Debatti

Alkoholipolitiikka jakaa mielipiteitä


Pyysimme Panimoliiton toimitusjohtaja Elina Ussalta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Pia Mäkelältä kolumneja alkoholisääntelystä. Sen jälkeen annoimme heille mahdollisuuden kommentoida toistensa väitteitä.

Panimoliiton Elina Ussan mielestä alkoholipolitiikkaa pitäisi vapauttaa ja prosenttikeskustelu lopettaa. Hänen mukaansa kaikki olut kuuluu ruoan kanssa samaan myymälään, mutta täydellistä vapautta ei panimoelinkeinokaan tavoittele.

Nykyistä sääntelyä Ussa pitää liian tiukkana.

“Olisi viisautta hyväksyä myös se, että alkoholi on aina aiheuttanut ja tulee aina aiheuttamaan ongelmia osalle kuluttajista. Ei sellaista yhteiskuntaa tai järjestelmää olekaan, jolla kaikkien ongelmat ratkottaisiin. Tavoitteiden pitää olla realistisia”, Ussa kirjoittaa.

Erikoistutkija Pia Mäkelän mielestä päättäjillä on oikeus tehdä arvovalintoja. Hänen mukaansa tutkimusaineisto kuitenkin osoittaa, että alkoholisääntelyn huomattava vapauttaminen lisäisi alkoholihaittoja.

“Ihmisillä on oikeus omiin mielipiteisiinsä, mutta ei omiin faktoihinsa. Päätöksentekijöillä on täysi oikeus laittaa esimerkiksi elinkeinonedistäminen kansanterveyden edelle. Kansalaiset ovat valinneet päättäjät tekemään nämä arvopainotukset. Mutta se ei ole reilua, että väitetään, ettei vaikkapa alkoholimonopolin lopettaminen lisäisi haittoja. Se on epärehellistä”, Mäkelä sanoo.

Kolumni: Onko meillä rohkeutta eurooppalaistua?

Teksti: Elina Ussa, kommentit: Pia Mäkelä

Suomessa on EU-maiden rajoitetuin alkoholipolitiikka, verotus mukaan lukien. Onko kireä alkoholipolitiikka toiminut haittojen ehkäisijänä? Ei ole. Suomi on EU-maiden vertailussa keskikastia kulutuksen osalta. Haittoja meillä on siinä kuin muuallakin.

Euroopassa eletään vahvaa olutbuumia. Panimoiden määrä kasvaa ja oluen eri maut ovat nousseet vahvasti esiin. Kun muu Eurooppa pitää kehitystä väkevistä mietoihin kannatettavana ja iloitsee olutbuumin mukanaan tuomista uusista työpaikoista, käydään Suomessa edelleen oluen prosenttikeskustelua. Kuinka paljon vapautta uskalletaan kansalaisille antaa? Päivittäistavarakaupan alkoholipitoisuusraja on täysin keinotekoinen ja siitä on jo korkea aika luopua. Kaikki olut kuuluu ruoan kanssa samaan myymälään.

Yhteiskunta ei ulosmittaa elinkeinon hyötyjä, koska rajoituspolitiikka estää alan kehitystä. Politiikan linja on ollut väärä. Alkoholilain kokonaisuudistus on parhaimmillaan suuri mahdollisuus muuttaa linjaa ja lisätä alan kilpailua, suitsia Viron viinarallia ja ottaa elinvoimaisesta panimoelinkeinosta kaikki työllistävä hyöty irti. Kansalaisten tahtotila on vahva ja tukee elinkeinojen näkemystä parantaa alan kasvumahdollisuuksia ja kykyä työllistää.

KOMMENTTI (klikkaa auki lukeaksesi)

Mihin tämä perustuu? Tukea varmastikin tulee kaikelle kasvulle ja työllistämiselle, muttei välttämättä kansanterveyden kustannuksella. Panimoliitto on omassa kyselyssään saanut selville, että jos alkoholisääntelyä pitäisi joko vapauttaa tai kiristää, silloin huomattavasti suurempi osa vapauttaisi. Sen pohjalta ei kuitenkaan näin voi sanoa. Muiden kyselyiden pohjalta tiedetään, että vaikka vapauttamista kannattavien osuus on lisääntynyt, suurin vastaajaryhmä pitäisi sääntelyn ennallaan.

Panimoliiton kyselyssä kysyttiin lisäksi, haluaisivatko ihmiset viedä vahvat oluet ruokakauppoihin, mutta lehtitietojen mukaan sitä kysyttiin vain niiltä, jotka haluavat lieventää sääntelyä. Koko väestöön suhteutettuna vahvan oluen myynnin vapauttamista kannattaneiden osuus oli heidänkin kyselyssään alle puolet.

