kääntyi laskuun, mutta haasteita riittää edelleen
Uutisanalyysi
Fillon suosikki Ranskan presidentinvaaleissa – opiskelijat oikeiston ja laitavasemmiston takana
Uutisanalyysi
Pääsykokeiden karsiminen sai laajaa tukea, mutta ammattikoululaisten asema halutaan turvata