Elinkeinotoimintaa haittaavien ja kuluttajia paimentavien rajoitusten poistaminen ei lisää alkoholin kulutusta, kuten esimerkki Tanskasta osoittaa. Tanskassa tehtiin merkittäviä rajoitusten väljentämisiä kymmenen vuotta sitten ja alkoholin kulutus laski.

KOMMENTTI

Tanskan esimerkin nojalla emme voi tällaista päätelmää tehdä.

Meidän ei tarvitse mennä Tanskaan katsomaan, jos haluamme tietää, miten veronalennukset ovat vaikuttaneet. Tiedämme Suomesta vuodelta 2004, että erilaiset alkoholihaitat lisääntyivät veronalennuksen myötä huomattavasti.

Veroratkaisuksi Panimoliitto on ehdottanut, että “käännetään suunta Tanskan mallilla”, eli lasketaan oluen verotusta 15 prosenttia. Sen hintalappu Suomessa olisi helposti 50 miljoonaa euroa, vaikka huomioitaisiin veropohjan kasvu. Mikä elinkeino ei toivottaisi tervetulleeksi tällaista tukea?

Paljon on puhuttu myös Italiasta ja Saksasta esimerkkeinä. Mutta ei meistä tule italialaisia tai saksalaisia sillä, että me muutamme tiettyä lakipykälää. Suomalaisessa kulttuurissa humalajuomiseen suhtaudutaan positiivisemmin kuin esimerkiksi Italiassa eikä toisten alkoholinkäyttötapoihin sovi puuttua. Kulttuuri ei muutu noin vain pykälää muuttamalla. Olennaista on katsoa, mikä Suomen kohdalla on paras ennuste alkoholihaittojen muutoksista, jos täällä muutetaan lainsäädäntöä tietyllä tavalla. Tästä saamme luotettavinta tietoa tutkimuskatsauksista ja meta-analyyseistä, jotka summaavat, mitä vastaavat muutokset ovat eri maissa saaneet yleensä aikaan.

Se kysymys on mielenkiintoinen, muuttuuko alkoholikulttuuri vapaamman alkoholipolitiikan myötä pikku hiljaa. Selvää on, että se ei tapahdu ainakaan hetkessä, vaan ennemminkin sukupolvien myötä. Haitat kuitenkin lisääntyvät jokseenkin saman tien mikäli kulutus kasvaa

Toinen hyvä käytännön esimerkki on Saksa. Tilastot osoittavat, että suomalaisten alkoholinkäyttö ei kovin paljon poikkea Saksasta. Saksalaiset saavat ostaa maitokaupasta paitsi oluensa, myös viinit ja viinat. Ne maksavat vain puolet tai vähemmän Suomen hinnoista. WHO:n keräämien tietojen mukaan Saksassa on alkoholin aiheuttamia haittoja vähemmän kuin Suomessa.

Ei ole mitään näyttöä siitä, että sääntelyn edelleen lisääminen vähentäisi alkoholin kulutusta tai alkoholista aiheutuvia haittoja. Ylisääntelyllä on kuitenkin negatiivinen vaikutus Suomen palveluelinkeinoihin, niiden työllisyyteen sekä kansalaisten saatavilla oleviin palveluihin.

Miesten humalahakuinen juominen on kääntynyt laskuun jo 1990-luvun alkupuolella. Naisten tasa-arvokehitykseen liittyvä ja 1970-luvulta näkyvissä ollut alkoholinkulutuksen kasvu on tasaantunut. Merkittävintä on muutos nuorten kohdalla: alkoholinkulutus on laskenut koko 2000-luvun.

KOMMENTTI

Tämä on tällä hetkellä vähän itse pystytetyn olkiukon kaatamista, että puhutaan sääntelyn lisäämistä vastaan. Mikään puolue ei ole ehdottanut sääntelyn lisäämistä.

Miesten humalajuominen ei ole tällä aikavälillä lisääntynyt, mutta naisten on. Alkoholinkulutus on tosiaan kääntynyt laskuun vuoden 2007 jälkeen paitsi naisilla myös miehillä, ja syynä tähän ovat talouden taantuma ja useat maltilliset alkoholiveron korotukset.

Alaikäisten nuorten kulutuksen väheneminen on todella merkittävää. Se, kuinka paljon tämä näkyy myöhemmällä iällä, on kuitenkin vielä epäselvää. 18-vuotiaiden kulutustrendit eivät ole samalla tavalla laskeneet eli voi olla, että kyse on vain sinällään erittäin positiivisesta aloitusiän myöhenemisestä.

Alkoholin suurkuluttajat, noin 10 prosenttia väestöstä, juovat puolet kaikesta Suomessa nautitusta alkoholista. Yhteiskunnan kannalta oleellisinta on puuttua tämän kymmenyksen ongelmiin. Usein elämänhallinta on monella tapaa hukassa. Päihdeongelmaisten aiheuttamia kustannuksia vähentämällä saadaan aikaan myös merkittäviä yhteiskunnallisia säästöjä.

Alkoholipolitiikassa olisi vihdoin löydettävä tasapaino siten, että terveysnäkökulman lisäksi huomioidaan myös elinkeino- ja työllisyysnäkökulma sekä kansalaisten toiveet.

Kolumni: Miksi alkoholisääntelyä tarvitaan

Teksti: Pia Mäkelä, kommentit: Elina Ussa

Ihmiset käyttävät alkoholia, koska he saavat siitä erilaisia positiivisia kokemuksia ja hyötyjä. Haitat sitä vastoin tulevat kuin faksi Jäätteenmäelle, pyytämättä ja yllättäen. Haitoista syntyy väestön tasolla iso lasku, mikä on keskeinen syy säädellä alkoholilla käytävää kauppaa, ei siis niinkään alkoholin käyttöä. Lisäksi merkittävä osa haitoista koituu muille kuin käyttäjälle itselleen, mikä on liberalistisessakin filosofiassa pätevä syy toimiin haittojen vähentämiseksi.

Norminpurku on päivän sana, mutta kyselyissä hiljainen enemmistö kannattaa alkoholielinkeinon nykyisentasoista sääntelyä.

KOMMENTTI

Panimoliiton kyselyssä enemmistö 74 prosenttia kannatti rajoitusten lieventämistä kun kysyttiin, miten alkoholilakia pitäisi muuttaa. Toisaalta on hyvä muistaa, ettei panimoelinkeinokaan tavoittele täydellistä vapautta. Verotuskin ymmärretään, mutta kohtuullisuus olisi rajoituksissakin hyvä. Nykyinen EU-maiden korkein oluen verotus on kasvattanut rajakauppaa kotimarkkinoiden sijaan. Huonoilla seurauksilla: yhteiskunta menettää satoja miljoonia euroja verotuloja. Päätösten vaikuttavuusarvioinnit ovat puutteellisia, jos niitä on lainkaan tehty.

Olisi viisautta hyväksyä myös se, että alkoholi on aina aiheuttanut ja tulee aina aiheuttamaan ongelmia osalle kuluttajista. Ei sellaista yhteiskuntaa tai järjestelmää olekaan, jolla kaikkien ongelmat ratkottaisiin. Tavoitteiden pitää olla realistisia.

Tämä johtunee erityisesti siitä, että Suomessa haittojen kustannukset ja työelämästä pois ajautuvien ylläpito kustannetaan kollektiivisesti. Kohtuukäyttäjille sääntely on yleensä mitätön kiusa, kun verorahoja taas käytettäisiin mieluummin muihin kohteisiin kuin alkoholihaittojen paikkailuun.

Alkoholielinkeino lobbaa voimakkaasti saadakseen päättäjät ja väestön kaupankäyntiään edistämään. Päättäjien täytyykin ajatella kansanterveyden lisäksi taloutta, mutta myös laajemmin kuin vain alkoholielinkeinon osalta. Muut elinkeinosektorit ovat maksumiehiä muun muassa lisääntyneiden sairaspäivien ja varhaisten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisten kautta.

KOMMENTTI

Rajoitukset eivät ratkaise ongelmaa. Kyse on monesti elämän peruspalikoiden horjumisesta sekä kyvystä hallita eteen tulevia vastoinkäymisiä. Työhyvinvoinnin kannalta keskeistä on se, että työpaikalla ongelmat havaitaan ja niihin uskalletaan puuttua sekä ohjata tarvittavaan hoitoon. Alkoholi ei ole tabu, eikä siitä saa sellaista tehdä.

On hyvä muistaa, ettei Tanskassakaan alkoholin kulutus kasvanut, vaikka rajoituksia höllennettiin. Suomi on näivettänyt omia elinkeinojaan ymmärtämättä, että EU:ssa on vapaa rajakauppa. Valitettavan suuri osa kotimarkkinoista on siirtynyt alkoholiveron korotusten myötä matkustajatuonniksi Virosta. Veron lisäksi valtion viinamonopolin jäykkä hinnoittelu kasvattaa hintaeroa Viroon nähden. Tarvitaan lisää kilpailua sekä luottamusta siihen, että suomalainen kuluttaja pärjää vapaamman alkoholikaupan kanssa.

Alkoholikaupan sääntely ei ole suomalainen erikoisuus. WHO:n 194 jäsenvaltiosta 180 käyttää alkoholipoliittisia toimia haittojen vähentämiseksi. Sääntelyn aste toki vaihtelee. Niissä maissa, joissa alkoholi on ollut ensisijaisesti päihde tai sosiaalinen voiteluaine, ja joissa humalasta johtuvat häiriöt ovat yleisiä, on kautta historian yritetty suitsia haittoja. Vanhat viinimaat ovat globaalissa vertailussa poikkeuksellisia. Niillä ei ole ollut humalajuomisen ongelmaa, koska kulttuurissa on ollut vahva normi humaltumista ja erityisesti humaltumisen näyttämistä vastaan

KOMMENTTI

Suomessa sääntelystä on tullut itseisarvo. Ylisääntelystä ei hyödy kukaan. Hyötyjen maksimoimiseksi ja haittojen minimoimiseksi on paikallaan vertailla eri maiden käytänteitä ja etsiä toimivia malleja muualta. Tarvitaan raikasta tuuletusta vanhalle politiikalle, joka ei ole onnistunut vähentämään haittoja eikä ulosmittaamaan hyvinvointia elinkeinojen kautta

Suomessa 1900-luvulla on koettu erittäin voimakas alkoholikaupan sääntelyn purkaminen ja alkoholin saatavuuden lisääntyminen, mikä on jatkunut 2000-luvulle asti. Alkoholi ei ole ollut kielletty hedelmä enää pitkiin aikoihin. Sääntelyn vastustajien teorioiden mukaan tämän kehityksen myötä haittojen olisi pitänyt vähentyä. Haitat ovat kuitenkin lisääntyneet samassa tahdissa kuin kulutus on sääntelyä purettaessa lisääntynyt, ja puolestaan vähentyneet viime vuosina, kun kulutus on muun muassa alkoholiveronkorotusten vuoksi vähentynyt

KOMMENTTI

On ilman muuta selvää, että kieltolain jälkeen Suomessa on otettu askeleita kohti vapaampaa alkoholipolitiikkaa. Suomalaiset ovat nykyisin alkoholin keskivertokuluttajia EU-maiden vertailussa. Samaan aikaan Suomessa on EU-maiden rajoitetuin alkoholipolitiikka: valtion omistama viinamonopoli, EU-maiden korkein oluen verotus, yksi tiukimmista markkinointilainsäädännöistä ja lisäksi vielä monenmoista pikkunokkelaa pykälää. Eikä tosiaan ole mitään todisteita siitä, että meillä olisi haittoja vähemmän kuin muualla.

Suomi ei ole erillinen saareke ja meidän pitäisikin tarkastella Eurooppaa yleisemmin puhuttaessa juomakulttuurin muutoksista. Ja hyvää kehitystä tapahtuu niin meillä kuin muuallakin: väkevien juomien kulutus on ollut voimakkaassa laskussa ja kulutus on siirtynyt kohti mietoja alkoholijuomia. Olutbuumi yhdistää kaikkia Euroopan maita. Myös nuorten alkoholinkulutuksen lasku on yleiseurooppalainen trendi.

Millä toimilla sitten on vaikutusta kulutuksen tasoon ja sitä kautta alkoholihaittoihin? Alkoholikaupassa pätevät samat periaatteet kuin esimerkiksi tieliikenteessä, jossa rakenteellisiin tekijöihin, kuten nopeasrajoituksiin ja valaistukseen, vaikuttaminen tiedetään tehokkaammaksi kuin ihmisten vastuullisuuteen vetoaminen.

Alkoholipuolella joitakin turhia sääntöjä on tunnistettu ja niitä on syytä karsia. Toisessa ääripäässä olisi kaikkien alkoholijuomien myynnin siirto noin 350 Alkosta niihin yli 5000 myyntipisteeseen, joissa nykyisin myydään olutta ja siideriä. On selvää, että näin suuri muutos lisäisi kulutusta ja haittoja merkittävästi, eikä väestön enemmistökään tue tällaista muutosta.

KIRJOITTAJAT

ELINA USSA

Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry:n toimitusjohtaja ja elintarviketieteiden maisteri. Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry on olutta, siideriä ja long drink -juomia sekä virvoitusjuomia ja kivennäisvesiä valmistavan kotimaisen teollisuuden edunvalvoja.

PIIA MÄKELÄ

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija ja yksikön päällikkö. Valtiotieteiden tohtori ja dosentti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla toimiva kansainvälisesti arvostettu tutkimus- ja kehittämislaitos.

Vieraskynä
Vieraskynä: Ennaltaehkäisyn realismi ja utopia